TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Ruusulinnan syyskauden avajaiset 16.8.2008 (Ami 2008-08-18 11:42)

Katveesta... Osa 2.

Humppis
2008-08-20 16:31

Tässä sitä uhkaamaani jatkoa sitten tulee:

Riutalla riutumassa Lauantai 2.8.2008

Melkoisen pöpperöisenä (unen puute ja muu väsymys) ponnistelin läpi lauantaipäivän. Viileä sää vähän piristi kauppareissulla vähäisesti pukeutunutta.

Tulinkin sillä keikalla tavanneeksi poikkeuksellisestikin tuttuja.

Ex-vaimo n:o kakkosen nuorin sisko pysäytti minut einesosastolla, kun olin hyllyjä tähyillen astellut ohitseen häntä havaitsematta. Mikäs ihme tuo, kun viimetapaamisesta on tainnut vierähtää kymmenkunta vuotta. Kuulumisia vaihdeltiin ja sitten taas ostosten kimppuun.

Kassoja kohti jo astellessani sitten kohtasinkin jo vähän tuoreemman tapauksen. Keskiviikkona Mukkulan laiturilla jälleen ahkerasti tanssittamani tyttäreni luokkatoverihan se siinä teki viime hetken ostoksia isoäitinsä 90-vuotissyntymäpäiviä varten (täysi stressi jo päällä). Terävä muori se on tuo tutun, nyt jo poismenneen Mannerheimristin ritarin ja entisen työtoverini leski ja toisen kollegan äiti (noiden molempien upseerien synttärilahjoiksi maalasin aikanaan omaisten pyynnöstä näistä muotokuvat). Siksipä vaatimustaso pikkuseikkojenkin suhteen sai aikuisen lapsenlapsen tukalaan tilaan. Tovi toki juteltiin ennen kuin laskin neitosen uudelleen pähkäilemään lautasliinojen värejä.

Lähikirjaston vieressä olevan futiskentän laitaa kun astelin kotia kohti (pikkutyttöjen cup näköjään menossa ja melkoinen vilske sekä kentällä että sen ympäristössä), havaitsin jälleen erään tutun hahmon: tanssitoimista ja laulukisoista lasten äidiksi ja kirjailijaksikin vetäytynyt siinä yritti pitää kurissa säheltävää spanieliurosta.

Jo taas juttua piisasi, sillä edellisestä tapaamisesta (Mukkulan laiturilla sekin) oli jo ehtinyt vierähtää kolme vuotta.

Pääsin siitä sentään kotiin ja ruoanlaittoon, jotta olisi mahdollisuus vielä yrittää sitä univelkaa lyhentää.

Lounaan jälkeen sängylle köllähdinkin ja ehdin puolisen tuntia uinahtaa, kun etiäinen herätti. Puolen minuutin päästä silmien avaamisesta nimittäin läppärin kilahdus kertoi tulleesta viestistä.

Riuttaa koskeva kysymyshän se siellä. Ei kuitenkaan syntynyt kimppaa tällä kertaa. Toivotusten asteelle jäätiin.

Illan lähestyessä pakkauduin auringonpaisteessa kuumenneeseen kärryyni (se varjopaikka oli edelleen varattuna, vaikkakin Volvo oli vaihtunut Renaultiksi).

Viilenihän tuo auto kuitenkin nopeasti, joten jokseenkin freesinä pääsin Riutan parkkiin.

Juurikaan ei tuttuja näkynyt, kun sisälle astelin. Kohta kuitenkin ensivalssien soinnahtaessa PNP:n ilmoille toimittamina aineellistui lähituntumaan tuttu kollegaksikin luettava (sotilassoittaja), jonka kanssa nuo avaukset sitten suoritettiin.

Siinäpä se melkein sitten olikin, joten painelin samantien Latoon ja sen terassille, minne Varjokuvan keulamies, Kyösti, istahti seurakseni. Tanssialaa käsiteltiin puolelta jos toiseltakin niin, että lopulta herra M huomasi ensimmäisen setin jo alkavan. Tuli kiire.

Kohta tuli myös ensimmäinen hakijakin, sillä naisten puolituntinen alkoi. Puolillaan oleva lonkerotuoppi jäi pöytään.

Siitä tuota sitten ehdin etsiskelemään vasta sen puolituntisen päätytttyä. Tällöin oli jo pöydässä ihan vieras miehitys, joka ensin terassin aitamateriaalin laatua kysyttyään (heinäseipäitä) kertoi mukini lähteneen pöydästä järjestysmiehen toimesta.

Kävin tuota tiedustelemassa myyntihenkiöltä, joka ei kuitenkaan asiasta mitään tiennyt.

Arvelin jo raitistumisen tulleen kohtalokseni ja päätinkin siirtyä kahviin sekä pullaan. Kohtapa eräs mielitanssitettavani siellä kahviossa vinkkasi minut pöytäänsä. Olin siinä kahviannostani maksaessani kertonut juomani kohtalosta kassalla olleelle, jumalaisen kauniille Virve-emännälle.

Tuopa muutenkin myönteisesti aina suhtautuvana kohta ilmestyikin täyden lonkerotuopin kanssa selkäni taakse ilmoittaen, että talo tarjoaa.

Niinpä sitten kahvittelun päätyttyä, kun oli hitaat tanssahdeltu pois, palasin lopettelemaan juomani (kaksikin itse asiassa, sillä kahvin kera olin ottanut myös ison veden). Kyllä nestetasapainon nyt piti tulla kuntoon. Kattia kanssa; puoleen yöhön mennessä olin jälleeen jo kuolla nestehukkaan moneen kertaan.

Molemmat yhtyeet (PNP ja Varjokuva siis) soittelivat pääosin tuttuja ohjelmistojaan, mutta ihan muutama minulle uusikin sieltä sattui korvaan osumaan.

Notkahtelua eri syistä taas tapahtui (Riutalle ja Kolmikselle tyypillisiä ilmiöitä), vaikka tuttuja tanssitettavia oli paikalla vähintäänkin riittävästi (lähemmäs sata) tai ehkä juuri siksi.

Niinpä siinä hetken aikaa olin hakematta ketään, mutta kohta kuitenkin päätin repäistä ja rupesin hakemaan vain kaikkein parhaita (tanssinopettajia, ohjaajia, valmentajia, tuomareita ja kilpailuissa menestyneitä) tietäen, että valioväki kaikkein viimeiseksi näyttää hapanta naamaa, vaikka hakija ei niin laadukas olisikaan.

Kaikkiaan seitsemää noita kiusasin yhteensä yhdeksän kappaleparin ajan (tuttujahan nuo kaikki olivat -muutama varsin monenkin vuoden ajalta). Sitten jo taas palasin lähemmäs omaa tasoani.

Viimeisen puolituntisen aikana sain jo normaalifiiliksenkin taas palaamaan, ja hempeilynkin puolelle päästiin. Vuoristorataa se on tämä tanssiharrastus.

Ihmeen hyvin kesti papparaisen kunto sentään vetää Varjokuvan tarjoamia rajuja twistejä ja rokkeja ”ammattilaistenkin” kanssa vielä ihan illan loppumetreillä.

Ehkä en sittenkään ihan vielä lopeta, vaikka tuota tietyn nuorten (tai ainakin itseään nuoriksi mainostavien) miesten joukon voimin onkin sitkeästi jo kauan vaadittu.

Kotiin lähdin viimevalssien aikana 01.25.

Vaikka luulin illan tanssimäärän jääneen noista kaikistakin mainituista syistä vähäiseksi, selvisi kotona yöpalan painikkeeksi asiaa paperille merkitessä, että samaan olin päässyt kuin kahtena edellisenäkin iltana (ihan erilaisia olivat kaikki kolme). Yli kolmekymmentä kappaleparia niitä kertyi tällekin illalle. Kahden täysin vieraankin kanssa tulin tanssineeksi -molemmat hakivat.

Saldo siis tällainen: 25/8.

Se on täytetty Sunnuntai 3.8.2008

En siis mitään ristiriipuntaa jollakin Lähi-idän kallionnyppylällä tuossa tarkoita vaan kaksimielisesti sekä Kolmilammin täyttämistä ääriään myöten että myös kuusipäiväiseksi jälleen venyneen tanssiviikkourakan selvittämistä (rimaa hipoen).

Toinen kuusi-iltainen tälle kesälle siinä tuli. Toivottavasti ei vastaavaa enää osu kohdalle.

Kovasti pyrin sunnuntain aikana säästelemään kinttujani loppukiriä varten. Niinpä vain yhden kolmekilometrisen kävellä köpöttelin. Vasen takareisi huuteli jo tuollakin lauantain muistoksi.

Onneksi oli viileä päivä (Lahdessa tosin jopa sateetonkin loppuun asti), joten ulos ei niin kummoista hinkua edes ollutkaan.

Menomatkalla sensijaan ensimmäiset pisarat napsahtelivat tuulilasiin heti Hollolan puolelle päästyä. Sittenhän tuo Esteri näyttikin ankeamman puolensa valuttaen vettä koko loppuillan.

Suurelta osin samaa porukkaa oli ilmoittautunut Kolmilammille kuin edellisiltana Riutalle. Muuta tuttua joukkoa sen lisäksi sekä läheltä että kaukaa (vuosi sitten viimeksi tavattuakin) kertyi paikalle.

Kaiken kaikkiaan reilusti yli puolet tanssijoista (ja soittajat kaikki) oli tuttuja -toistasataa kuitenkin.

Niinpä jälleen iski runsaudenpulasta johtuva paniikki: miten taas tuostakin karsinnasta selviän?

No, oikein hyvin en selvinnytkään, sillä korkeintaan kolmanneksen annoksesta sain nautituksi illan aikana.

Hikisen huimailun puolellehan se meni väistämättä, kun ei ulkona voinut käydä jäähdyttelemässä.

Kaksi kertaa sentään piipahdin naamaani pesemässä.

Tuttujen joukkoesiintymisen lisäksi tai jopa sen ylittäväksi elementiksi osoittautui kuitenkin lasten ja nuorison suuri määrä. Pienille ei varmasti ollut senkään vertaa helppoa vain sisätiloissa temmeltää kuin aikuisille.

Kuukauden ikäisestä viisitoistavuotiaisiin oli nuorta väkeä kertynyt yhteensä ainakin parikymmentä henkeä. Baunssilaisia noista oli suuri osa, ja Marjishan parin muun apuäidin avustamana näkyikin juniorikansalaisia hyysäävän. Hienosti hoitivat tällä kerralla myös pojat leiviskäänsä, joten tytöt saivat nyt ihan oikeastikin tanssia muidenkin kuin vanhempiensa kanssa. Muutama taitavimman pään tanssimieskin vei pikkuneitejä kuin ihka oikeita tanssijattaria ikään.

Taitoväkeä olikin kertynyt Fiibbareita tapaamaan suuri määrä, joten juurikaan ei tarvinnut nyt töpeksintää nähdä eikä kokea. Itsekin uskaltauduin edellisillan tapaan muutamia huippuja tanssittamaan.

Ihan viimevalssitkin tuli jaksettua, mutta encoret jo jätin väliin. Siis 23.30 poistuin tihkusateiseen yöhön.

Sitä muutamankin kanssa tanssiessa tuli ihmeteltyä, jotta miten heinäkuun ajan jaksoi tanssia pari tuntia pidempiä iltoja Kolmiksella, kun nyt ryytyi jo seitsemän ja puoli kahdentoista välisenä aikana ihan lasarettikuntoon.

Tuon illan aikana en sitten saanut tanssituksi kuin yhden ainoan ennen näkemättömän kanssa. Erään tytön menoa taitureiden viennissä katselin, joten itsekin uskaltauduin tätä lopulta hakemaan. Hyvin seurasi fuskussa.

Tuttujen kanssahan sitä sekä fiilisteltiin että hurjasteltiin ihan viimeisen päälle, joten tanssillisesti ilta oli vähintäänkin antoisa. Ulkopuolisuus toki vaivasi koko ajan, vaikka eräskin typykkä moneen kertaan muuta jaksoi väittää (kuten aina). Olisi silloin aikanaan (13 vuotta sitten) pitänyt ymmärtää, ettei liian vanhana kannata aloittaa eikä ainakaan lähteä sellaisella vauhdilla treenaamaan, että joutuu aivan eri ikäluokan joukkoon ja siinä sitten kuokkavieraana vuosikausia roikkumaan.

No, niitä oman ikäluokan edustajia ei ainakaan eilen olisi ollut paikalla tanssitettaviksi, vaikka olisi tuon harjoittelun jättänytkin silloin vaatimattomammalle tasolle.

Illan aikana sain sitä tuttujen tanssitettavien sumaa puretuksi yhteensä yhdeksäntoista naisen (ja sen yhden vieraan tytön) verran. Kaikkiaan ylsin taas aivan erikseen yrittämättä kolmeenkymmeneen kappalepariin kuten viikon kuluessa (Mukkulan laituria lukuunottamatta) muinakin iltoina. Kotona yöpalan ääressä ynnäilty saldo oli tällainen: 26/4.

Kotimatkan alussa tapasin jälleen samassa paikassa sen aiemmin kohtaamani ketunpoikaparin toisen jäsenen. Tämä seisoskeli mutkan takana keskellä tietä. Ehdin kuitenkin jarruttamaan, joten pikkurepolainen pääsi rauhassa tepasteleman samaan ojaan, missä viimeksikin kaverinsa kanssa kuikuili.

Tämä viikko nyt näillä näkymin meneekin torstaihin asti tanssimatta, ellei ihmeen kautta keskiviikoksi ilmaannu poutaa ja näin ollen Mukkula sittenkin kutsu aaltojen ääreen.

Keskiviikon kohtalo 6.8.2008

Säätieto tarjosi pilvistä ja koleata Lahteen. Jokseenkin aurinkoista kuitenkin oli ihan aamusta asti. Lämpötila tosin ei kovin kesäiseksi kohonnut. Aamukuudelta ei vielä kymmentä astetta ollut seitsemännen kerroksen korkeudessa saati maanpinnan tasolla.

Niinpä tyrkkäsin markkinoille menoani (Lahdessa on joka kuukauden ensimäinen keskiviikko markkinapäivä) tuonnemmaksi. Yli lounaaan sitten lopulta meni ennen kuin jo siinä vaiheessa korkealle kohonneen auringon lämmittäessä selkää ja niskaa suuntasin kuusikilometrisen kävelylenkkini Kauppatorin tungokseen.

Sitähän siellä lähinnä olikin -tungosta ja sen lisäksi melkoista ruoankäryä erilaisista kioskeista. Vartin harhailtuani osuin hajuaistini johdattamana Sotilaskotiauton luo sen lähettämien munkintuoksujen perässä. Päätin pysähtyä siihen. Paikka kuitenkin oli varsin ankea ja tukkoinen jopa niihin useisiin muihin kahvila- ja juottolapisteisiin verrattuna, joita torille ja sen läheisyyteen oli pystytetty.

Niinpä sittenkin katsoin aiheelliseksi vain soittaa jollekin sotilaalle, joita suvussa on vähintään riittävästi. Valinta osui ainoaan kotikaupungissani asuvaan serkkuuni (siihen joka on napalankoni myös -exäni nykyinen mies siis). Vastasi mökiltään, missä ovat vielä Asikkalanselän pohjoispään äärellä viettämässä entisen siippani viimeistä lomaviikkoa. Lupasin torstaina käväistä noita tapaamassa siellä joko purjehduksen tai soudun merkeissä ennen Jenkkapirtin kautta kotimatkalle lähtöäni.

Sää tuntui säilyvän suopeana, joten Mukkula kajasteli vahvasti ja jopa voimistuen mielessäni sittenkin.

Sinnehän sitten (vain hiukan myöhässä) kurvailin. Pääparkkialue oli vasta jokseenkin 2/3-täynnä.

Alhaalla väkeä vielä todella vähän. Levyt soivat. Pari soittajaa roudaili kamojaan. Yleensä pumppu on ollut valmiina kuudelta, mutta nyt oli tullut lehdessä ilmoitetulle duolle (Sirius) jokin este. Tilalle oli tempaistu ex tempore myös tähtitaivaalta, mutta paljon lähempää toinen duo. Tämä oli nimeltään Saturnus. Tuostapa en nyt keksi oikein mitään mainittavaa (sädekehiä tai muita renkaita ei kyllä näkyvissä ollut).

Tanssitettaviani ei näkynyt olevan vielä ainoatakaan paikalla. Tarkensin kuitenkin katsettani ja auringon suuntaan tanssilattialle tihrustaessani havaitsin pari jam'n'rollilaista. Yhdessä pöydässä tuota väkeä olikin sitten kolmen hengen verran. Näistä ainoa nainen oli vasta sunnuntaina ollut Kolmilammilla tanssitettavanani. Niinpä tuon kaappasin parin kappaleen ajaksi käyttööni.

Sitten näytti olevan heti tauon paikka. Tuttu sponsoriksi usein tarjoutunut mies piffasi lonkeron, joten oli kuitenkin jäätävä paikalle notkumaan.

Yhtä tuntematonta siihen hätään hain. Ihan kohtalaisesti seurasi. Kohta ilmaantui viime aikona siellä ahkerasti tanssittamanikin paikalle, mutta nyt tuo näkyi olevan vankasti evästettynä, joten ei tanssillisesti hyvältä näyttänyt.

Parikin kertaa aiemmin loppuillaksi omimani kuitenkin ilmestyi yllättäen. Tilanne siis kuitenkin oli pelastettu. Tosin kävi ilmi, että aikaa oli varattu vain tunnin verran. Samanlainen näytti olevan seuraavankin vakitanssitettavani kohdalla tilanne, sillä tällä oli molemmat tyttärensä mukanaan. Pari kertaa vain häntä sainkin tanssitetuksi.

Sitten jo meni aurinkokin pilveen, joten kun viimeisen puolituntisen tanssin jäljelle jääneen suosikkini kanssa, dead linen koittaessa saattelin hänet mielihyvin autolleen ja siellä hellästi, mutta perusteellisesti hyvät yöt toivotin.

Kotiin jo 20.20.

Lyhyen illan saldoksi muotoutui tällainen: 7+1/2 t.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu