TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Apua tanssiriippuvuuteen? (Maruzella 2008-08-15 15:25)

Mitä on tanssiriippuvuus?

Seikkailija
2008-08-19 23:00

Koska joudun nyt sattumoisin opiskeluni takia perehtymään (suht pintapuolisesti) riippuvuuteen, ajattelin miettiä asiaa käyttäen esimerkkinä tanssia ja vertaamalla sitä tupakoinnin tai alkoholin aiheuttamaan riippuvuuteen. Mietin, että koska ajatusteni selkeyttämiseksi kirjoitan ajatuskulkuani ylös, voin sen samalla pistää tänne tanssinettiin, jos jotakuta kiinnostaa lukea ja ehkä kommentoidakin.

"Riippuvuus eli addiktio voi kohdistua melkein mihin tahansa aineeseen, asiaan tai toimintaan, jonka avulla haetaan välitöntä, nopeaa tyydytystä ja mielihyvää. Riippuvuus voi olla fyysistä, psyykkistä, sosiaalista tai sielullista." Suomen mielenterveysseura

Tanssi mielletään harvoin toiminnaksi, joka voisi aiheuttaa riippuvuutta. Se kuitenkin aiheuttaa monille mielihyvää, joten se toimii näin aivan samanlaisena nautintoaineena kuin alkoholi, kahvi tai tupakka. Kuitenkin tietyn nautintoa aiheuttavan aineen/asian nauttiminen ei vielä tarkoita riippuvuutta. Eipä taitaisi elämässä juuri mieltä olla, jos kaikki nautintoa tuottavat asiat täytyisi karsia pois.

Psykologiassa on tutkittu, että kerran opittu tapa hankkia mielihyvää ei katoaisi koskaan. Kysymyksessä olisi siis aivan samanlainen ilmiö kuin jos ihminen kokee epämiellyttäviä asioita. Niitä pyritään välttämään jatkossa. Ei siis pidä ihmetellä, jos kerran kiristyksellä tansseihin houkuteltu aviomies, joka saa koko illan kuulla osaamattomuudestaan ja rytmitajuttomuudestaan ei hurahdakaan tanssiin ja päinvastoin ei suostu lähtemään lavalle enää koskaan. Samana iltana mies saa myös haukut siitä, ettei ole pystynyt lopettamaan tupakanpolttoaan. (Nii-in, vaimon tuttava oli tullut paasaamaan mieshuolistaan ja aviomies oli päässyt livahtamaan ulos sauhuille, muuten hän ei olisi kestänyt enää hetkeäkään.) Tärkeää on siis huomata, mistä kukakin saa mielihyvänsä. Paljon istumatyötä tekevä hurahtaa todennäköisesti helpommin liikunnan tuomaan mielihyvään kuin kovaa fyysistä työtä tekevä, jolle ilta TV:n ääressä parin kaljan kanssa on päivän kohokohta.

Tanssi ja fyysinen riippuvuus

Eri nautintoaineiden sisältämillä aineilla on erilainen kyky aiheuttaa fyysistä riippuvuutta. Lisäksi jokaisella ihmisellä on yksilöllinen herkkyys näille addiktiota aiheuttaville aineille. On ihmisiä, jotka pystyvät polttamaan tupakan silloin toisen tällöin eivätkä kuitenkaan ajaudu riippuvuuteen. Toisille taas kehittyy niin voimakas riippuvuus, että lopettaminen on tuskallista vieroitusoireiden takia. Tanssissa ei elimistöön joudu mitään vieraita aineita vaan sen tuoma mielihyvä välittyy elimistön itse tuottamien aineiden endorfiinien (välittäjäaineita, jotka stimuloivat samoja reseptoreja aivoissa kuin opiaatit) sekä muiden vielä osin tuntemattomien mekanismien kautta. Tanssi kun ei ole pelkästään liikuntaa, vaan siihen liittyy aina myös musiikki. Ihmiset, jotka saavat mielihyvää tanssimisesta eivät välttämättä saa kuin kipeät paikat ja veren maun suuhun tunnin juoksulenkistä. Annoksen suuruus vaikuttaa myös tanssin tuomassa mielihyvässä. Jotkut saavat mielihyvän vasta pitkän, monen tunnin tanssimisen tuloksena, joillekin riittää muutama hyvä kappale illan aikana. Toiset saavat mielihyvää nopeasta, melkein riehunnan asteelle viedystä tanssimisesta ja toiset taas nauttivat enemmän hitaasta tunnelmallisesta tanssista. Miten musiikki vaikuttaa näihin, ts. kumpi on muna ja kumpi on kana, en ota kantaa, totean vain, että meitä on moneen junaan.

Jos epäilee kärsivänsä tanssiriippuvuudesta ja nimenomaan sen fyysisestä puolesta, kannattaa miettiä muutamia asioita. Ensinnäkin tarvitseeko aina vain enemmän tanssia, jotta saa mielihyvää? Riittikö ennen kerta viikossa ja nyt on tullut käytyä 3 kertaa viikossa + reenit päälle. Eikö sekään tunnu riittävältä, vaan olisiko tarvetta tanssia vielä useammin? Toiseksi, mitä tapahtuu, ellet pääse tanssimaan? Vaivutko masennukseen vai tuleeko selvästi fyysisiä oireita? Joudutko huonon olon takia perumaan päätöksesi koti-illasta ja lähdet sittenkin tanssimaan? Vai pistätkö musiikkia soimaan ja tyydytät tanssinhimon kotona joraten? Kolmanneksi, pystytkö päättämään tanssin silloin kuin olet sopinut itsesi kanssa? Esim. seuraavana päivänä on työpäivä ja olet päättänyt lähteä puoliltaöin, mutta taas kerran tuli oltua loppuun asti ja jouduit ongelmiin työpaikalla, kun nukahdit aamupalaverissa työkaverisi olkapäälle.

Tanssi ja sosiaalinen riippuvuus

Kaikki muistavat yläasteajan ja sen, kuinka tarvitsi johonkin porukkaan pääsemiseksi tehdä jotain "merkityksellistä". Monet hankkivat hyväksynnän jengissä aloittamalla polttamaan tupakkaa. Monet jäivät lopulta koukkuun tupakoinnin fyysisiin vaikutuksiin, eivätkä pystyneet lopettamaan tupakanpolttoa myöhemmin, vaikka tilanne saattaisi olla päinvastainen (paine lopettaa olisi kova). Ne, joille ei kehittynyt liian vahvaa fyysistä riippuvuutta pystyivät lopettamaan tupakanpolton, kun siitä ei enää ollut hyötyä sosiaalisessa mielessä. Tanssi luo ympärilleen yhteisön, johon kuuluu eri tavalla tanssista innostuneita ihmisiä. Monille se on yhteisö muiden joukossa, mutta joillekin se saattaa muodostua liian voimakkaaksi. Tietyt yksinäiset ihmiset tapaavat muita vain tansseissa ja näin he tulevat riippuvaisiksi tansseissa käymisestä. Toiset ihmiset hurahtavat ensin tanssin fyysiseen puoleen ja lopulta kun aikaa riittää vapaa-ajalla vain tanssimiseen, myös kaikki ihmissuhteet löytyvät kohta tanssin parista. Sitten onkin vaikea enää luopua tanssimisesta, kun sekä ihmissuhteet että fyysisen mielihyvän saanti on riippuvainen siitä. Jos epäilee olevansa riippuvainen tanssin sosiaaliseen puoleen, kannattaa miettiä kärsiikö siitä vai ei? Ihminenhän on tietyllä tavalla riippuvainen sosiaalisista suhteistaan ja sitä pidetään elinikää ja terveyttä parantavana tekijänä. Ongelma voi olla tanssisuhteissa siinä, että ne ovat pinnallisia. Jos tanssii 2 kappaletta ja vaihtaa taas paria, ei voi syntyä kovin syvällisiä ystävyyssuhteita, näin väitän. Mutta jo se, että tehdään yhteisiä tanssireissuja saattaa olla paljon antoisampaa. Jotkut taas saattavat vaihtaa tunninkin verran kuulumisia tanssipaikan kahviossa. Myös vertaaminen aiempaan saattaa avartaa mieltä. Jos ennen oli ihmissuhteita eri ympäristöistä ja nykyään kaikki pyörii tanssi-ihmisten ympärillä, niin jokin rikkaus on ehkä hukattu. Toisaalta ennen yksinäinen ihminen, joka löytää tanssi-ihmisistä ensimmäisen hyväksyvän yhteisön ei varmasti kärsi nykytilanteesta.

Tanssi ja psyykkinen riippuvuus

"Nyt tästä ei tuu mitään! Projekti on kuukauden myöhässä ja taas uusi viivästys, pakko lähtee hermosauhuille!" Tupakkaa käytetään pakokeinona tietystä tilanteesta. Kun stressi iskee, on mukava pitää tauko ja käydä sauhuilla. Todellisuudessa tärkeämpää lienee tupakassa olevan nikotiinin aiheuttamat oireet, joiden poistamiseksi on käytävä tupakalla. Parempana esimerkkinä psyykkisestä riippuvuudesta on alkoholi, josta haetaan lohtua, kun maailma murjoo. Tässäkin voidaan kysyä, onko tuomittavaa, jos ihminen raapaisee kunnon kännit, kun esimerkiksi pitkä avioliitto kariutuu? Varsinaista ongelmaa tämä ei poista, mutta saapahan ihminen hetkeksi hilpeän olon. Mutta, riski on suuri, että pullosta aletaan hakea ratkaisua pieniinkin ongelmiin ja usein. Tästä on Suomessa valitettavan paljon kokemusta. Tässä on kyse riippuvuudesta. Tansseihin lähtö toimii monella stressin poistajana. Työasiat unohtuvat ja seuraavan arkiviikon jaksaa taas paahtaa. Kaikki on siis loistavasti. Vai onko? Mitä jos ihminen vain tällä tavalla välttelee ajattelemasta jotain asiaa, mikä hänen pitäisi muuttaa työpaikalla? Estyykö hän näin vain näkemästä, että hän onkin selvästi väärällä alalla? Uskaltaako hän jäädä kotiin ja päästää kiusalliset ajatukset valloilleen? Loman ja ”paon” eroa ei ole helppo huomata. Lomaa tarvitsemme kaikki, koska tauko mistä tahansa tekee hyvää, mukavasta työstäkin. Pako puolestaan on sitä, että suljemme ajatuksemme asioilta, jotka täytyisi ottaa pöydälle ja käsittelyyn. Milloin tietää käyttävänsä tanssia pakokeinona jostain ja näin olevansa riippuvainen tanssista? Uskon, että tähän vain jokainen itse osaa vastata, jos ylipäänsä pystyy. Eräs fiktiivinen esimerkki tulee mieleen miehestä, joka on erittäin epäsuosittu työpaikallaan. Niin mies- kuin naispuoliset työtoverit välttelevät hänen seuraansa ja niinpä mies on aina yksin. Lähes jokainen ilta hän käy paikallisen tanssiseuran harjoituksissa ja viikonloppuisin tansseissa. Johtuen suuresta harjoittelumäärästä ja vakavasta paneutumisesta asiaan, hän on erinomainen tanssija. Niinpä hän patsastelee yhtenä lavojen kuninkaana, jota muut miehet kadehtivat ja naiset hakevat kilvan naistenhaulla. Hän on tällöin nokkimisjärjestyksen huipulla. Mutta hän ei ole sitä persoonansa tai merkittävien ansioidensa vuoksi vaan pelkän tanssitaitonsa takia. Hän on siis riippuvainen tanssista, koska se on ainoa asia elämässä, missä hän voi päteä. Vaan joskus hänen kannattaisi ehkä vilkaista peiliinsä muuallakin kuin lavan vessassa ja miettiä, miksi hän on sosiaalisesti hylätty.

Tämä kertomus on täysin omaa pohdintaani aiheesta eikä se sisällä mitään "yleistä totuutta" riippuvuudesta. Kaikki esimerkit ovat kirjoittajan itse keksimiä, eivätkä ne viittaa kehenkään todelliseen henkilöön. Tekstin tarkoitus on kirjoittajan ajatuksien selvittäminen sekä mahdollisesti avata joidenkin lukijoiden käsitystä riippuvuudesta. Kirjoittaja myöntää kokeneensa kaikkea tanssiriippuvuuden kolmea muotoa väliaikaisesti, mutta ei tunnustaudu kuitenkaan olevansa riippuvainen tanssista. =)

Seikkailija

Kirjoittajan avainsanat: riippuvuus

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu