TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Rullaluistellen tansseihin Merisärkälle (Jatsari 2008-08-03 21:02)

Rullaluistellen tansseihin Merisärkälle

Jatsari
2008-08-03 21:02

Lauantaina oli sitten se totuuden hetki, jolloin tarkoitus oli rullaluistella Merisärkälle tansseihin. Säätiedot näyttivät hyvää lämpötilan ja sateen osalta mutta tuulet eivät olleet suotuisassa asennossa, sillä luoteis-pohjoinen yritti kaikin voimin hankaloittaa matkaa.

Kevyt lounas ennen puolta päivää ja matkaan klo 11.30 Nivalasta. Tarkoitus oli lykkiä Kalajoelle neljässä tunnissa. Musiikkia oli Mp3:ssa riittävästi. Tytärkin latasi torstaina soittimelle 200 hip-hop – kappaletta, josta 199 poistin saman tien Kat DeLunan Run The Show’ta lukuun ottamatta. Musiikkia oli moneen makuun – fokseja, valsseja, lattareita, polkkia, iskelmiä ja sopivasti perspektiiviä itään ja länteen kun Vapaa Venäjä ja Vöyrin Marssi tulivat lähes peräkkäin.

Alkumatka meni tasaisella ja leveähköllä tien pientareella mukavasti eikä vastatuulikaan päässyt valloilleen metsäisellä osuudella ja oli nautinto luistella musiikin siivittämänä ja hyvävoimaisena kohti Kalajokea. Liikenne tosin oli kohtuullisen vilkasta ja kaikki rekat, jotka liikkuivat tiellä, tulivat takuuvarmasti vastaan ja kovassa ilmavirrassa vauhti lähes pysähtyi.

Kuntien rajamerkit ja opasteet ennen taajamia olivat virstanpylväitä, joista saattoi laskea, että taas on noin 15 kilsaa takana. Vajaan 30 km:n matka Ylivieskaan kesti kuitenkin kaksi tuntia eli se vastatuuli vaikutti vähintään varttitunnin lisäävästi. Mieli oli kuitenkin vielä tässä vaiheessa iloinen. Pieni juomatauko ystävän luona, vesipullojen täyttö ja saman tien matkaan.

Alavieskaan matka meni vielä kohtuullisen mukavasti ja Kähtävän kohdalla tuli mieleen Jammareiden bugg-kurssit keväältä, vaikka sillä kohtaa Mp3 pukkasikin cha cha:ta. Yksi Zetori -mieskin tuli vastaan zäkättävällä kaksvitosellaan - iloinen tervehdys molemmin puolin ja mieli vain kirkastui entisestään. Tien pinta heikkeni Ylivieskan jälkeen tuntuvasti ja ajoradan puoleinen luistin hakkasi jalkapohjaa tunnottomaksi ja välillä piti vaihtaa toiselle puolelle tietä sekä hakea jopa ajoradalta juuri paikattua tien pintaa luisteltavaksi.

Alavieska jäi taakse ja matkaa oli vielä 23 km jäljellä – tien pinta heikkeni, vierintävastus kasvoi, vastatuuli voimistui ja energiavaratkin olivat ehtyneet uhkaavasti. Piennarta ei ollut nimeksikään ja matkaa täytyi tehdä ajoradalla. Rengasurien välistä löytyi kohtuullisesti luisteltava alue kunhan vain muisti siirtyä sivuun autojen tullessa – siinäkin oli haastetta sillä luistelu oli jo lähes monotonista lykkimistä – vasen – oikea –sauvat – vasen – oikea –sauvat ….

Jossain laitumella näkyi hevonen ja saman aikaan Mp3:sta tuli M.A. Nummisen Jenkka Hevosen Puhdistamisesta – nauratti vaikka matkan teko jo melkein itketti. Matkaa jäljellä vielä 11 km ja nyt rupesi tuntumaan, että tätä ei jaksa enää. Avoimessa mastossa luistelu oli yhtä taistelua luoteistuulta vastaan. Tässä vaiheessa toivoin jos sitäkin, että Helmenkalastajien ja Exoduksen keikkabusseista olisivat kumit puhjenneet ja koko tanssit olisi peruttu ja jos renkaat olisikin saatu paikattua, niin orkesterit soittaisivat vain ylihitaita rumbia.

Vääräjoen sillalla pieni juomatauko ja mielessä häivähti, että hyppäänkö jokeen, tilaanko taksin vai jatkanko matkaa – jatkoin matkaa. Yli puolen tunnin taistelu uupumista vastaan ja muistikuviksi jäi vain iloisesti kukkivia perunapeltoja ja muutamia perunaruton ruskettamia peltoja. Yhtäkkiä näkyikin Etelänkylän tienviitta ja siinä etäisyysviitta – Kalajoki 4. Heureka – voiton puolella ollaan ja muutama suoran pätkä sekä mutka ja horisontissa näkyi jo 8-tiellä kulkevia autoja.

8-tielle päästyä näkyi opaste – Hiekkasärkät 6 km – ei voi olla totta – eihän se ennen ole niin kaukana ollut Savontien risteyksestä. Seuraava opaste antoi vähän helpotusta – Tapion Tupa 4 km. Pakko kai tämä on vielä jaksaa vaikka jalat ja kädet olivat jo lähes tunnottomia. Tässä vaiheessa toivoi myös mopoilijoita samaan suuntaan, jolloin olisi voinut iskeä porkat mopoon kiinni ja saada vähän vetoapua, mutta nyt ei näkynyt niitäkään.

Nuorempana suunnistuskisoissa oli aina upea tunne, kun reitin lopussa oli enää pari helppoa rastia jäljellä, juoksuvoimaa jäljellä ja pääsi vielä tykittämään loppuviitoituksella. Nyt, vaikka reitti oli loppumaisillaan, sellaista tunnetta ei tullut. Vihdoin Tapion Tuvan portailla vähän yli viiden tunnin urakan jälkeen luistimet pois tunnottomista jaloista.

Venyttelyn, suihkun, ruokailun, päikkäreiden ja sauna jälkeen toivoi jo sitä että jospa ne keikkabussin renkaat olisivat sittenkin säilyneet ehjänä. Kyllä saunalla on suuri parantava vaikutus kehoon ja mieleen.

Yhdeksän jälkeen Merisärkälle, jossa Exodus oli jo aloittanut settinsä. Exodus samoin kuin Helmenkalastajatkin olivat uusia tuttavuuksia. Exoduksen musiikki oli vähän ruotsalais-tyylistä ja vähän foksahtavaa musiikkia mutta minun jalkojen kuntoon nähden hyvää ja rauhallista musiikkia.

Vaikka jalat olivat illalla vielä vähän puuduksissa, niin ei se estänyt tanssimasta polkkaa ja jenkkaa mutta sen huomasi, että hiki ja sykkeen nousu olivat herkemmässä. Polkan jälkeen pitikin ottaa yksi iso siideri – se illan ainoa. Vaikka päivällä oli kohtuullisen rankka kuntoilusessio, niin ei se sanottavasti hiljentänyt menoa, humpat, rockit ja muutamat hitaat jäi väliin mutta muuten olin lattialla samaan malliin kuin yleensä eli vähintään 75 % ajasta. Uusia tanssitettaviakin löytyi Raahen seudulta ja Etelä-Pohjanmaalta vakiotanssikavereiden lisäksi ja kiitos kaikille tanssitettaville.

Helmenkalastajien musiikki oli selkeää ja hyvin soitettua tanssimusiikkia. Yhdenkään kappaleen kohdalla ei tullut epäselvyyttä siitä, mikä on tanssilaji. Humpatkin, vaikka minä yleensä jätän ne tanssimatta, olivat lähes yhtä rytmikkäitä kuin aikoinaan Humppa-Veikkojen soittamat eli parasta laatua. Aivan kärkeen päästäkseen masurkka pitäisi vielä ottaa ohjelmistoon mukaan vaikka Jarkon mukaan lauantaina masurkan nuotit olivat JÄÄNEET kotiin. Helmenkalastajat olivat ison plussan arvoinen vaikka rumba taisikin jäädä soittamatta. Sattuuhan niitä virheitä ja oli osittain oma vika, kun en käynyt pyytämässä.

Olin jo aikaisemmin arvellut, että Helmenkalastajat menevät parhaaseen A-ryhmään ja sinnehän ne meniväthän mm. KinoJaken, Taikakuun ja PNP:n joukkoon. PNP on vielä kokematta ja olen laittanut sen A-ryhmään muiden tanssinettiläisten kirjoitusten perusteella mutta tiistaina 5.8 Pyhäsalmessa voin tarkistaa, ovatko he oikeassa ryhmässä – todennäköisesti ovat.

Puoli kahdelta rupesi tuntumaan, että eiköhän tälle päivälle ole jo kuntoiltu tarpeeksi ja oli aika suunnata kotiin, ei kuitenkaan luistellen vaan vänkärin paikalla nuokkuen.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu