TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Parahista paras paikka Pavi perjantaina (Kristoffer 2008-08-16 15:42)

Parahista paras paikka Pavi perjantaina

Kristoffer
2008-08-16 15:42

Vaikka kuun otsaa pyyhki malvanvärinen pilvenriekale kuin nenäliina tanssimiehen hienkosteaa hiusmartoa. Ja vaikka yön syli oli hellä ajaessani kotiin pimeyden aavemaisessa puristuksessa tanssi-illan päätteeksi. Ja vaikka vahva ruisleipä ryyditettynä lehtisalaatin raikkaudella hieroi paluumatkalla makunystyröitä kuin tanssimiehen kengänpohja parketin pintaa. Ja vaikka auton moottorin kissamaisen pehmeä hyrinä antoi suloista voitelua kovilla volyymeilla raiskatuille kuuloelimille. Ja vaikka paidasta huokui illan aikana siihen tarttuneet monien naisparfyymien sekalaiset tuoksut. Ja vaikka kädet muistivat ne monet naisten käsien pehmeät ihokudokset ja kangaiden sileät pinnat. Ja vaikka jäseniä, lihaksia, niveliä painoi tanssin aiheuttama uupumus pitkällisen tanssitauon jälkeen. Ja vaikka tanssijalalle oli löytynyt monta suloista vastinparia...

Ei nämä mitkään, eikä mikään tiedostamatonkaan kognitio aiheuttaneet sitä valtaisaa hyvänolon tunnetta, etten sanoisi onnen läikehtivää riemua, joka minut oli vallannut kun ajoin pilvenriekaleen pyyhkiessä kuun otsaa milloin oikealla, milloin vasemmalla puolellani yön hellässä sylissä äänettömän kotitaloni pihalle.

Sen läikehtivän riemun synnytti, ei vähempää eikä enempää, kuin Pekkaniskanpoikien-yhtyeen isällinen lämminhenkisyys, mikä heidän yhteisestä olemisestaan, heidän musiikistaan, heidän hellästä asenteestaan tanssiyleisöä kohtaan meille antoi. Se henki oli kuin isällinen hymy, jonka isä suo polkupyörällä ilman apurattaita opettelevalle pikkupojalleen tämän muksahtaessa pehmeälle ruohomatolle.

Tuo pappapoppoo on valloittanut minun sydämeni, etten sanoisi rakkauteen asti. Sen hellän isällisen hymyn alla oli suloista tanssia kun toisaalta tanssipaikka ei ollut ruuhkaksikaan asti täynnä. Jotta pappapoppoon isällinen henki ei olisi unohtunut heidän ollessa tauolla, siitä piti huolen estradilla kenottavan ison sellon kaulan päähän asetettu valkoinen lierihattu. Eikä sitä vähentänyt — päinvastoin — hanuristin valkoisen puvuntakin lieve, joka repsotti valtoimenaan sitä aisoissa pitävän langan katkettua.

Ja illan muutti runollisen kauniiksi pappapoppoon uusi tango, missä niin ihastuttavasti puhutaan siitä, miten sydämellään näkee oikein. Näin se on. Vaikka puolvuosisataisen elontaipaleeni aikana sydän on erehtynyt lukemattomia kertoja, vaikka sydän on valehdellut lukuisia kertoja, aina se on lopulta näyttänyt oikean suunnan, aina se on lohduttanut silloin kun kukaan muu ei ole siihen pystynyt. Ja silloin kun viimein painan tämän kolhoisen pääni ikiuneen tulen todistaneeksi, jossei muille niin itselleni, tuon laulun sanoin: ”sydämellään näkee oikein”.

Kirjoittajan avainsanat: Pavi

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu