TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Kadonneen oikean käden metsästystä Riutanharjulla (Kristoffer 2007-05-20 13:39)

Kadonneen oikean käden metsästystä Riutanharjulla

Kristoffer
2007-05-20 13:39

Silloin kun otin naisen käsivarsilleni Riutanharjun lauantai-illan ensimmäisillä tangoilla, jos en ihan kuin luolamies liitukaudella, niin kuitenkin mielessäni korskahdellen kuin Black Fury tuoksuvalla apilaniityllä, niin yksinomaan näin tein juontuen päivän mittaan itseeni patoutuneesta illan odotuksen, innokkuuden, jopa riehakkuuden hallitsemattomasta voimasta.

Tämä riehakkuus alkoi kutoa seittiänsä mieleni kälyisiin nurkkiin jo heti aamuauringon kultaisten ensisäteiden vyöryessä uutimen raoista toivottaen säteidensä lämmöllä hyvät huomenet kasvoilleni ja siten herättäen minut uuteen tanssihehkuiseen päivään.

Ja nuo kastekimalteiset seitit jatkoivat pitkin päivää puutarhatöitä tehdessäni verkkonsa villiä viritystä mieleni nirppanurkissa illan tuoksintaa uumoillessani, kun kuunliljan hennot taimenet saivat untuvanpehmeän multapeitteen juurilleen.

Iltapäivällä, ennen lenkkeilyä pihlajalle tuoksuvassa lähimetsässä koirani kanssa, tapailin olohuone-keittiö-eteinen ”la stradalla” tanssiaskelia Paula Koivuniemen laulaessa taustalla käheänseksikkäällä äänellään ”… yön harsoon, maa tummentuu, kuin uupunut se päivään ois, ja pilveen jo häipyy kuu kuin onni jonka annoin pois.”

Tässä kohtaa ilkamoiden toteutin Pilkkeen oivaa esimerkkiä ja ”lallattelin” niin kuin olisin lallatellut Paulan kanssa samaan mikkiin jollain kuvitteellisella keikalla (how wonderful! kun kykenen vielä unelmoimaan). Toivoin, että tuon kauniin laulun sanoma illalla ei sitten kohdallani toteutuisi (ainakaan mielen defenssit eivät olleet esteenä, jos kohta omnipotentti scrollaus saattoi olla ylikorostunut). Miten kävi?

Istu ja pala! Olin päättänyt ottaa käyttöön salaisen aseen eli Maija ”Poppasen” antaman neuvon miehen oikean käden käytöstä. Neuvo, jossa oikeaa kättä ei pidetä daamin selässä, vaan tämän vasemmassa kyljessä. Siis siinä jossain kylkifileiden Chateaubriandin ja Tournedoun haminoilla. Ja tässä on varoituksen sana miesväelle paikallaan: käsi noilla alueilla on syytä pitää aloillaan jos mielii välttyä litsarin tuimalta läimähdykseltä ja mielellään Chateaubriandfileen kohdalla kättä juurikaan liikuttamatta, eikä antaa sen vaeltaa kuin purjelaiva ristiaallokossa purjeet ylhäällä ja köli alhaalla, sillä naisen puristuksenkaipuinen vasen rinta on siinä vaarallisen lähellä.

Uskokaa pois: hallitsin itseni vaikka mustaan leninkiin sonnustautunut Tarja Lunnas esitti illan aikana mielessäni toivomat kappaleet Paratiisisaari ja Pohjantähti sykähdyttävän elegantisti, ja paitsi hallintani suoman hyvänolon tunteen, itseäni palkitsi myös se, että johan tanssi sujui noista ensitangoista lähtien viimeiseen polkaisuun saakka, sillä nyt kykenin edes jotenkin moderoimaan vientiäni.

Ajoittain tunsin jopa luovuuden suunnatonta ihanuutta, sitä ainoaa tunnetta (lue: le petit morte), jolloin koen todella eläväni, laitan sitten kukkasaarekkeita pikku puutarhaani tai kokkailen pieniä gourmee-aterioita tai tanssin vaiston ohuella kalvolla. Ajoittain tunsin olevani jo tanssija, olkoonkin että ulkopuolisen silmin meno saattoi näyttää varsin romuluiselta, kuin olisi trombi ollut vesilasissa. Siksi ei liene vaikea päätellä, että illan aikana kuu ei häipynyt pilveen eikä onni mennyt pois.

Post scriptum: Puolireiteen asti ulottuvat tunikat naisten muotina olivat eilen varsin hyvin edustettuina, jos kohta sangen neutraalein värein. Jahka kesän kauneimmat hetket lähestyvät, toivottavasti näemme Tricia Guildmaisia kirkkaita värejä valloittamassa miesten mielet.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu