TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Tangon sisäinen ja ulkoinen olemus (Mononen 2007-05-09 11:37)

Tangon sisäinen ja ulkoinen olemus

Mononen
2007-05-09 11:37

Oikeustieteessä sanotaan rikoksella olevan ulkoinen (objektiivinen) ja sisäinen (subjektiivinen) tunnusmerkistö. Siis se, joka aiheuttaa toiselle ruumiinvamman, tuomitaan pahoinpitelystä. Ulkoinen tunnusmerkistö käsittää teon: löi toista nyrkillä päähän. Sisäinen tunnusmerkistö taas käsittää tekijän mielen suhtautumisen asiaan: löi tahallaan, tarkoituksena aiheuttaa kipua. Mutta jos astuikin vahingossa varpaille tanssilattialla, ei pahoinpitelystä tuomita, vaikka varvas olisi murtunut ja teko ulkoisesti vaikuttaisi pahoinpitelyltä. Sillä, miten tekijä mieltää tekonsa, on siis olennainen merkitys.

Tangon ulkoiseen olemukseen kuuluu sen näkyvä (ja osin kuuluva) puoli: Mies ja nainen, tanssilava, musiikki, mollisoinnut, tietty tapa tanssia – askeleet, taivutukset, tanssiote. Kun ulkopuolinen tarkkailija tekee havainnon näistä mainituista ulkoisista (objektiivisista) seikoista, hän tekee päätelmän siitä, että kyse on tangon tanssimisesta. Myös osalle tanssijoista riittää, että vain nämä seikat ilmenevät.

Tangon peruselementtejä ovat kaipaus, unohdus, rakkaus, mustasukkaisuus, viha, himo ja pettymys. Ne kuuluvat tangon sisäiseen olemukseen. Tangomusiikkia kuunnellessa elementit on helppo löytää; sanat kertovat kaihomielisen melodian säestyksellä, mistä niistä kulloinkin on kysymys. Miten ne koetaan tanssiessa, on kai kiinni jokaisen tanssijan tanssihetkisestä tunteesta. Mitä kauniimpi on sävel, sitä helpompi tanssin tunne on löytää, vai?

Elääkö tanssija kahden kappaleen ajan joitain noista elementeistä omina tunteinaan. Tai jotta asia esitettäisiin oikeassa valossa; tuleeko tai saako tangon tanssija kokea mainittuja tunteita? Onko tango tangoa, jos niin ei tapahdu? Puuttuuko tangon tanssimisesta sen subjektiivinen olemus, ilman (voimakkaita) sisäisiä tunteita? Tarvitaanko uskottavan tangon tanssimiseen myös tunne? Miten voimakas tunteen pitäisi olla? Mitkä tekijät tunteen aiheuttavat?

Musiikin merkitys on olennainen: voidaanko kuvitella koettavan sisäisesti mitään, jos tango on sävelletty duuriin. Koulussa opetettiin, että duuri on iloinen sävellaji, molli surullinen. Iloisuus on tansseissa erinomainen asia ja se sopii monen tanssin tanssimiseen. On olemassa joitain duuriin sävellettyjä tangoja, mutta suomalaisen tanssimusiikin kanssa niillä ei ole mitään tekemistä. Iloisuus ei kerta kaikkiaan kuulu tangoon!

Pölyn valkoinen hiekka vain.
Jäinen kylmyys on rinnassain.
Unesta todeksi uneksimastain
jo heräsin.

Jos tuuleen luottaa,
turha tyyntä on vuottaa.
Uni hiekasta kauniita kuvia nostaa,
tuuli pois ne kuljettaa.
Hiekka vain, pölyn valkoinen hiekka vain.

(M. Micheletti, Solja Tuuli: Hiekkaa – Polvere)

Yhtä tärkeä merkitys kuin musiikilla, on tanssitettavalla daamilla tai kavaljeerilla. Ehkäpä parhaat mahdollisuudet löytää tangon sisäinen olemus, on vastarakastuneella parilla. Tunteiden palo on voimakas: rakkaus, kaipuu ja halu ovat tunteista päällimmäisenä! Sanotaan, että suomalaiset tangot kertovat rakkaudesta tai sen puutteesta. Onko tanssiessa sallittua eläytyä vain musiikkiin ja tanssin askeliin käyttämällä tanssiparia välineenä? Vai pitääkö tunteiden kohdistua tanssipariin? Onko se edes mahdollista, jos on nähnyt vieraan ihmisen kasvot noin 20 sekunnin ajan ennen tanssin alkua? (Tanssiasento tangossa on yleensä sellainen, että parin kasvoja ei näe. Tosin sellaisellakin otteella tangoa on opetettu tanssimaan, missä pari on suhteellisen etäällä toisistaan. Tällaisen tangotyylin opettajalla ja tanssijalla on tangosta varsin puutteellinen käsitys). Saako tanssiessa ajatella jotain toista kuin tanssitettavaa! Toisaalta, kertovathan jotkut tangot pettämisestä.

Omaa käsitystäni olen muuttanut kuluneina aikoina. Aikaisemmin pidin tangon (ja tanssin yleensäkin) ulkoista puolta toisarvoisena seikkana. En ollut juurikaan kiinnostunut kuvioista. Tärkeintä oli se, mitä kuuli ja mitä tunsi (sylissään ja mielessään). Tango vaatii kuitenkin myös sujuvan askeleen ja intiimin tanssiotteen. Erinomaisen lisän tuovat taivutukset ja muutamat muut kuviot. Suomalainen tango on kuitenkin parhaimmillaan vähäeleistä. Mutta se, kun daamin taivuttaa ja tuntee naisen säären nousevan hivelevästi ylös pitkin omaa pohjetta ja reittä, ehkä juuri siinä korostuu ja yhdistyy tanssin sisäinen ja ulkoinen olemus polttavaksi kokonaisuudeksi.

Kirjoittajan avainsanat: tango, Mononen

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu