TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Meidät on tarkoitettu loistamaan (Elisa 2008-02-11 21:19)

...ja epätäydellisyyden hyväksymisestä

Elisa
2008-02-17 11:07

Entä, jos olisinkin introvertti?

No, tässä tulee introvertin kokemus.

En ole pyrkinyt muuttamaan itseäni samanlaiseksi kuin valtaväestö. Tai olen tietysti - silloin kun en vielä tiennyt paremmasta. Siihen tuhraantuikin useita vuosia. Mutta oikeasti pääsin sopuun itseni kanssa vasta kun aloin tutkia, millainen ihminen olen ja muuttaa sitten elämääni enemmän minun näköisekseni.

En siis ottanut ulkokohtaisia tavoitteita vaan määrittelin kaiken sisäisesti ja etsin sitten sellaista elämänsisältöä, joka sopii minulle. Jännitän edelleen, mutta sillä ei ole minulle niin paljon merkitystä, koska elämäni on täynnä hyviä asioita, hyviä ihmissuhteita ja hyvää yksinoloa (tärkeää!).

Minun mielestäni ujoudesta ei kannata pyrkiä eroon vaan kannattaa pyrkiä integroimaan se osaksi itseä. Kun esimerkiksi jännittämisen hyväksyy, se ei enää pidä niin suurta meteliä itsestään. Niin kauan kuin sitä vastaan taistelee, se taistelee takaisin. Kun sen kanssa elää rauhassa, se sopeutuu ja mukautuu.

Ihmisessä itsessään on kaikki mitä hän tarvitsee. Mutta usein tarvitaan paljon opasteita ja tienviittoja, ennen kuin tie omaan sisimpään löytyy. Sellaisia tienviittoja ovat muun muassa inspiroivat ja motivoivat sitaatit, jollaisesta tämäkin keskustelu lähti liikkeelle.

Humbuugie arvosteli suuria sanoja. Minun mielestäni sanat ovat ylisuuria vain jos niissä ei ole sisältöä, jos niiden sanoja ei asetu samaan asemaan lukijan kanssa. Monet ihmiset ovat kuitenkin miettineet näitä asioita pitkään ja hartaasti, ja kiteyttäneet pohdintansa tuloksen teksteihin, jotka koskettavat ja opastavat, vaikka niiden totuudellisuuteen ei vielä pystyisikään uskomaan.

Erittäin samaa mieltä olen Kolinan kanssa siitä, että kyseessä on pitkä, elämänmittainen työ. Mutta onneksi sitä ei tarvitse tehdä yksin. Apua löytyy, täytyy vain etsiä. Täytyy asettua alttiiksi, paljastaa itsensä yhä uudelleen ja uudelleen. Niin kauan että löytyy se, mikä toimii juuri minulle.

Täydellistä elämää ei ole olemassakaan. Siksi on hyväksyttävä, että ihmisen asiat ovat aina vähän kesken. Mitähän tapahtuisi, jos tulisin "valmiiksi"? Olen niin tottunut pohtimaan, että luultavasti menettäisin mielenkiintoni elämää kohtaan.

Oman epätäydellisyyden hyväksyminen on rauhallinen paikka. Ja valtavan mielenkiintoinen! Itseään pohtiessaan näkee nimittäin myös muissa syvempää sisältöä.

Kolina liitti oman kokemuksensa tanssiin, joten jospa yrittäisin tehdä samaa...

Olen hyväksynyt sen, että en ole ns. hauska ihminen, kevyt ihminen. En osaa tehdä monta asiaa yhtä aikaa. En osaa tanssia vaihtuvien kumppaneiden kanssa, seurata, kuunnella musiikkia ja keskustella samanaikaisesti. Niinpä olen hiljaa, jos ei kohteliaisuus vaadi minua vastaamaan edes jotain. Joskus, jos minulta kysytään jotain tanssin aikana, sanon, että en osaa tanssia ja puhua yhtä aikaa, painan kysymyksen mieleeni ja vastaan siihen kappaleiden välissä.

Hakurivissä oleminen on minulle nykyisin vapauttavaa. Olen tehnyt oman osuuteni: vaatteet, hiukset yms. Minun ei tarvitse enää tehdä muuta, minua joko haetaan tai ei. En yritä mielessäni saada asioita tapahtumaan, se on energian hukkaan heittämistä. Otan vastaan sen mitä annetaan ja olen kiitollinen jokaisesta hausta. Kun sain asenteeni tällaiseksi, tansseissa käyminen helpottui huomattavasti. Tällä keinoin kaikki energia on positiivista (paitsi tietysti humalaiset, joilla tasapaino pettää, mutta minähän sanoin jo, että elämä ei ole täydellistä :)

Joskus ajattelen, mitä sitten, kun ei enää haeta. Elämässäni on kuitenkin myös muita hyviä asioita kuin tanssi, ja luulen, että siirryn kohtalaisen kivuttomasti niihin, kun on sen aika. Tietysti niinkin hyvän asian menettäminen kuin tanssi on surun paikka, mutta olen päättänyt surra sen surun sitten aikanaan.

Itse asiassa tanssi muuttui hauskaksi vasta kun se oli menettänyt osan merkityksestään. Se on näitä elämän paradokseja, joihin ei nähtävästi voi varautua.

Kirjoittajan avainsanat: ujous, Jännittäminen

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu