TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Viikonlopputurnee - Kuikan lava ja Myllyniemi (Jatsari 2008-08-18 13:13)

Viikonlopputurnee - Kuikan lava ja Myllyniemi

Jatsari
2008-08-18 13:13

Viikonlopulle sattui hääreissu Ähtäriin ja majapaikkana oli vaimon koti Virtain Kotalassa. Ennen lähtöä olin jo etsinyt tulevan viikonlopun tanssipaikat/esiintyjät. Perjantaille oli aika selkeä suunta, kun Kuikan lavalla esiintyi Martti Metsäkedon tanssiorkesteri ja lauantaille Kangastus Virtain Myllynimessä. Kuikan lava oli uusi tuttavuus mutta Myllyniemessä olen käynyt noin 20 vuotta sitten.

Tällä kertaa olin yksin liikkeellä, eikä edes kyytiläisiä ollut mukana. Tapani mukaan olin paikalla tanssien alkamisen ajankohtana eli tasan 20.00. Lavalla oli pari asiakasta sekä orkesterin jäsenet virittelemässä soittimiaan. Silti ei tullut sellaista ajatusta, että lavavalinta olisi ollut väärä vaan tunnelma oli jännittävän odottava. Monissa tassipaikoissa orkesteri aloittaa sillä hetkellä kun tanssi-ilmoitukseen on merkitty. Kuikan lavalla orkesteri aloittaa vasta 20.45 ja siihen asti tanssitaan levyjen tahtiin. Ei silti paniikkia, sillä olihan aikaakin liki kahteen.

Ennen soiton alkamista ehdin jututtaa kahviossa Martti Metsäketoa masurkan soittamisen vaikeudesta. Olen kuullut joidenkin soittajien valittavan masurkan soittamisen vaikeudesta ja sen vuoksi masurkkaa soitettaisiin niin harvoin. Metsäkedon mukaan masurkan soittaminen ei ole sen vaikeampaa kuin muidenkaan, no tulipahan sekin asia selvitettyä.

Kun orkesteri vihdoin aloitti ja väkeä lappasi sisään, niin varmistui se asia, että valinta oli täysi kymppi. Metsäkedon orkesteri kuuluu A-ryhmään. Sali täyttyi vähän liiankin täyteen ja puolen yön tuntumassa oli todella hikinen olo – välillä hiki valui kasvoilta noroina mutta sehän on tuttu tilanne. Orkesterin soitto oli ryhdikästä ja puhaltimet tuovat aina musiikkiin täyteläisyyttä. Ja ne ihanat kuubalaiset lattarit – ne ovat harvinaista herkkua suomalaisilla tanssilavoilla.

Ensimmäinen tanssikerta tälle vuodelle, jolloin paikalla ei ollut yhtään tuttua kasvoa. Se ei silti menoa hillinnyt vaan mieluimmin päinvastoin. Hakuja tuli yhteensä kymmeniä niin miesten kuin naistenkin vuorolla ja tulipa uusi bongauskin, kun ihanainen Trinity tuli tutuksi tai oikeastaan se oli Trinityn bongaus koska minulla oli pinssi mutta Trinityllä ei.

Yleisö oli nuorta ja keski-ikäistä ja joukossa oli iso ryhmä nuoria jostain päin Etelä-Eurooppaa. Daamit olivat pääsääntöisesti hyviä tanssimaan ja jenkalle, polkalle ja masurkallekin uskalsi hakea täysin tuntemattomia ja hyvin meni. Ainoastaan parit lattarit piti mennä vaihtoaskelilla tai fuskuna, kun daami ei sattunut osaamaankaan lattareita, mutta se oli pientä positiivissa illassa. Polkalla oli myös pientä ongelmaa, kun ulkomaalaiset singahtelivat sinne tänne omilla kuvioillaan tuntematta polkan liikeratoja. Onneksi mitään isompia törmäyksiä ei tullut kellekään.

Kymppi plus orkesterille ja Kuikan lavalle ja tanssijoille ja kun orkesteri soitti viimeisen valssin jälkeen encorena Leguana Cuban Boysin ihanan rumban, niin hyvin mielin pääsi kurvailemaan autolla soraisen 17 kilometrin mittaisen Jyväskylän pikataipaleen kakskolmoselle ja siitä Kotalaan vähän yli kolmeksi.

Lauantai-iltapäivä ja alkuilta meni häissä Ähtärissä ja iltamassa piti tämän tästä katsella kelloa ja laskeskella, mihin aikaan ehtisi Myllynimeen, jos nyt lähtisi. Puoli kymmeneksi ehdittiin vaimon kanssa Myllyniemeen eli tunti jäi alusta pois.

Jos Kuikan tyhjän lavan näkeminen aiheutti positiivisen tunteen, niin Myllynimen täyden lavan ensi reaktio oli, että VOI EI. Lava oli pienempi kuin Kuikan lava ja yleisö keski-ikäisiä ja eläkeläisiä pariskuntia, jotka tanssivat mm. kaikki lattarit vaihtoaskelilla. Ka-tanssijoita oli vain muutamia ja nekin ahdistettiin keskitolppaa vasten. Muutaman kerran cha cha:lla törmäsin kevyesti johonkin sumo-painijan kokoiseen järkäleeseen ja siinä ja siinä ettei tämä sumo-painija käynyt päälle. Katse oli sellainen, että täällä ei fiilistelijöitä tarvita, täällä tanssitaan perinteisesti. Myllyniemeä voikin suositella sellaisille, joilla on tanssikaveri mukana eivätkä harrasta ka-tansseja.

Hakumuuria ei ollut missään, mutta koitin hakea polkalle kolmea eri daamia salin ja kahvilan väliltä, mutta kukaan heistä ei osannut polkkaa. Polkalle tuli sitten kuitenkin kahdeksan paria, joista yksi pari tanssi polkkaa ja muut humppaa. Ymmärrettävää, että joku paikkakuntalainen löysi sen lavan ainoa polkan tanssijan. Onneksi vaimo oli mukana, että pystyi tanssimaan perinteiset ja lattarit, mutta kaikki vauhtilajit jäivät tanssimatta.

Myllynimestä jäi niin karvas maku, että sen voi muuttaa makeammaksi vain menemällä tiistaina Pyhäsalmen lavalle naistentansseihin, vaikka esiintyjät eivät ehkä kuulukaan A-ryhmään. Myllynimeä voin kokeilla seuraavan kerran vuonna 2028 ja olisin merkinnyt minne mennä –palstalle Myllyniemen elokuulle 2028, mutta kalenteri ei yltänyt sinne asti.

Kangastus oli kuitenkin positiivinen kokemus ja ehkä he soittivat masurkkaakin sillä alusta ja lopusta jäi tunti pois ja lattareitakin tuli kiitettävästi. Jos muuttavat sen kakkosnelos –kompin vähän pehmeämmäksi, niin kuuluvat myös A-ryhmään.

Jos Kuikan lavalta jäi hikinen kuva, niin Myllynimessä olisi tarvittu villapaitaa ja pitkiä kalsareita. Osaltaan syynä oli viileähkö ja sateinen ilma ja lavan sekä ravintolan vierekkäisen isot ovet, joista kylmä tuuli pääsi sisälle. Viikonloppu on kuitenkin ohi ja kotiin univelkoja kuittailemaan ja odottelemaan tiistai-iltaa.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu