TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Meidät on tarkoitettu loistamaan (Elisa 2008-02-11 21:19)

Mitä sitten, kun ei enää haeta.

4711
2008-02-17 16:45

"Oman epätäydellisyyden hyväksyminen on rauhallinen paikka".

Kanssatanssija eilen kirjoitti tästä asiasta myös, mutta sinä, Elisa, vastasit tässä oikein hyvin. "Rauhallinen paikka" on itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on, epätäydellisyyksineen. Se johtaa epätäydellisyyksien ymmärtämiseen myös toisissa ihmisissä. Siinä aggressiotkin vähenevät, mutta ne vähenevät ylipäätään iän myötä. Aggressiivisuus on muuten myös sana, mille ihmiset antavat erilaisia merkityksiä.

"Joskus ajattelen, mitä sitten, kun ei enää haeta".

En koskaan enää ajattele näin, koska olen tullut siihen tulokseen, että hakijoita riittää, kun liikkuu oikeissa paikoissa, siellä, missä on potentiaalisia hakijoita.

Historiallisuuden ymmärtäminen! Se kasvoi vähitellen minuun siitä lähtien, kun paikallishistorioitsija Martti Korhonen sanoi, että suurin virhe, minkä ihmiset tekevät historian ymmärtämisessä, on luulo, että ympäristö on aina ollut samanlainen kuin on nyt. Ympäristöä on kaikki, myös toiset ihmiset. Ja ne toiset ihmiset vanhenevat siinä missä itsekin! Ei käy niin, että minä vanhenen ja muut pysyvät nuorina ja nätteinä. Tanssin ansiosta voi käydä jopa päin vastoin :)! Mutta hyvät sekä huonot tanssijat vanhenevat, - ja kaikilla tanssijoilla tanssitaito paranee koko ajan, kunnes iän tai sairauden mukanaan tuomat vaivat rajoittavat.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu