TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Mikä tuottaa sinulle esteettisen kokemuksen? (4711 2008-01-29 22:01)

Mikä tuottaa sinulle esteettisen kokemuksen?

4711
2008-01-29 22:01

Puhumme tanssinautinnosta, mutta ehkä kysymys onkin esteettisestä kokemuksesta!

Hakusana "esteettinen kokemus" tuottaa muun muassa tällaisia tietoja:

"Musiikissa tutkimuksen kohteina ovat muun muassa sanoitukset ja lyyrisyys, harmonia, hypnoottisuus, tunteellisuus, dynamiikka, resonanssi, leikittely ja väri.

Esittävissä taiteissa esteettistä voivat olla tarinankerronta, tasapaino, ajoitus, voima, ¨okki, huumori, asu, ironia ja sensuaalisuus.

Kokeellinen estetiikka tutkii taiteen ja kauneuden ilmiöitä kokemusperäisemmin kuin filosofinen "ylhäältä alaspäin", asioita tarkasteleva estetiikka. Kokeellinen estetiikka on lähes sama asia kuin taidepsykologia. Muita kokeellisen estetiikan alueita ovat muun muassa urheilun, viestintävälineiden ja sukupuolen estetiikka."

Mikä seuratanssissa tuottaa meille esteettisen kokemuksen? Ja mikä rajoittaa tämän yksilöllisen esteettisen kokemisen syntymistä, "luvallisuutta"?

Kysymys tuli mieleeni, kun tänään ensin katselin videoita tanssinopettaja Taina Puujalan ja pyörätuolilaisen Reino Laapotin tanssiesityksistä. Oi, miten kaunista ja taitavaa! Sain esteettisen kokemuksen.

Iltapäivällä sitten nainen pyörätuolissa keinui ja leijaili viemälläni valssilla - niinkuin hän aina tekee, hyvin onnellisen näköisenä. Nautimme siitä molemmat, kun valssi ei ollut liian nopea. Hän huokaisi: "Minä aina tunnen liiteleväni jossakin linnassa, jossa ovat hienot kristallikruunut ja..." Mikä mahtava esteettinen kokemus!

Mukana oli toista kertaa uusi tanssiva nainen, joka halusi nähdä videoita hyvistä pyörätuolitanssijoista, ja siinä ulos tullessa suunnilleen todettiin, että kun näkee niin kaunista, niin sitä voi itsekin kuvitella olevansa perhonen. Ja se oma kokemushan harrastamista pitää yllä.

Kun pääsin autoon, ajattelin, että mitähän jotkut tosikot olisivat sanoneet, jos olisivat kuulleet. Eihän esteettistä voi olla se, mitä kokee - vain se, mikä näyttää hyvältä!!!!!

Minä väitän, että moni pariskunta, joka jonkun toisen mielestä "koikkelehtii kauhean näköisesti" lavalla, kokee itse suurta esteettistä nautintoa. Eikä siihen ole kenelläkään mitään sanomista.

Sillä: esteettiset kokemukset ovat erittäin tärkeitä jokaisen ihmisen mielenterveydelle. Kaipaan erityisesti Aragornin mutta myös Pia M:n ynnä muiden ajatuksia tästä asiasta.

Kertokaa kaikki, mistä saatte esteettisen kokemuksen! Saa kertoa kaikista sellaisista esteettisistä kokemuksista, jotka eivät liity ihmisen ulkomuotoon. Tässä loskatalvessa on kiva jakaa esteettistä, kaunista.


Trickster 2008-01-30 12:16 =>

"Kertokaa kaikki, mistä saatte esteettisen kokemuksen! Saa kertoa kaikista sellaisista esteettisistä kokemuksista, jotka eivät liity ihmisen ulkomuotoon. Tässä loskatalvessa on kiva jakaa esteettistä, kaunista."

Hyvä aihe, josta on näköjään vaikea kirjoittaa. Musiikista voi saada esteettisiä kokemuksia, samoin valaistuksesta, luonnosta, tanssista, toisesta ihmisestä ja vaikka mistä. Seuratanssissa nuo esteettiset kokemukset ovat arkirealismin tunteen takia jossain määrin vaikeammin saavutettavissa, mutta kyllä ikimuistoisia hetkiä seuratanssissakin esiintyy. Minulla tuo esteettinen kokeminen tanssimisen yhteydessä tuo helposti mieleen kaikenlaisia värejä ja kuvioita, vaikka tietysti joutuukin pitämään silmät auki tanssiessaan ja olemaan muutenkin jatkuvasti varuillaan. Tanssin katseleminenkin aikaansaa esteettisiä kokemuksia, mm. nykytanssissa ja baletissa. Pelkkä musiikki voi aikaansaada esteettisiä kokemuksia monella tapaa, kotonakin kuunnellessa mutta helpoiten ehkä sinfoniaorkesteria tai suurta (big) bändiä kuunnellessa.


Jora 2008-01-30 13:13 =>

Ensin päätin jättää vastaamatta, koska esteettiset kokemukset tuntuvat liittyvän aika paljon ulkomuotoon. Mutta nämä ovatkin ihan omia kokemuksia, enkä osaa 100% erottaa mikä hienoissa kokemuksissa on estetiikkaa ja mistä muusta tuntemukset syntyvät.

Esteettisyys on minulle jotain visuaalista täydellisyyttä hipovaa kauneutta. Parhaimmillaan se ilmenee liikkeistä. Jo liikkumaton voi olla esteettiseti lumoava, mutta tämä saattaa olla vain mielleyhtymä kyseisen tyypin odotetusta taipumuksesta sulavaan liikehdintään. Poikkeuksia löytyy tässäkin asiassa, hoikka voi olla kömpelö tai tukevampi keskimääräistä näyttävämpi liikkeissään.

Esteettinen kokemus ei välttämättä edellytä itseltä kuin kohteen katselua. Ehkä parhaimpia katseltavia ovat balettitanssijat, mutta monet kilpatanssijat eivät jää paljoa heistä. Joskus tuntemus syntyy omassakin tanssissa, kun tuntee daamin seuraavan täydellisen vaivattomasti. Daamilla on ikäänkuin moninkertainen määrä niveliä ja nikamia, ja hän taipuu sekunnin murto-osassa haluttuun asentoon.

Esteettisyyttä näkee lavoillakin muutamien tanssissa. Siinä paistaa läpi vaivattomuus ja rauhallisuus, mutta silti meno voi olla vauhdikasta. Parhaimmillaan esteettisyys liittyy kuitenkin hitaisiin liikkeisiin kuten laajoihin taivutuksiin.


Pia M 2008-01-30 14:58 =>

Vai kaivataan minun ajatuksiani esteettisistä kokemuksista :-)

Viimeisin esteettinen kokemukseni on tältä aamulta, kun kello 7:30 herättelin lastani kouluun ja huomasin, että taivas ei enää ollutkaan synkän musta vaan kauniin syvänsininen. Loskatalven selkä on hiljalleen taittumassa, valo voittaa.

Päivittäisiä esteettisiä kokemuksia tarjoaa myös upea, luonteikas kissani. Sen lahjomaton ja temperamenttinen persoonallisuus jaksaa liikuttaa ja ilahduttaa, vaikka muuten kovin ankealta tuntuisikin.

Työssäni kohtaan esteettisiä kokemuksia lähes päivittäin. Ehkä en hae tanssista estetiikkaa sillä kaikkein perinteisemmällä tavalla, ulkoisesta kauneudesta, mutta ihmisten vilpitön ilo ja nautinto jonka he tanssista saavat, on mielestäni erittäin esteettistä. TANSSIN ILO on esteettistä. Se, onko kehon liike vakioidussa mielessä "oikeaa" tai "kaunista", on tässä mielessä toissijaista.

Viime aikoina syvällisemmän pohdintani kohteeksi joutunut MIELENRAUHA, mielen maiseman tyyneys, on myös hyvin esteettistä.


Stefanus 2008-01-30 15:18 =>

Luonto moninaisuudessaan on yksi mikä tuottaa esteettisiä kokemuksia. Siihen liittyvä rauha, tasapaino, kiireettömyys, maisema. Aikoinaan jonkinverran esimerkiksi kiipeilin noilla tuntureilla, sieltä huipulta, avaruuden keskeltä ei olisi millään malttanut tulla alas.

Teknisesti huipputason juoksu, jossa kroppa on askeleen rentouden,helppouden, sulavuuden kanssa tasapainossa. Se näkyy juoksijan ilmeestä. Se vapauden tunne, minkä sulava sujuva juoksu antaa. Yksinkertaisuudessaan ja alkukantaisuudessaan sellainen on upea näky. Joskus sellaisen kauneuden näkee lapsen juoksussa, mutta toisessa päässä myös huippujuoksussa. Se ei ole vauhdista kiinni, se on tunteesta kiinni. Sen kokemuksen on voinut joskus saavuttaa.

Myös huipputason ravurin juoksu seuraaminen voi antaa esteettisen kokemuksen.

Se voi olla vaikka taulu, jossa tekijä on saanut sen elämään.

Onhan niitä.


VeeKoo 2008-01-30 15:37 =>

1. maaliskuuta 2008 järjestetään Rovaniemellä Vittuilun SM-kisat. Meitä on jo 15, kimppakyytiin mahtuis. Onkohan siellä lavoja jos rupee kesken v...


Ranskalaisetkorot 2008-01-30 20:07 =>

Kosketus on ihana esteettinen arvostelma. Hän, paljas iho, hiukset, tuoksu, hengitys, rakas, ihana ihminen, näin ainostaan minulle.

Kosketus > Topi keittömallistosta: Punaisena tietenkin, tyylikäs, hienostunut, raikas, täydellinen, aistikas, juuri minulle.


Andreas pks 2008-01-31 1:16 =>

Kertokaa kaikki, mistä saatte esteettisen kokemuksen! Saa kertoa kaikista sellaisista esteettisistä kokemuksista,

Minulle niitä ovat:
Jo lapsuudesta olen pitänyt erityisesti Miliza Korjus :n esittämänä unohtumattomasta Warum kappaleesta.


Äidin haaleansinisten ymmärtäväisten silmien lempeä katse aikanaan ja Äidinrakkaus lapsiinsa.

Elokuvista mainittakoon muutama esteettinen mm. Casablanca, Sumujen silta ja ehdottomasti juuri elokuvateatterissa koettava Gandhi.


Runoista mm. V.A.Koskeniemen Koulutie.

Luonnossa talvinen maisema lumihuurteisine puineen. Keväinen lenkkipolku muuttolintujen saavuttua ja pitäessä suurta konserttiaan muuten luonnon rauhassa. Grillinuotion ympärillä istuen, grillaten, syöden, kahvitellen nokipannusta, jutellen, viihtyen ystävien kesken mökillä lammen rannalla.

Kyra Kyrklundin ratsastama kauniisti uljaana liikkuva hevonen ja Espanjalaisen ratsatuskoulun Lipitza orien uljas liikehdintä.

Tauluista mm. Helen Shertbeckin "Äiti ja tyttö" . (Äidin sylissä tyttö).

Radiosta rauhassa kuunneltuna "Könnin kellot".
Jokin oman maun mukainen teatterikappale ja hyvä konsertti.

Esteettisenä kokemuksena voin pitää myös hyvää tanssia daamini kanssa, kävelyä räntäsateessa kädestä kiinnipitäen, lähelläoloa, kaunista katsetta suoraan silmiini, intiimiä läheisyyttä.

Kielletyltä alueelta esteettisenä pidän Marilyn Monroeta ja etenkin oikeesti hänen älyään miten hän pystyi kaiken yhdistämään unohtumattomaan luomukseensa.
Ehkä voisi myös sanoa esteettiseksi kokemukseksi ihailla altaan reunalta rantakävelyn keskellä Havis Amanda patsasta Hgin Kauppatorin kupeessa.

Siinä muutamia mainitakseni esteettisiä kokemuksia ja tietenkin jotain tärkeätä ei juuri nyt tullut mieleen.

t. Andreas pks


Trinity 2008-01-31 9:36 =>

Perinteinen esteettinen kokemus lienee yhteydessä katselijan/kokijan taidekäsitykseen. Tämä käsitys voi olla suppeampi tai laajempi. Kulta-ajan taidetta pidetään usein "ihkuna", ei esittävä - moderni taide vaatii tarkkailijalta enemmän ymmärrystä ja avointa mieltä, rohkeaa altistumista.

Kaikki aistit voivat tuottaa esteettisen elämyksen. Visuaalinen elämys sykähdyttää, joskus komea väri riittää. Väri voi olla pysyvää tai nopeasti haituvaa kuten auringonlasku. Ihana haju- ja makuelämys jää muistilokeroihin. Musiikkiin ja tanssin kokemisessa on läsnä myös aika. Musiikin kuulee vain itse, tanssi täytyy useimmiten jakaa toisen kanssa. Ehkä juuri tanssin onnistunut vuorovaikutustilanne - yhteinen jaettu hetki, tuo meille niin tutun tunteen taivaan paratiiseista. Ei ole mennyttä tanssia tai tulevaa tanssia, on vain juuri se tanssihetki.


Veera62 2008-01-31 21:57 =>

Hyvän, mutta samalla aika pahan, mutta kuitenkin haastavan pistit liikkeille. Pitipä tässä ihan pistää mietintämyssy päähän ja ajatella ihan oikeen oikeesti.

Tämän olen jo jollekkin jossakin yhteydessä täällä jo kertonutkin siispä kerron sen nyt uudelleen ja julkisesti tässä.Tämä ei liity nyt tanssiin mitenkään.

Olen usein kokenut esteettiseksi tilanteen kun istun kesällä laiturin nokassa pienen mökkilammen rannalla saunan lämmitessä. Istun hiljaa silmät kiinni . . kuuntelen, nautin auringon säteistä kasvoillani ja ihollani, tuuli käy silloin tällöin poskillani, käsilläni, jaloillani. Ranta koivujen kahina ja saunan piipun savun vieno tuoksu ja tyttären pulina jossakin lähellä milloin ongella milloin savuttavan grillin takana manaten. Varpaat uivat vedessä ja joskus joku rohkea ahven nyppää varpaasta. Joskus tuohon melkein nukahtaa. Sielu lepää.

Toinen tilanne on kun oman ukkokullan kanssa sattuu askeleet niin kohdalleen että me kaksi ollaan kuin yhtä ja samaa . Ei ole mitään muuta kuin yhteinen liike ja musiikki joka vie. Joskus on tullut kuin yhdestä suusta todettua että jopa oli menoa. Jää lämmin ja turvallinen olo pitkäksi aikaa.

Kosketus, kevyt ja hentokin joka jatkaa matkaansa ja palaa takasin ja lähtee uudelleen matkaan ja palaa taksin jne. Jos saa nauttia hiljaa silmät kiinni olla lähellä ja olla vaan siitäkin jää hyvä olo.

Niin tai kun näkee että syntyy maailmaan uusi elämä. Olipa sitten kyseessä ihmisen elämän alku tai eläimen elämän alku niin siinä on jotakin suurta ja mieleen painuvaa jotakin ainut kertaista.

Toivottavasti ei mennyt metsään kovasti nää aatokset ja ymmärsin oikein 4711 ajatuksen.


Aragorn 2008-02-01 3:26 =>

Huh, tämä on niin vaikea kysymys, että lainataan pari kohtaa suoraan vanhalta kunnon Goetheltä. Tässä hän vertaa luontoa tanssiin:

"Luonto! Me olemme sen ympäröimiä ja sen sisällä - kykenemättömiä astumaan siitä ulos ja kykenemättömiä astumaan jälleen sen syvyyksiin. Pyytämättä ja varoittamatta se tempaa meidät tanssinsa pyörteisiin ja ajaa meitä eteenpäin kunnes uupuneina vaivumme sen käsivarsille."

Jos tuossa vielä sanan luonto korvaa tanssilla, niin aika osuvaa! Ja toisaalla:

"Kun ihmisen terve luonto vaikuttaa kokonaisuutena, kun hän tuntee itsensä suureksi, kauniiksi, arvokkaaksi ja kallisarvoiseksi kokonaisuudeksi, kun harmoninen mielihyvä tarjoaa hänelle puhtaan, vapaan riemun: silloin pitäisi koko maailmankaikkeuden, jos se voisi itsensä havaita, kuin päämääränsä saavuttaneena puhjeta ilonhuutoihin ja ihailla oman arvonsa ja olemuksensa huippua."

Jos joskus pääsisi hyviin konserttitanssiaisiin, niin tuolta se voisi kai tuntua.

Ja toisaalta on ihmeellistä miten aivan hiljaakin liikkuminen - toisen ihmisen kanssa, musiikin soidessa - voi olla niin täydellistä.


Aitomies 2008-02-01 11:19 =>

"Musiikissa tutkimuksen kohteina ovat muun muassa sanoitukset ja lyyrisyys, harmonia, hypnoottisuus, tunteellisuus, dynamiikka, resonanssi, leikittely ja väri."

Mielenkiintoinen kysymys, johon on tullutkin hyviä vastauksia.

Minäkin yritän esittää asiaa näin verbaalisesti, joka on vaikea sellaisesta - sisäisen kokemuksen tilasta.

Minä koen, että esteettinen kokemus on sisäinen resonanssitila, jossa yhdistyy kaikkien tunnetekijöiden alueet sen hetkisen kokemuksen, ja niiden keskinäisten yhteyksien voimakkuuden mukaan. Tilan voi kuvata olevan eräänlaisen "värähtelyn" joka voimistuu mielihyvänä - ( esteettisenä )kokemuksena - sopusointuna.

Tila on voimakkaasti suggestiivinen, jossa on kytkeytyneenä pois kaikki defenssi (puolustus) mekanismit.
Siis esteettistä kokemusta ei käsitykseni mukaan voi kokea pahasti stressaantuneena, vaan psyykkeen on saatava rauhoitua, kuten tanssissa - sitten sen sujumisen myötä parhaimmillaan voi käydä.

Myös ulkoisen lähteen kuuntelu ja katselu saa aikaan "resonanssin" voimistumisen ja muuttumisen esteettiseksi kokemukseksi, vain (sisäisesti) rauhallisessa tilassa.

Aitomies

Kommentit: [4711]


Jami 2008-02-01 12:07 =>

Niitä esteettisiä kokemuksia voi jopa rahalla ostaa, tai sitten niitä voi itsekin tuottaa. Tai sitten tilanteet, joihin vaan ajaudutaan, ja kun kaikki elementit osuvat kohdalleen, aika, miljöö, henkilöt jne, syntyy estetiikkaa kaikesta, mikä siihen hetkeen liittyy.

Aika kultaa hienot muistot. Ehkä sillä hetkellä, kun tilanne on päällä, ei huomaa kaikkea, liikaa hyvää kerralla. Pitäisi päästä näkemään itsensä ja tilanne sivullisen silmin, niin ymmärtäisi, mitä juuri sillä hetkellä on tapahtumassa.

Esimerkkinä tulee mieleeni nuoruudesta kesäinen yö Aulangolla, auringon nousu, kauniissa seurassa, näköalatornissa kaiken usvan yläpuolella, viinipullo ja magnetofoni varustuksena, joutsenten ruokinta .. Vieläkin muistuu fiilikset mieleen, ehkä hieman 30 vuodessa laimentuneena.

-jami


Mustapekka 2008-02-01 23:01 =>

Ennen elämäni tanssivaihetta oli Reggae-musiikki, se, oikein rupinen ja kokkareinen Roots-reggae. Se tuntui voimana sisällä.

Tansseissa sellaiset ohikiitävät hetket kun esim. tuntee keskikesän ja loppukesän taitoksen huipun. Kun pysähtyy kappaleiden välissä nojaamaan Kuikan ulkoterassin painekyllästettyyn lautakaiteeseen ja joku nainen on siinä ohessa. Yllä on sininen taivas, tähdet näkyvät heikosti. Katon yllä on valonheittäjä, mutta se jää räystään katveeseen. Hyönteiset parveilevat lämpimässä ilmassa ja valo saa ne kirkkaiksi. Hyönteisten elämän syvä mielekkyys. Oma elämä, tanssivuoden huipennus, edellisen ja ehkä tulevan vuoden välissä. Mielen ylennys ja onnen kopsahdus.

Elämykseen tarvittavan naisen ei tarvitse olla ihku tai tuoksua kuin tropiikin eksoottinen hedelmä, tärkeämpää on läsnäolo. Tanssiminen ja musiikin rytmi on osaltaan ladannut sen vieterin, joka avaa mielen hyvään jysähdykseen. Tämä malja elämälle nautitaan raakana, uskon, että esim. alkoholi heikentää elämysten kokemista, samoin kuin turha puhuminen.

Hetkeen ei kannata yrittää ripustautua, koska uusia hetkiä tulee kun ne tunnistaa. Mieli antaa merkityksen aistihavainnoille. Hyvä on hyvää ja merkityksetön merkityksetöntä. Jotakin niistä jää, jotakin, jonka voimalla voi uskaltaa auttaa vaikka sokeaa mummoa kadun yli.

Ai niin, meinas unohtua, että kesällä voi joskus kotimatkalla nähdä valaisevia yöpilviä.

Pekka


Kanssatanssija 2008-02-02 7:43 =>

Kauneuden elämystä en voi rahalla ostaa. Uskon olevan mahdollista kasvattaa tätä kokemuspotentiaalia. Minulle esteettistä on juuri se mitä koen. Kauneus on katsojan silmässä.
Esteetinen elämys minulle on sen valtaan joutumista. Olen kokenut sen analysoimisen tai sanoiksi muuttamisen pilaavan kokemuksen. Jälkeenpäin sitä voin yrittää toiselle selittää, mikä ei koskaan onnistu. Kokemukseni ikään kuin haalistuu sitä verbalisoitaessa.

Istuin kolmosen ratikassa. Aurinko paistoi selkäni takaa oikealla edessä olevan naisen niskaan. Kauneuden elämys otti minut valtaansa. Sitä kesti Aleksin mitan verran.Mieleni teki mennä ja polvistua tuon tuntemattoman eteen: "Lähdemmekö yhtä matkaa, minä rakastan sinua".
Tanssin jälkeen koen tämän yhteisesti jaetun kokemuksen jälkeen syvää hiljaisuutta. Hetken, jossa on vain me kaksi.

Vastaus kysymykseen. En tiedä. Koskaan en ole pystynyt itseäni manipuloimaan kyseiseen tilaan. Aina se yllättää minut. Kokemukseni mukaan, jos vietän pitemmän aikaa luonnossa saan kauneuden elämyksiä.


Kristoffer 2008-02-02 14:16 =>

Tässä eräänä aamuna tammikuun puolella koin pitkällisen, useita minuutteja kestävän esteettisen kokemuksen, kun rauhallisesti ajelin Lahelan mutkaista tietä kohti työpaikkaani. Kuunsirppi loisti alhaalla eteläisellä taivaalla milloin vasemmalla, milloin oikealla puolellani riippuen siitä minne suuntaan tie rullasi allani.

Luit oikein. Taivaankappaleitakin on sentään silloin tällöin onnistunut näkemään, vaikka taivaan on lähes koko kvartaalin ajan peittänyt vuoroin paksut pilvimassat, vuoroin silkkaa vettä sylkevät ja minua vihaavat sadepilvet.

Vaikka rakas kuu sinällään mieltäni sykähdyttää aina, se ei nyt yksistään ollut esteettisen vaikutelmani synnyttäjä, toki siihen johdattelija.

Sen aiheuttajana olivat kaksi sanaa, jotka löytyvät J.W. von Goethen runosta ”Armaan läheisyys”. Eivätkä ne ole ne kaksi sanaa yksistään, sillä siihen liittyy myös kaunis sävelmä, jonka Toni Edelman on säveltänyt.

Sanat ovat: ”kuun kujanteet”.

Hyvä tavaton: minähän ajoin kuun kujanteita pitkin, enkä minä hömelö sitä heti tajunnut. Ja samalla kun sen oivalsin, että kuun säteet loivat ympärilleni kauniit kujanteet, alkoi päässäni soida tuo Edelmanin hurmaava sonetti. Pala nousi kurkkuun.

Hetken olin onnellinen (liekö esteettinen elämys esileikki onnentilaan). En tarvinnut lenseää kesäyötä, en heliotrooppien hentoa vaniljantuoksua, en järvenrantaa, en auringonsiltaa, jota pitkin kävellä satumaahan.

Tällä kertaa riitti kalsea asfalttitie, synkkä tienoo ja nuo kaksi pientä mutta upeaa sanaa: ”kuun kujanteet”. Elämä vain yllätti, jopa työmatkalla.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu