TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Ruusulinnan syyskauden avajaiset 16.8.2008 (Ami 2008-08-18 11:42)

Katveesta viimeinen... Osa 4.

Humppis
2008-08-24 16:21

Vaisuna Vesivehmaalla Torstain naistentanssit Jenkalla 14.8.2008

Koskapa sateinen sää esti tanssimisen keskiviikkona Mukkulan laiturilla, oli tullut jokseenkin selväksi, että torstaina oli mentävä Jenkkapirtille.

Mökin kautta olisin koukannut, jos ei tuuli olisi ollut niin kova ja puuskainen. Aurinko kyllä paisteli isomman osan päivästä ja lämpöäkin piisasi kahteenkymmeneen asteeseen asti. Kerran vain sataa rojautti oikein kunnolla iltapäivällä, mutta muuten jatkui pouta iltaan asti.

Kohtalaisen lämmintä oli vielä, kun Jenkkapirtin pihaan varttia vailla kahdeksalta stoppasin. Tanssikkaan tango-opetus oli menossa, joten sisälle ei ollut kiirettä -alkeita mentiin.

Sinne sitten ennen kahdeksaa kuitenkin hiippailin ja hetken seurailin Anskun taitavaa opetusta peräti maailmanmestariparin seurassa istuen, mutta sitten kiipesin yläkertaan, mistä sai paremman kuvan alakerran tapahtumista ja niihin osallistuvista ihmisistä.

Jouni oli ”SULKI”, kuten tiskille nostetussa pahvilaatikossa olevalla tekstillä ilmoitettiin. Niinpä kävin jonkin aikaa tangon tapailua seurattuani ostamassa juotavaa alakerran kahviosta ja kiipesin takaisin ylös viettämään aikaa lahtelaisen naistrion seurassa. Huomiota tulevista ja kohta jo tanssivista nuokin tekivät. Omalta kohdaltani näytti aika haalealta, kunnes puoli yhdeksältä sisään asteli ja nirppikseen vakipaikalleen istahti tuttu vaalea taituri Valkealasta. Siispä uskaltauduin alakertaan minäkin.

Oitishan tuo toivomani hakikin ja heti perään uudestaan, joten mukavasti lähti ilta sittenkin alkuun, vaikka joitakin vaaran merkkejä olikin havaitavissa. Osin uhkat toteutuivatkin.

Parit tangot pääsin taitavan, vaikkakin harvoin tanssittamani kanssa ja juuri oikeaan aikaan hakemana taivuttelemaan ulkolavalla. Tuo olikin illan ainoa käyntini siellä. Lattia oli iltapäiväkuuron jäljiltä melko lätäkköinen.

Onnistuneesti siis illan pääosa meni sittenkin. Liian pitkään en kuitenkaan uskaltanut onneani laittaa koetteelle, joten häivyin jo 23.23.

Pekkaniskan Poikien musiikki tietysti oli edelleen sitä tarkkaa ja varmaa tanssimusiikkia kuin aina, mutta väliaikalevyissä oli jokunen sellainen kasari-dicobiisi, joita ei mielestäni ainakaan usein pitäisi lavoille tuoda.

Melko harva oli tanssitettavien joukko tälläkin kerralla -aika vahvasti keskityin jälleen sinne Kymenlaakson suuntaan.

Mansikkaviinerin kera nauttimani kahvin jälkeen olin astelemassa rumbaparin kakkosen jo alettua naistenrivistön läpi mennäkseni pesemään masikkamehut käsistäni (sotkuista puuhaa makoisan leivonnnaisen nauttiminen), kun vasta saapunut, jo kohta kymmenen vuoden ajan tanssittamani naapurikaupungin neito, sisarustrion nuorin ponnahti penkiltään pyytämään rumban puolikkaalle. Mieluusti sen hänen kanssaan tanssin siinä aulatasanteella ja vielä seuraavat fuskut nirppiksestä. Sittenpä häntä en enää illan kuluessa käsiini saanutkaan, sillä tapansa mukaan tuo heittäytyi varatuksi.

Eräs erittäin taitava savolaisperäinen tangolady vielä kunnioitti minua haullaan, joten nirppiksessä mentiin kanssaan kaksi aika erilaista tangoa niitä niiden luonteiden mukaisesti ja perusteellisesti tulkiten.

Lyhyeksi jääneen illan (20.30-23.23) saldo ei kummoiseksi kasvanut: 9/7.

Noista kuudestatoista parista peräti kuusi tanssin aloituskokoonpanossa. Siinäkin mielessä ilta oli oikein onnistunut.

Nyt näyttää hiukan siltä, että tänään tulen kulkeutuneeksi Kisarantaan, kun tuota kesää on kuitenkin säätieteilijöiden voimin vielä jatkuvaksi tarjoiltu .

Lauantai kajastelee toistaiseksi hyvinkin hämäränä tulevaisuuden horisontissa, joten joko jään kotiin tai sittenkin singahdan Jenkalle.

Kolmikselle tuskin on mitään asiaa sunnuntaina.

Kaunista vielä Kangasalla Kisaranta perjantaina 15.8.2008

Syksyn tuntua oli ilmassa jo aamusta asti, vaikka aurinko melko pian otti vielä ylivallan ja paisteli sitten parinkymmenen asteen lämpöä tarjoten isomman osan päivää.

Kisarantaa kohti ajelin siis aurinkoisen alkuillan tunnelmissa. Kapakanmäen kohdalla hiukan teki tosin mieli jarruttaa (ei sen kameran vuoksi pelkästään), sillä Seinähullut olisivat olleet jo näin pian uudelleen tavoitettavissa, ja Mikaen Konttisen näkeminen on vielä jäänyt, vaikka heppua on kovasti kehuttu -taas Kisarannassa tuota hehkutusta sain kuulla.

Ohi kuitenkin hurautin kuutisenkymmentä kilometriä vielä.

Ajattelin, kun tuota aikaa on, katsastaa yksillä kipeillä Hurmionkin tango-opetuksen ja verrata sitä edellisillan tanssikkaan vastaavaan Jenkkapirtillä.

Sivustakatsojana toki tuollakin oli tarkoitus vain olla -ja olinkin. Pitkään en edes siinä ovensuun penkillä katsellutkaan SUSELin pj:n kanssa asiasta mielipiteitä vaihtaen, vaan siirryin pullakahvin kera etuterassille tarkkailemaan sisääntulijoita. Tulihan sieltä tuttujakin jo melko aikaisin. Vasta 20.15 täälläkin alkoi varsinainen tanssi-ilta -ja tangolla tietysti.

Noillepa nappasin pirkkalalaisen pystytukkaisen pirpanan ja ulkolavalle kiidätin. Vielä kuului musiikki sinne ihan hyvin, kun väkeä oli vasta kourallinen sisällä. Nihkeä oli lattia. Lääkkeeksi lätäköitä vastaan oli näköjään otettu pora, sillä jokaisen vanerilevyn läpi oli kairattu vähintään yksi sentin läpimittainen reikä. Nopeuttaa varmaan veden katoamista tehokkaasti.

Nyt varsinaisia lätäköitä ei ollutkaan -vielä. Neljäkin naista sain houkutelluksi ulkoilemaan, yhden näistä jopa ensikertalaisena siinä puuhassa. Sitten joskus kymmenen jälkeen ropsautti sen verran vettä, etten enää haikaillut mennä omia uudenkarheita lenkkareitani saati naisten säämiskäpohjia sinne pilaamaan. Jokunen sitkeä pari siellä loiskutteli kuitenkin vielä lähellä puoliyötä.

Alkuillan avaruus katosi pääsalista nopeasti. Omegan äänimiehen tukikohta keskellä tanssilattiaa oli omiaan vielä pahentamaan tungosta. Tosin ihan loppuillasta sen äärellä sambojen tapaisia salsoiksi ja sekasotkuiksi tamperelaisen punapäätaiturin kanssa sekoitellessa totesimme tuon röykkiön jossakin määrin toimivan myös suojana sen katveessa tanssiville (meillekin siis) ainakin yhdestä suunnasta tulevia hyökkäyksiä vastaan. Raappanan Jannekin omalta osaltaan siinä nojaillessaan oli kohtalaisen tehokas kilpi.

Rankasti tultiinkin suurimman osan illasta päälle milloin mistäkin suunnasta. Niinpä ulkolavan lisäksi takakoroke sekä orkesterikorokkeen ja Vaihtopenkin välinen lokero ja jopa narikan luona olevan oven edusta saivat toimia suojavyöhykkeinä pitkin iltaa.

Peräkorokkeelle olin saatellut kommelluksitta monta naista, kunnes eräs varsinaissuomalainen hitaalle valssille hakenut päätti pitää silmänsä suljettuina vielä silloinkin, kun irroitin tanssiotteeni ja rupesin taluttamaan häntä portaille. En tullut asiasta maininneeksi, koska pidin itsestään selvänä, että simmu on auki. No, ei ollut, joten näyttävä nurinmenohan siitä syntyi. Toivottavasti ei tullut kovin näyttäviä mustelmia sentään Etelä-Amerikkaan tuliaisina vietäviksi.

Tuohon kohtalokkaiden portaiden tuottamaan episodiin liittyen sopinee tähän välipalaksi muistelus debyytistäni Kisarantaan vuosien takaa:

”Kisaranta Lauantai 8.9.2001

Ensikäyntini paikassa, ja heti meni olut päähän että kohahti!

Harjoituspartnerini ja petankkikumppanini S...n M oli pyytänyt minut kaverikseen, kun oli käymässä vanhempiensa luona Tuuloksessa. Niinpä poimin typykän kyytiin Tuuloksentorin parkkipaikalta. Siitäpä sitten Kangasalle.

Hirveän kosteanoloista oli Kisarannassa, penkitkin (ne elokuvateatterista kai saadut) olivat ihan märkiä. Niin olivat hetken istunnan jälkeen myös ahterit.

Pientä oli tuo kuitenkin siihen verraten, miten märkä olin kohta yläpäästänikin. Siellä peränurkassa korokkeella oli silloin vielä sellainen kulmabaari, jossa kuitenkaan ei juuri silloin myyty mitään. Niinpä kansa kävi kahvion puolella ostoksilla ja sitten asteli salin poikki ja portaita ylös sinne istuksimaan. No mepä M:n kanssa istahdettiin hetkeksi siihen portaiden pieleen -minä ihan niihin kiinni. Tuli nuori tyttö kahden olutkolpakon kanssa ja kompastui askelmaan. Otti ja kaatoi sen oikeassa kädessään olleen olutlasilliseen päähäni. Ei edes sanonut ”Oho!” saati pyytänyt anteeksi. Jatkoi vain matkaansa.

Minä sensijaan suunnistin pesulle miestenhuoneeseen. Eipä se tukka sen paremmin kuin paitakaan lakannut kaljalta haisemasta sen illan aikana.

Ei siis mitenkään kuiva ilta ainakaan ollut noin ensikertalaiselle.

Illan saldosta ei juuri ole sanomista: M:n kanssa tuli tanssituksi 20.00-01.00. Ainoastaan S:n S:ia hain lisäksi kerran.”

Tuosta loppukaneetista vielä: Sitäpä samaa Tampereen neitoa nytkin hain jopa pari kertaa, kuten niin monasti eri paikoissa olen tehnyt (ja hakemakseen myös päässyt) vuosien varrella. Miksikään ei ole muuttunut, vaan yhtä säteilevänä sekä pajunvitsan hoikkana ja notkeana on säilynyt, vaikka sukunimikin on tuossa välissä jo vaihtunut monta vuotta sitten. Nyt siis siinä äänimiehen äärellä loppuillasta salsailtiinkin.

Vaikka Kisiksessä melkoisen täyttä useimmiten onkin ollut, en ihan noin tukalaa ja hikistä iltaa sieltä muista. Naistenrivistön edusta on muulloinkin ollut tukossa useimmiten haun jälkeen ensimmäisen kappaleen puoliväliin asti. Nyt se oli sitä jokseenkin koko ajan.

Keskialueen stand-tanssiminen häiriintyi todella pahasti, kun äänimiestä väärältä puolen kiertämään lähteneet törmäilivät kuin härkälauma Pamplonassa. Niinpä enimmäkseen muualla tuli avo-otteiset tanssituksi kuin siellä keskellä.

Joukkoa sitäpaitsi oli ihan tolkuttoman paljon ainakin kymmenen ja puolenyön välisen ajan.

Jotakin oli pielessä ainakin muutamien tanssi-ihmisten hygieniassakin (tai tavoissa), sillä sen tavanomaisen hien odöörin lisäksi leijaili tuon tuostakin ilmassa myös jotakin muuta inhimillisen aineenvaihdunnan tuotetta.

Kaikesta huolimatta sekä rajun railakkaat että hempeän hiipivät fiilikset vaihtelivat sopivassa suhteessa illan kuluessa. Yhdenkään tuntemattoman kanssa en nytkään tullut tanssineeksi.

Illan lopetuksen sain tehdyksi tasan toiveeni mukaisesti täsmähaun onnistuttua ihan käsittämättömästi juuri nappiin. Nopeitahan nuo olivat, mutta hitaina ja vieläkin hitaampina tarvittaessa mentiin, mitä nyt Mozartia oli tulkittava takaoven tuntumassa asianmukaisella vauhdilla.

Hyvin havaitsi vielä pois ajellessakin, että väkeä oli ollut runsaasti, sillä autoja oli pysäköityinä tien molemmin puolin vielä 00.35 ihan mäen päälle asti.

Vaikka sitä menoa ja meininkiä olikin ollut aika tavalla kaiken iltaa, veivät tauot melkoisen osan lyhyehköstä illasta. Naisten puolituntisestakin pääosan vietin Vaihtopenkin näköalapaikalla. Tosin sinne pyrkiessäni jo sain tulla pysäytetyksi ja ulkolavalle jivettämään lähteväksi. Samoin sitten neljänneksen vasta juomastani siemaistuani sain sinne eteläkarjalaisen, suosikkitypykkäluokan hakijan seurakseni, joten rumbailtiin.

Saldo ei siis noussut mitenkään korkeaksi, vaikkakin se lienee syytä lukea tyydyttäväksi nelituntiselle illalle: 17/10.

Ai, niin yhtyeet ja artisti: Taikakuu on taikaa, joten eipä siitä muuta. Omega sensijaan oli saanut kuukauden ajaksi lainapuhaltajan. Enemmänkin runoilijanoloinen nuori, parrakas mies hoiteli hommansa hienosti. Eija säihkyi kuin linnunrata.

Vetiset Vesivehmaalla Jenkkapirtti lauantaina 16.8.2008

Perjantaina Kisarannan illan loppupuolella alkoi oikean takaraajani akillesjänne kipuilla Eijan ”Käärmetanssin” aikana. Tilannetta ei suinkaan parantanut sen perään tulleiden kolmen muun kappaleen, nopeasti joillakin disco swingin tapaisilla tanssiminen. Noiden vuoksi poistuinkin etuajassa areenalta.

Tuosta sain oivan tekosyyn pysytellä koko sateisen lauantaipäivän sisätiloissa. Toki se sadekelikin nykyisin on kelvannut laiskistuneelle luonnolleni syyksi yksinäänkin.

Riutalle kyllä houkuteltiin sekä jo Kisiksessä että sitten päivällä puhelimitse. Pysyin kuitenkin lujana Jenkkapirtti-kannallani.

Hiukan tuossa varmaan oli mukana pelkoa siitäkin, että jalka ei kestäkään koko iltaa, joten olisi pienempi tappio poistua ontuen 22 km:n matkan päästä kuin 70 km:n.

Vaikka jänne ei juuri terveemmältä tuntunut, en kuitenkaan särkylääkettäkään sille tarjonnut, vaan painelin luomuna lavalle.

Yllättävän suuri suksee oli näköjään Omegalla (Eijalla?) ja PNP:lla, koskapa viittä vailla kahdeksalta jouduin pysäköimään peräti neljänteen riviin.

Ensivalsseille en ehtinyt, mutta tuttuja näkyi olevan paikalla jo ihan riittävästi, ja uusia tuli koko ajan lisää, joten haettavia piisasi yli oman tarpeen.

Tosin tuollaiseen tilanteeseen omaksumani käytännön mukaisesti priorisoin ankaralla kädellä.

Lopulta jopa kuusi edellisiltana Kisiksellä havaitsemaanikin sain näkyviini -yhtä noista siellä olin tanssittanutkin.

Pääosin nirppiksessä tälläkin kertaa ahkeroin. Vain kolmea sen ulkopuolelta hain, näistäkin yksi oli vielä edelliskerralla oleskellut nirppiksessä ja sinne myös illan vanhetessa palasi nytkin.

Lattiat olivat kostean sään vuoksi melkoisen nahkeat (ulkolavalle en edes yrittänyt mennä), ja uusien lenkkarien pohjissa oli pitoa vielä reilunpuoleisesti, joten hiukan pelotti jalkojen keston kannalta. Hyvin kuitenkin yli puolen yön pääsin irvistelemättä.

Omegalla taisi olla pari sellaista kappaletta nyt repertuaarissaan, joita en edellisiltana havainnut. Pekkaniskan Poikien kohdalta en tullut sellaista panneeksi merkille.

Jouni oli taas auki, joten sinnepä sitä hiukan ennen naisten puolituntista piti suunnistaa. Pöydät olivat kaikki varattuina, joten asetuin erään paikalle ensikertaa (jälkikasvunsa raahaamana) tulleen, yksin istuvan seniorikansalaisen pöytään. Siinäpä en kauan ehtinyt istua, kun jo tuli tyttönen kertomaan, että isänsä pyysi minua liittymään heidän seuraansa. Sinne sitten menin juomani lipittämään ja alakerran tapahtumista keskustelemaan.

Naistenhaulle en ihan alkuun takaisin alas ehtinyt, mutta vientiä kyllä piisasi (kaksi suosikkianikin haki yhtäaikaisesti kerran).

Paikkailin miesten vuorolla taas. Lujasti sai tehdä töitä kaiken aikaa, sillä tanssitettavia -niitä kaikkein mieluisimpien kaartiin kuuluvia piisasi.

Kahville (ja jättiviinerille) sentään ehdin, vaikka kahvimasiina tosin olikin hetken tyhjänä. Vesimukinkin toki taas täytin ja ikkunalaudalle vein, mutta puoliakaan en siitä ehtinyt illan mittaan juomaan, sillä etenemisyritykseni pyrittiin katkaisemaan ennen etapin saavuttamista. Naistentunnilla kuulemma ei saa juoda.

Lyhyehköksi se taas tuokin tanssitapahtuma kohdaltani jäi, sillä 00.40 olin saanut illan kruunatuksi (tangot takasalissa), joten niistä tunnelmista oli hyvä lähteä ajamaan kotia kohti.

Taidan olla kangistumassa kaavoihini, sillä (yhtään erikseen yrittämättä) tuli saldoksi täsmälleen sama kuin edellisiltana Kisikseltäkin: 17/10.

Nyt saattaa joku tarkkasilmäinen pompahtaa sormi pystyssä seisaalleen huudahtaen: ”Väärin! Kisiksen saldohan oli 16/9.”

Niinpä on selityksen paikka.

Maailma on ihmeellinen ja tassihöperön päänuppi jokseenkin hatara (kroonisen vähäisestä nukkumisestakin johtuen).

Noinhan raportissa tosiaan lukee, mutta hyvin pian sen lähettämisen jälkeen näin jossakin mainoslogon, joka oli yhtä kuin erään unohtamani tanssineidon etunimi. Tuon, melkein kollegan (valmistuu ammattisotilaaksi) kanssa varsinkin Järvenpäässä ja Pressalla tuli viime talvikautena paljonkin tanssituksi. Kun nyt molemmat haimme toisiamme kerran, syntyi seuraavanlainen lauseke: 16/9 + 1/1 = 17/10.

Tuo lausehan ei matemaattisesti ole tosi, mutta tässä merkintämenetelmässä kyllä. (Laskutehtävä antaisi lukemaksi 2,7777... mikä tuskin kertoo yhtään mistään, ellei sitten siitä, minkä verran miehillä on suhteellisesti enemmän hakuaikaa normaalitansseissa kuin naisilla.)

P.S. Otsikosta: Vaikka Kisiksellä oli turkkilaisen saunan mukaiset olot ainakin kosteuden puolesta, ei ilta todellakaan kuivaksi jäänyt Jenkallakaan, vaikka ilma tosin oli paljon raikkaampaa siellä.

Kotiin saavuttua sain vääntää vettä jokseenkin kaikista päällä olleista vaatekappaleista -kengät mukaanlukien.

Eikä hyvin lieväksi hiutuneella tihkusateella ollut sen kanssa juurikaan tekemistä.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu