TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Lisää Swing Outteja, kiitos! ! (Andreas pks 2007-02-09 0:36)

Kuvioita, seuraamista vai tanssia?

Matti Jokinen
2007-02-13 2:10

Jansku: Monet korostavat sitä, että naisen tulee vain osata seurata, mutta kyllä kädenalitansseissa mielestäni naisen tulee myöskin tietää miten kuviot oikeasti menevät.

Hambi: Myös viejien pitää ymmärtää, että kuvio ei välttämättä ole daamille tuttu, eikä hän siksi voi sitä oikein tanssia vaikka haluaisikin siltä osin viejää miellyttää.

Nanna: Kissan viulut! Kaikkien vain pitäisi ymmärtää, että naisen ei tarvitse osata kuvioita, vaan seurata.

Tanssissa on eräitä ehdottomia totuuksia, joita ei voi muuttaa harjoittelulla eikä tanssijoiden keskinäisillä sopimuksilla. Sellaisia ovat esimerkiksi fysiikan lait. Toisaalta on paljon sellaista, joka voidaan tehdä usealla eri tavalla. Yksittäinen tanssiyhteisö käyttää tyypillisesti vain pienen osan koko keinovalikoimasta. Ainakin tanssinohjaajille olisi valaisevaa tutustua oman erikosalansa lisäksi sellaisiin tanssikulttuureihin, joissa asiat tehdään aivan eri tavalla.

Vienti ei seuratanssissa yleensä ole itse tavoite vaan väline tavoitteen saavuttamiseksi. Tavoite on tanssillisten ideoiden (esim. kuvioiden) toteuttaminen yhdessä ja harmonisesti. Yhteistoiminta edellyttää jaettua tietoa siitä, mitä on tarkoitus tehdä. Periaatteessa tämä voi toteutua kolmella tavalla:

Etukäteistieto ja tanssin aikana välittyvä tieto ovat tiettyyn rajaan asti vaihdannaisia: mitä täsmällisempää tietoa tanssijoilla on etukäteen, sitä vähemmän tarvitaan vientiä, ja päinvastoin. Vanhoissa hovitansseissa ja monien maiden kansantanssissa viennin osuus on vähäinen: tanssilla on etukäteen sovittu kaava, joka voi olla yli kymmenen säkeistön pituinen. Tämä vaatii tanssijoilta kaavan ulkoaoppimista, mutta se tekee mahdolliseksi sellaiset kuviot, joita taitavinkaan ryhmä ei pystyisi rakentamaan tanssin aikana jaetuilla ohjeilla.

Nykyinen seuratanssi on enemmän vientipainotteista. Siihen on ainakin kaksi syytä. Ensinnäkin tanssijat ovat paljon heterogeenisempi ja maantieteellisesti liikkuvampi joukko, joten yhteinen oppimispohja on välttämättä kapeampi. Toinen, merkittävämpi syy on yksilöllisyyden ja vaihtelunhalun korostuminen: tanssijat haluavat itse valita oman tyylinsä, eikä samaa kappalettakaan haluta tanssia joka kerta samalla tavalla. Viennin merkitys vaihtelee kuitenkin paljon tanssilajin ja tanssityylin mukaan.

Jos vientiä ei katsota itsetarkoitukseksi, tavoitteena ei pitäisi olla viennin osuuden maksimointi vaan sen optimointi. Mikä on kulloinkin optimaalista, riippuu mm. siitä, kuinka paljon viejä pystyy lähettämään informaatiota, kuinka paljon seuraaja pystyy sitä vastaanottamaan, kuinka vaikeita kuvioita on tarkoitus tanssia ja kuinka paljon informaation välityskapasiteettia käytetään muuhun kuin vientiin.

Jos joko viejä tai seuraaja on epävarma tai jos kuviot vaikeita, järkevä strategia on käyttää kuvioiden muodostamiseen kaikki käytettävissä oleva informaatio, sekä tanssijoilla etukäteen oleva että viennin kautta välitettävä. Informaatioteoreettisesti katsoen etukäteen hankitusta tiedosta ei koskaan voi olla haittaa, jos se on oikeaa tietoa ja jos sitä käytetään tarkoituksenmukaisesti. Jos kuviot ovat tarpeeksi vaikeita, kaikkein taitavinkaan pari ei pysty tanssimaan niitä ilman ennakkotietoja. Tämä tehtiin hyvin selväksi mm. eräällä viime viikonlopun kurssilla.

Jos viejä ja seuraaja ovat taitavia ja tanssikuviot ovat riittävän yksinkertaisia, tai jos molemmat tietävät tanssikuviot etukäteen, kommunikaatiokapasiteettia voi jäädä paljon enemmän kuin vientiin tarvitaan. Silloin tanssijoilla on valinnanvaraa. Yksi mahdollisuus on viedä varmuuden vuoksi perusteellisemmin kuin olisi pakko. Toinen mahdollisuus on käyttää kommunikaatiota johonkin muuhun. Esimerkiksi kansantanssijat käyttävät sitä flirttailuun.

Kirjoittajan avainsanat: vienti, seuraaminen

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu