TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Meidät on tarkoitettu loistamaan (Elisa 2008-02-11 21:19)

Uskaltamisen opettelusta

4711
2008-02-16 13:26

Ensinnäkin, tämä aihe liittyy olennaisesti tanssikulttuuriin, jossa "menestymisen" edellytys on uskaltaa mennä hakuriviin.

Olen esimerkki siitä, miten ujouden ja jännittämisen pohjamudista voi selviytyä täyteen rentouteen, vapauteen ja elämään tietoisesti valittua omaa elämäänsä, josta kuka tahansa saa olla ihan mitä mieltä haluaa, mutta se ei vaikuta minuun juurikaan. Minulta ei enää puutu mitään. Tähän päätelmään olen tullut sen jälkeen, kun ensin opin ymmärtämään vastoinkäymisten arvon elämän rikkauden siemeninä.

On hirveän vaikeaa kirjoittaa lyhyesti tällaisesta aiheesta, joka vaikuttaa ja aheuttaa työtä kokonaiseen ihmiselämään. Ujoudesta pääsee eroon oman käsitykseni mukaan tahdonvoimalla, asettamalla itsensä koetukselle kerta toisensa jälkeen, kasvattamalla itsensä ahkeruudella ja voittamalla pelot yksi kerrallaan, tilanne kerrallaan - luotettujen ystävien ja erilaisten oppaiden avulla. Opas voi tarkoittaa muitakin kuin ns. asiantuntijaa. Mutta tämä on pääosin ulospäinsuuntautuneen persoonallisuustyypin kokemus. Entä, jos olisinkin introvertti? Ehkä olisin haudannut itseni, jotenkin.

Silti minulla on kuuden viime vuoden aikana ollut kaksi iltaa, joina en ole pystynyt menemään hakuriviin. Olen lähtenyt kotiin. Syynä on ollut se, että olen verrannut itseäni muihin: minun naamavärkilläni ei täällä tänään voi olla mitään mahdollisuuksia... Vastapainona on kymmenittäin iltoja, jotka ovat osoittaneet, että kannatti jäädä, vaikka alku- tai välitunnelmat eivät välttämättä olisi olleet hääppöiset.

Ujouden ja jännittämisen voittamisen ensimmäinen taito on oppia lopettamaan itsensä kriittinen vertailu kauniimpiin ja fiksumpiin ihmisiin. Pitää keksiä tavat verrata itseään vain itseensä, oppia nousemaan itsensä kehittämisen portaita ja nauttimaan siitä. Sen mukana tulee sitten itseluottamus, minkä syntymiseen tarvitaan onnistumisen ja sitä myötä itsensä hyväksymisen kokemuksia. Minusta on armotonta puhua ujolle ja jännittävälle ihmiselle armollisuudesta itseään kohtaan tai yrittää vakuuttaa häntä omasta ihmisarvostaan; eihän hän voi sellaisiin höpötyksiin mitenkään uskoa, koska näihin puheisiin sisältyy piilovertailu!

Inhimillinen päätepiste tällä vapautumisen tiellä on se, että uskaltaa antautua täysin, ujostelematta, juuri sellaisena kuin on. Voi kokea aidosti taivaan. Tanssissa, työssä, rakkaudessa.

(Tämä on sitten VAIN minun kokemukseni, jolla ei ole mitään tekemistä "oikean opetuksen" tai "tiedon" kanssa)

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu