TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Kermojen kermaan heitettiin sokeria ja hiivaa, ja se paisuuuuu... (Humppis 2008-08-28 10:56)

Koriasti kerran kesässä

Humppis
2008-08-30 10:32

No, onhan tuolla jokunen kerta enemmänkin kuin vain se yksi tullut joinakin kesinä käydyksi. Nyt meni näin myöhään. Paikan, siis Kallioniemen, paras anti -terassi tanssilattiana- jäi nyt käyttämättä. Yhdeksän astetta vain oli lämmintä Kymijoen partaalla, joten sitkeistä yrityksisäni huolimatta en saanut ketään naisihmistä taivutelluksi sinne ulkotanssimaan.

Koleata oli kotikaupungissanikin, missä kuitenkin poutasäässä sai päivän viettää, hetken jopa aurinkoisenkin sellaisen. Nastolasta päästyä alkoi tosin sataa, mutta tuokin loppui jo ennen Kausalaa. Sitten jo taas paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta.

Ainoa päivän mittaan kohdalle osunut luontohavainto vaikka nyt tähän (ellei oteta sitä lukuun, että vadelmia ei enää Launeen kentän kupeesta löytynyt kuin kahdeksan kappaletta -siis kypsiä):

Tässä kotitaloni ja neljän muun samanlaisen seitsenkerroksisen muodostamassa suorakaiteen muotoisessa rykelmässä viettää aikaansa ihmisten ja muiden nisäkkäiden lisäksi myös kohtalaisen suuri joukko erilaisia lintuja. Tilapäiskävijöinä räkättirastaat, lokit ja pulut sekä joskus jokunen sorsakin tuossa vastaleikatulla nurmella tepastelee, mutta varislinnut ovat alueen varsinaisia valtiaita. Melkoinen mekkala käy iltaisin, kun parisataa naakkaa, satakunta varista ja melkein yhtä monta harakkaa järjestyy yöpuulle arvojärjestystensä mukaisesti näiden talojen peltikatoille ja antenneille.

Itse kun asun ylimmässä kerroksessa, pääsen tuota hyvin seurailemaan.

Kaupunkeihin jo monta vuotta sitten asettuneet petolinnut, varsinkin varpushaukat, joskus pistäytyvät lähinnä pikkulintuja ja puluja sillä silmällä tähyilemään.

Eilen sitten aamulla yksi noista viimemainituista koukkunokista teki vierailukäynnin pihanurmen yllä. Pyyntiretkensä ei saanut varislintujen varauksetonta kannatusta, vaan varsinkin harmaanuttuiset peltovarikset osoittivat närkästyksensä käyden haukan kimppuun joukolla.

Pedon luonto ei antanut periksi poistua salamana, vaikka sen resurssit olisivat hyvin riittäneet vaakkujen karistamiseen helposti, vaan sen piti yritää olla kuin ei moisista välittäisi. Lekutteli ja kaarteli melko rauhallisesti, mutta kuitenkin poispäin oli menossa.

Pääosa variksista katsoi näytön riittävän, kun haukka oli saatu poistumaan vastapäätä olevan talon takana olevaan ilmatilaan. Yksi innokas, kai nuori vielä, jatkoi kuitenkin yksinään. Ei varmaan huomannut muiden luovuttaneen. Haukka ei moisen häirikön hyökkäilyä kuitenkaan viitsinyt kauan väistellä, vaan lopulta taitavampana lentäjänä iski takaisin napakasti. Taisi tulla kipeät jäljet vaakkujan selkään ja niskaan, koskapa tuo kiepahti kiireesti takaisin kotipihaan.

No, sinne itään päin siis illalla kuitenkin lähdin oikein hyvissä ajoin, joten olin perillä jo vallan varhain -kahtakymmentä vailla kahdeksalta. Kun Metsäkedon vuoksi olin paikan valinnut, ei olut lainkaan ihmeellistä, että portinpieleen viereeni pysäköi auto, josta astuivat ulos Kaminiitto & rouvansa.

Muita tuttuja saikin sitten odotella melko pitkään, eikä noita monta edes lopulta tullutkaan.

Jossakin määrin varmaan Koivuloiden leiri naapurikunnassa oli osasyyllisenä väen vähäisyyteen. Jokunen sieltäkin illan vanhetessa sentään paikalle vielä hilautui.

Tanssijoiden kokonaismäärähän oli jossakin vaiheessa iltaa vähintäänkin riittävä, kun sitä ulkotanssimahdollisuutta ei ollut. Liian kuuma ei kyllä tullut sisälläkään edes nopeiden sambojen ja rokkienkaan aikana.

Jossakin määrin tuli vieraiden kanssa nyt tanssituksi, kun niitä tuttuja ei ruuhkaksi asti ollut.

Onneksi sentään muutama vakitanssitetavakin sattui paikalle. Kahdeksan vuoden ajan sitkeästi tanssittamistani suosikeista oli yhdeksään mennessä ilmestynyt minun lonkeroa lipittäessäni kaksi kappaletta. Noista toinen oli jokseenkin tiukasti leiriparinsa kanssa, joten kerran vain pääsin kanssaan tanssimaan. Toinen, koko kesän näkymättömissä ollut, sentään tuli tanssitetuksi neljään kertaan.

Kaakonkulman väen joukosta suosikkilistalle vuoden sisällä kohonnut valioyksilö ilmaantui myös jossakin vaiheessa, joten häntä häiritsin yhteensä peräti kuusi kertaa, joista tosin yhdelle hän asettui ihan vapaaehtoisesti ja itse hakien.

Metsäkedon pumpun ohjelmistoon oli tullut joitakin minulle uusia kappaleita, mutta sitä vanhaa ja aivan loistavaa materiaalia oli jokseenkin koko live-osuus illan musiikista. Väliaikalevytkin olivat mielenkiintoisia ja hyvin tanssittavia, vaikka aarearkkujen vanhimpiakin tuntui kaivetun esille.

Toki Hard Rock Hallelujah, jonka oletan olleen Nat Newbornin ensimmäinen suomalainen cha cha-versio siitä, oli melkoisen tuore. Siihen sisällytetty erittäin pitkä ja täysin muusta kappaleesta poikkeava väliosa harhautti muutamia jo poistumaan kesken biisin. Sitä edeltänyt, nalkustusaiheinen taisi olla Anita Hirvosen ja Metsäkedon yhteistyötä, siltä ainakin kovasti kuulosti.

Kallioniemen varsinainen tanssilattiakin oli nyt (uudenkarheille) Papilloneilleni vallan sopiva liukkaus/pito-ominaisuuksiltaan. Aiemmin oli ollut ongelmia asian suhteen.

Lähes tappiin asti pysyttelin paikalla. Vasta juuri ennen viimeisiä valsseja poistuin saatuani illan kruunatuksi juuri siinä seurassa kuin olin halunnutkin.

Kotimatka sujui ongelmitta -ei nukuttanutkaan yhtään.

Saldo ei kovin korkeaksi karttunut, mutta ei se määrä...

13/6 on normaaliperjantaille kehno, mutta en nyt nähnyt valittamisen aihetta tuossa.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu