TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Huikaiseva loppunäytös riutalla.. (Tangopassion 2008-08-31 0:32)

Paikalla myös taivaanrannanmaalarit

Vinkelis
2008-09-02 22:08

Tankkasin uuden karhean Toyota Mark- II:sen. Kyseisellä kulkupelillä olinkin kiertänyt maita ja mantuja jokaisena suvena varsin laajoilla alueilla. Kuinkas muuten, kuin että aina piti olla kylmälaukussa hyvää ja virkistävää juotavaa, kuten juuri kolaa. Ei kuitenkaan juurikolaa, vaan yhtenä kola tuotteena tunnettua versiota. Kylmäpakkaukset olin jäädyttänyt kokemuksen syvällä rintaäänelläni isoista limsapulloista. Pakastamisen tein pakastimessa, en äänelläni. Juomani pysyisivät kylminä toista vuorokautta vaikka matkaisin Riutalle saakka. Riutalla kun on mukava virkistäytyä todella upeiden tanssidaamien seurassa. ( Ja myös muualla)

Kun ajellessani mietin jotain hakukäytäntöjä siellä, niin en ihan äkkiä alkaisi muuttamaan mitään, paikan saatua tietynlaisen statuksen ja maineen, jonka vuoksi itsekin saatan suunnata paikalle etenkin vappuna ja toisen sekä kolmannen kerran finkku- tai vaikkapa PNP- orkestereiden aikana. Miksi saapuisin yli 330 km.n takaa normitansseihin? Se on varsin hyvä kysymys ja vastaus on ainakin aikaisemmin ollut: en miksikään. Poikkesin kuitenkin värisilmässä ostamassa vihreää, punaista ja keltaista maalia sekä kolme suurta sivellintä. Kirjakaupasta niin ikään hain kolme maalien väristä tussia ja hetipiti-teippiä.

Täällä nyt olin. Onnellisena että kulkupelini toi minut perille ja että paikka ei näyttäisi pettävän tälläkään kertaa. Parkkipaikka oli täynnä, joten ruuhka olisi ilmeinen. Toisaalta se on tietyllä tavalla siunattu onnellisuuden lähde ja epäilemättä lukuisat muutkin ( ei kuitenkaan nelijalkaiset) tänne juuri siksi suuntaavat. Miksi siis valittaisin, kun kuitenkin vapaaehtoisesti paikalle saavuin?

Maalipurkit kannoin takakautta lavan taakse ja piilotin ne sopivaksi katsomaani paikkaan toivoen järjestäjätaholla olevan joitain geokätköilijöitä. Koordinaatit koodasin narikkalappujen mukaan, joten tehtävästä tulisi varsinainen multi-ongelma, joka näyttäisi tässä tapauksessa ihan käytännössäkin olevan. Tai ei oikeastaan minulla, yritän vaan auttaa.

Ruuhka on hakemisen ja etenkin tanssimisen kannalta todella kiusallinen ilmiö ja ainakin itse siirryn suosiolla sivummalle, ristin käteni kyynärpäitä myöten ristiin ja toivon jonkun upean mimmin (itseäni miellyttävän) minut lavan edustalta poimivan. Ei siksi, että satun olemaan siinä, vaan siksi, että hän haluaisi nimenomaan minun kanssani tanssia. Ja miksi olen tässä? Toki sillä orkesterilla on suurin osuus asiassa ja naisilla myös. Oma hakemiseni on varsin minimaalista tuolla lavalla juuri näissä täyteen pakatuissa illoissa. Tanssin ja haen vain noin 50% koko illasta. Toki välillä terästäydyn asian suhteen ja katsastan koko komeuden useaan otteeseen ja rivin päästä päähän ja teen täsmähakuja useille eri tahoille.

Tehtävä joka minulle oli vielä kesken olisi saatava pian täytäntöön, joten odotin sen verran aikaa, jotta kakkos-orkesterina soittava Taivaanrannan maalarit astuisi lauteille. Siinä heitä odotellessa teippasin punaisen tussin nilkkaani juuri siten, että tussin kärki yltää koskettamaan lattiaa. Sitten vaan daami mukaan ja kiertämään ulkokehää aivan seiniä myöten. Ennen toista kierrosta kävin hieman lunttaamassa ohjeista, missä kädenalittelijoiden raja suhteessa foksaajiin kulkisi ja kaarsinkin sitten pylväsriviä hipoen uuden kierroksen. Daami hieman ihmetteli miksi laahaan jalkaani ja kysyi vielä, että olenko satuttanut itseni jotenkin. Puistin päätäni ja kolmannella kierroksella menimme buggia sik-sak tyyppisesti jo aiemmin piirtämieni viivojen välillä.

Daamin palautin takaisin riviin tuon episodin jälkeen, vaikka vaikeaa se oli tuossa ruuhkaisessa tilassa. Sitten siirryinkin sivummalle vaihtamaan keltaisen tussin paikalleen. Nyt tulikin foxia. Kiersin ensimmäisen kierroksen pylväitä hipoen, mutta punaisen viivan keskikehän puolelta. Toisella kierroksella tehtäväni helpottui, koska matka lyheni. Sain hienosti piirrettyä kauniit keltaiset viivat tälle alueelle, jossa saa mennä kun katsoo ympärilleen. Kiersin vielä pujotellen koko keskivälialueen ja sik-sakkasin sen hienosti keltaiseksi.

Viimeinen osio oli minulle helpoin, sillä vihreä tussi ja iki-ihana sylirumba odottivat vain muutaman kappaleen päässä. Kiertämismatka oli todella lyhyt ja keinuttaessani tyttöä sylissäni puolelta toiselle, hän ei huomannut yhtään mitään keskittymisestäni piirtämishommiin. Kolmannella vihreällä kierroksella pujottelin tytön pään pyörryksiin, vai liekö väri ollut liuotinohenteista.

Kun tussit oli kulutettu, nousin keskipömpeliin tarkastelemaan muka naisten rivistöä, kun sen sijaan varmistuin siitä että olin laittanut rajat oikein. Hyvältä se toki näyttikin, jos vain joku hoksaisi koodaukseni ja maalaisi niillä piilottamilla maaleillani nuo alueet oikeasti liikennevalo värityksiin. Punainen on pysähtymisen väri paikallaan tanssijoille, ja väriä ei voisi olla huomaamatta. Vihreä on tietenkin saa mennä väritys ja keltaisesta jo sanoinkin. Huomasin tosin, että orkesterin eteen pitää vielä lisätä keltainen raidoitus, eli alue fanittelijoille. Niinpä vielä yksi kerta keltaisen tussin kanssa ja homma olisi sillä selvä.

Voisihan nuo värit tietysti tulkita tullattavaa / ei tullattavaa tyylisesti ja muutenkin on hieman arveluttavaa mennä hyvä lautalattia maalaamaan, kun sen luisto voisi kärsiä. Markkinoilla on kuitenkin sellaisiakin luonnontuotteita, joilla homma voisi luonnistua. Ehkä?

Työt oli siis tältä päivältä tehty ja kun kursseja käyneenä aina välillä katselen joko omia tai partnerin jalkoja, niin en voisi olla huomaamatta noita värikoodauksia lattiassa. Sen verran syvällä on myös liikennevaloista tutut värit, että voisi jopa minulla toimiakin. Sylitansseja tanssiessa syvennyn useasti katsomaan alasuuntaan, joten vihreän ja keltaisenkin toki huomaisin helposti. Punainen väri viestittäisi minulle vaaraa, joten en sille värille astuisi ollenkaan, kun sylifoxia astelisin.

Helppoa siis. Ei lukemista, ei rajoja ja silloin kun tanssi illassa olisi vain vähän porukkaa, voisi luonnollisesti tanssia missä tilaa on.

Oma kantani lienee siis selvä ainakin itselleni. Minua ei ruuhka haittaa, jos vapaaehtoisesti paikalle tulen ja vaikka en tulisikaan. Muutoksia otan vastaan jos ne luontevia ovat ja olen miettinyt tuota koodausta joillekin muille paikoille myös. Kolmilammi lienee yksi sellainen.

Tanssi-ilta oli upea ja varsin viihdyttävä. Oli mukavaa tekemistä ja sain yhdistää kaksi hienoa harrastusta ja tehdä vieläpä töitäkin siinä samalla ja mikä parasta upeita naisia vuorollaan sylissäni. Eipä kukaan huomannut mitä puuhasin. Ja ihan lopuksi rakas päiväkirjani: tästä ei sitten hiiskuta!

Vinkelis

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu