TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Lavalohikäärme swingparatiisissa vol.1 (Drago 2007-05-19 16:48)

Pientä jäykkyyttä - mikä ratkaisuksi?

Allu
2007-05-26 13:55

Erittäin hyviä näkökulmia. Tuollaista jäykkyyttä on olemassa ja olen sitä monesti miettinyt että mitä asialle voi tehdä. Siis jos nyt sattuisi olemaan esimerkiksi leirijärjestäjä, niin mitä ihan konkreettista voisi tehdä?

Olen ihan samaa mieltä täällä kirjoitetun kanssa siitä, että kulttuurin sulkeutuneisuus, snobbailu, sisäänpäinlämpiävyys ym. ovat omiaan karkottamaan ihmisiä lajien parista. Ja tämä ilmenee monesti pienellä viestinnällä. Olennaista lajien jatkuvuudelle kuitenkin on, että aloittelijat viihtyvät: jos he viihtyvät niin todennäköisesti viihtyvät muutkin. Ja ryhmissä sekä iltatansseissa tehty ikävä sanaton viestintä on tosi iso juttu. Tämä pätenee kaikkiin paritansseihin vaikka esimerkkini ovatkin rock'n'swing-puolelta.

Mutta palaan kysymykseen: mitä sille voi tehdä? Olla sekoittamatta ryhmiä leirin aikana? Pitää jotain tapakasvatusta - vai onko se kuolleena syntynyt idea pitää sellaista konkareille joilla jo oma visio asioista? Mitä olen koittanut tehdä jäänmurtamiseen ovat erilaiset parinvaihto- ja tutustumistanssit leireillä sekä ryhmissä mahdollisuuksien mukaan mokaamisen salliva ilmapiiri.

Toisaalta on myös aika vaikea erottaa pohtivaa katsetta väheksyvästä katseesta - ainakin itse tunnilla helposti keskittyessäni itselleni opetettuun asiaan voin kyllä olla henkisesti vähän sisäänpäin kääntynyt.

Yhdellä ulkomaisella leirillä iltabileissä tanssin jälkeen tyttö kysyi, että "why didn't you smile like in the previous dances" (tjsp). Tämä kuvaa jotenkin sitä odotusten suuruutta, on huomattu että joo tuo kaveri hymyilee ja tanssii kivasti, mutta miksei minulle hymyillä, mikä minussa muka on vikana? Kuitenkin sillä kertaa minusta se tanssi oli ollut oikein ok eikä minulla mitään huonoa fiilistä tai varsinkaan väheksyntää ollut - mutta eihän sitä nyt kukaan koko ajan hymyile saman vertaa. Todennäköisesti en hymyillyt, koska se tyttö ei ollut itse sielulla mukana siinä tanssissa vaan pohti ja vertasi vain odotuksiaan. Kai sitä saa hymyillä kun hymyilyttää?

Tältä kannalta tilanne on monin verroin pahempi, jos olet vielä valmentanut tai muuten järjestäjäroolissa: kaikki tietävät sinut ja paheksuvat jos et hymyile tai tanssit väärien ihmisten kanssa tai vaikka tanssit illalla paljon oman parin kanssa (jonka kanssa ei muuten arkena yhtään sen enempää pääse tanssimaan livemusiikkiin kuin kenenkään muunkaan, vaikka hinkkaisikin perustekniikkaa iltakaudet peilisalissa).

Itse yritän tsempata ja nähdä positiiviset puolet kaikissa tansseissa, mutta ei sitä aina jaksa silti olla koko ajan innostunut, välillä innostaa enemmän ja välillä vähemmän. Silti varmasti olen tanssinut tylsä ilme naamalla myös mielestäni Suomen parhaiden seuraajien kanssa, omien parieni kanssa jne., joten ei sen pitäisi olla mikään uutinen että niin välillä käy kenen tahansa kanssa.

Kuten mainittua olen samaa mieltä kritiikistä ja asialle pitäisi tehdä jotain, mutta millä toimilla sitä kulttuuria voi lähteä muuttamaan muuta kuin esimerkillä?

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu