TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Tanssin kaipuu (Summer 2007-10-30 18:29)

Tanssiharrastuksen alkukipinä

Jami
2007-11-11 7:54

”Päivi 2007-11-10 20:02 Jäin kaipaamaan tarinallesi jatkoa: Milloin ja mihin lähdit seuraavan kerran tanssimaan ja miltä se tuntui. ”

Ei se herätys tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta, tyyliin ”nyt heti lisää”. Mutta kokemus painui kuitenkin mieleeni, jäi kai muhimaan alitajuntaani. Seuraavat käynnit olivat paikalliseen tanssiravintolaan, enkä muista lavakokemuksen sekoittaneen mitenkään niitä kuvioita.

Samana kesänä kävin kuitenkin Kellokosken Männistössä, mutta siitä käynnistä ei ole paljonkaan kerrottavaa. Väkeä oli vähän, itseäni vielä vanhempia, vapaita naisia vaan muutama. Yhtyeen nimeä en edes muista. Illasta jäi vähän yksinäinen olo.

Mutta mihin se Mäntsälän kokemus vaikutti oli, että olin päättänyt tanssikurssille menemisestä. Odottelin vaan syksyä, että pääsisi aloittamaan. Ja parittomana kun menin, niin ei tanssitettavista ollut puutetta, taisi olla 3 tai 4 paritonta naista, ei enää tuntunut yksinäiselle.

Ja kurssin oppeja kävin kokeilemassa ensi kerran - - ravintolassa. Ei tuntunut enää hyvälle ravintolatanssi, kun piti koko ajan muistella opittua, mutta muutama olut helpotti muistamista.

Ruusulinnassa oli sitten se ”tulikaste” kurssin alkuvaiheessa. Mattilan sisaruksista joku oli lavalla, joten musiikki kohdallaan. Mutta sitten iski rimakauhu. Hakualueelle en saanut itseäni millään, pyörin vaan kahvion kaiteen luona. Joten hain vauhtia kahviosta, kuppi kahvia ja pöytään rauhoittumaan.

Kahvikuppi oli hyvä haku, koska samalla pääsi vähän katselemaan ympärilleen. Ja pöytääni tuli joku pariskunta, joiden kanssa muutama sana laukaisi jännityksen osittain.

Tyhjää kahvikuppia aikani pyöriteltyäni päätin että seuraava foxi kun alkaa, niin sitten ylös. Ja niin tein, tosin ei se aivan niin helposti mennyt, mutta kun vauhtiin pääsin, kävelin suoraan naisten hakuriviin, ensimmäistä kohdalle osuvaa naista hain, ja sitten häntä kävelyttämään.

Ja kurssilla opittuja askeleita en edes yrittänyt, tosin ei pari niitä näyttänyt vaativankaan, kiltisti tuntui kävelevän mukanani. Kiitos hänelle. Ja seuraava haku oli jo vähän hallitumpi, tosin ei sekään mikään täsmähaku ollut, ja samaa rataa jatkui se ilta. Naisten haulla olikin jo helpompi hengittää, kun paineet oli daameilla. Minua jopa haettiin.

Yhteenveto:

Tieto lisää tuskaa. Mäntsälän ”Täydellinen haku” oli täysin spontaani suoritus, ei mitään paineita, kun ei ollut mitään rajoittavia sääntöjä, oli vaan puitteet, missä voi tanssia.

- jami

Kirjoittajan avainsanat: haku, alkukipinä

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu