TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Tango kisat ym. (Risper 2003-05-19 23:12)

Vähän vähemmän solidaarisuutta, please

Kellohelma
2003-05-22 22:09

...."HAKEKAA EDES YHDEN PELIN aikana illassa vierasta henkilöä tanssiin ja nimenomaan perinteisille tansseihin. Monille se tanssi saattaa olla illan ainoa, mutta ratkaiseva hetki tulla mukaan tanssimaailman pyörteisiin."

......"Tärkeää olisi, että ne ensimmäisiä kertojaan vierailevat myös pääsisivät tanssimaan. Luulen, että juuri parketille pääsy alussa on niitä suurimpia kynnyskysymyksiä harrastuksen aloittamisessa."

Lainasin nämä kaksi pätkää edeltä, eri kirjoittajilta, ikäänkuin johdannoksi tälle tulevalle purkaukselle, joka kuuluu osastolle "Tositarinoita elävästä elämästä".

Jäin joitakin vuosia sitten yllättäen yksin. Kohtuullisen toipumisajan jälkeen aloin taas katsella ympärilleni ja teki mieli lähteä ihmisten joukkoon. Omalla kylällä on tanssitalo ja kun syksyn tanssikausi oli juuri alkamassa niin tuntui luonnolliselta että tanssiahan tässä pitää ruveta harrastamaan. Olin "poikamiesaikoinani" juossut ahkerasti lavoilla ja sieltä oli perua sellainen perustanssitaito, jonka uskoin pian käytössä kohenevan ja jonka turvin uskalsin astella sinne talolle.

Talo oli minulle tuttu muista harrastuksista ja iloisen odotuksen vallassa asettauduin hakuriviin. Kukaan ei tullut koko iltana hakemaan. En vielä masentunut, keksin monia selityksiä miksi juuri tänä iltana juuri minua ei haettu. Uusin yrityksen seuraavana lauantaina. Sama juttu, en saanut tanssia yhtään kappaletta, en vaikka noin puolet paikalla olevista miehistä oli oman kylän poikia ja ulkonäkötuttuja. Seuraavana lauantaina sama tilanne ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana.... Istuin katselemassa toisten tanssia, usein olin ainoa istumassa oleva nainen. Yritin näyttää iloiselta ja aktiiviselta ja samanaikaisesti sisimmässäni kyselin että onko juuri tosi että minun, joka olen itsellinen, sivistynyt, järkevä nainen, onko tosi että minun pitää alistua tällaiseen nöyryytykseen ilta toisensa perään. Ja vastasin itselleni, että pakko. Jos kerran aion tämän harrastuksen sisään päästä, minun on hyväksyttävä nämä pelisäännöt millä tätä peliä pelataan.

Tulin uskollisesti koko syksyn joka lauantai tanssipaikalle ja sitten joulupäivän tansseissa tapahtui sellainen ihme, että eräs oman kylän vanhapoika käveli arvokkaasti poikki lattian minua kohti ja pokkasi tanssimaan. Hänen jälkeensä tuli sitten muitakin, sain tanssia useamman kappaleen sinä iltana. Mutta tärkein saavutus oli se, että minut oli vihdoin kolmen kuukauden noviisiajan jälkeen hyväksytty joukkoon.

Ja sanottakoon nyt vielä selvyydeksi, että meidän sisäpiiri ei ole tanssikerholaisia, ei zeeprakenkiä, vaan ihan tavallisia nurkkakuntaisia juntteja.

Pääsin kuitenkin tanssimisen alkuun, hakeuduin tanssikursseille aina kun oli mahdollista, ja työmatkoilla aloin suunnitella reittejä sillä silmällä että löytyykö läheltä tanssipaikkaa.

Nykyisin saan kyllä ihan oudossakin paikassa tanssia muutaman pelin illassa, ja joskus on aivan huikean ihania tanssi-iltoja.

Tyrkylle asettumiseen olen jo tottunut ja ajattelen sitä ihan normaalina markkinointitilanteena. Miten saada kysyntä ja tarjonta kohtaamaan? Miten viestitän kohderyhmälle, että juuri tämä tuote kannattaa poimia näiden monien samankaltaisten joukosta?

Vaikka minulla nykytilanteessa ei olekkaan valittamista, en ole unohtanut niitä alkuaikoja. En ole unohtanut sitä häpeän tunnetta kun istuin yksin naisten seinustalla, en ole unohtanut sitä pahaa oloa kun ajelin yksin kotiin. En soisi kenenkään joutuvan kokemaan samaa, mutta tiedän että sitä tapahtuu koko ajan. Harvat ovat niin sitkeitä kuin minä, useimmat lannistuvat jo parin kolmen istumiskerran jälkeen. Ja kaikki eivät uskalla edes yrittää.

Omalla tanssitalolla olen pyrkinyt helpottamaan uusien tulokkaiden tai satunnaisten outojen kävijöiden tilannetta esim. siten, että menen juttelemaan, neuvon ehkä asettumaan parempaan paikkaan tai saatan vihjaista jollekin tanssittajalleni, että "hakisi myös tuota mukavaa tyttöä tanssimaan". Panen merkille myös uudet ja oudot miehet ja käyn naisten tunnilla hakemassa. Ja ehdottomasti aina haen tuota rohkeaa urhoa, joka ensimmäisenä uskalsi minut taluttaa lattialle kuusi vuotta sitten.

En myöskään ylenkatso kenenkään tanssitaitoa tai -taidottomuutta. Olen ehtinyt nähdä montakin tuhkimotarinaa, kun tahkojalasta on vuosien harjoittelun jälkeen tullut partaveitsi, josta kuohukerma naistenhaulla tappelee. Se sama kuohukerma, joka vielä jokin aika sitten antoi rukkasia tai jätti lattialle samaisen tahkojalan.

Käyn tanssimassa eri puolilla maata, oudoissakin paikoissa tai paikoissa, joissa käyn kerran tai kaksi vuodessa. Yleensä olen kohdannut vain iloisia, ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä. Joskus harvoin joku kylähullu tai humalainen ihailija onnistuu pilaamaan illan. Suoranaista epäkohteliaisuutta tai vihamielisyyttä kohtaa harvoin. Pavilla, jossa poikkean pari kertaa kesässä, eräs mies oli hakenut minut tanssiin siitä sisääntuloportaiden juurelta ja palautti minut kappaleen loputtua terassin ovensuuhun rivin eteen ja sanoi että sinun paikkasi on täällä. Naiset selkäni takana alkoivat töniä minua rivistön taakse ja heittelivät oikein äänekkäitä ja ilkeitä huomautuksia minusta ja ulkonäöstäni. Tilanne oli melkein uhkaava. Rukoilin vain että joku herrasmies tulisi äkkiä hakemaan minut tanssilattialle ettei tarvitse häntä koipien välissä luikkia takaisin ovensuuhun.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu