TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Ruususena Ruusulinnassa (Manjaana 2006-12-27 13:03)

Tähdenlentona Ruusulinnassa

Kristoffer
2006-12-27 17:15

Tuli mieleen koulun joulujuhlassa tovi sitten kuulemani nuoren naisen pianolla soittama Ave Maria, joka ilman korkean sopraanon laulua – pois etteikö kaunista sekin olisi – avasi minulle sävelmän upean muotokielen yhtä paljon kuin samalla herkisti mielen, ja nyt Ruusulinnan katosta roikkuvien heksagonin muotoisten vaneristen ruusukuvioiden heilahtelujen alla asia nousi itselleni ajankohtaiseksi kun mustaan Chenille-puuhkaan kietoutuneen Tarja Lunnaksen sametinpehmeä ääni erityisesti laulussa ”Pohjantähti” täytti niin tanssisalin perimmäisetkin nurkat kuin mieleni pölyiset ullakkohuoneet.

Ave Maria on Frans Schubertin sävellys ja ”mä matkamies maan” rohkenin mielessäni siinä kun istuskelin pehmustetulla puupenkillä vastapäätä tuoksujen maailmaa (lue: naisrivistö) puhutella herra säveltäjää, vaikka tämä vainaja olikin: ”Olette tehnyt aivan loistavan sävellyksen, herra Schubert. Ajatella, että se on kestänyt nämä vuosisadat ja yhä vaan puhuttelee uusia sukupolvia, joista nykyisen kiertokulkuun osaksi kuulun minäkin…”

Arvannette, että en saanut vastakaikua, ei sen väliä, mutta näiden kahden sävellyksen aiheuttama ambivalentti olotila oli varsin ihastuttava kokea, eikä asian merkittävyyttä vähentänyt edessä näkemäni kauniisti tanssivat jouluhehkuiset mariat ja martit, joista erityisesti ”Lady in red” yhdessä aatelistyylisen herrasmiehen kanssa tanssima argentiinalainen tango valssisävelmään ”Rantakoivun alla” kruunasi visuaalisen nautintoni kuin tuoksu vaaleankukertavan hyasintin.

Välillä kävin vilvoittelemassa tanssin aiheuttamaa kosteannihkeää ihoani viileässä ulkoilmassa, jonne varsin vaivattomasti pääsee tupakkaosaston kautta, ja samalla katsomassa sinisen yön lempeää tähtitaivasta; etsimässä Lunnaan julistamaa Pohjantähteä eli Alfa ursae minoresta. Siellä se oli nähtävissä, vaikka huonot silmät omistankin, yhdessä muiden lumoavien tähtikuvioiden kanssa, jotka tuhansin tähdin lähettivät kuiskauksen tavoin lauluisen Ave Maria-tervehdyksen korvilleni.

Niin kuin olisin nähnyt myös suosikkini Andromedan ja Orionin, eikä Cassiopeiakaan kaikessa yksinkertaisuudessaan voinut kuin lahjoittaa minulle jotain sellaista, jota sydämeni rakastaa. Siellä jossakin miljoonien valovuosien päässä Saint Antoine de Saint-Exuperyn Pikku prinssi asustelee omalla pienellä ystävyyden planeetallaan kasvattaen kaunista ruusuaan, eikä kaukana ollut että nenäni sensorit olisivat erottaneet sen jouluisen tuoksun. Pikku prinssihän opetti meille, että ainoastaan sydämellä näkee hyvin.

Palasin takaisin tanssisalin puolelle Lady Fortunan suosioon sukeutuen. Niin: olenhan onnen ja sattuman arpapelin vuorottelevan leikin varassa, jahka kyseessä on tanssinhurma. Sitä tapaillen, sitä kokien tähtitaivaan alla.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu