TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Terveisiä Buenos Airesista (Kanssatanssija 2006-11-30 11:09)

Terveisiä Buenos Airesista

Kanssatanssija
2006-11-30 11:09

Päästyäni hullujenhuoneelta alkoi yleinen hulluus ahdistaa. (Olin vapaaehtoisessa hoidossa tanssiriippuvuuteni takia). Päätin otttaa Lailan kutsun vastaan ja lähteä Buenos Airesiin remonttihommiin. Palkaksi hän lupasi kortteerin ja omat eväät milongoihin. Lentopelkoisena lastasin itseni Hampuriin lähtevään laivaan ja sieltä toiseen joka seilasi La Plata-joen suulle. Vietin Suomen kuuman kesän Argentiinan talvessa.

Lailan olin tavannut sattumalta Tukholmassa 90-luvulla eräissä arkkubileissä. Olin iskenyt silmäni erääseen blondiin, joka ei vastannut katsekutsuuni. Sitävastoin tämä myöhemmin Lailaksi itsensä esitellyt kaunis tummmatukkainen nainen tuli luokseni ja kysyi olinko hakenut häntä tanssiin. Tajusin, ja kiitin Jumalaa, että karsastukseni oli johdattanut meidät molemmat harhaan. Tanssimme ja meistä tuli ajan myötä ystävät, joiden yksi mieluisin keskustelunaihe on ja oli voiko mies ja nainen olla ystäviä.

Vaikka Laila on syntyjään buenosairesilainen. Tangon hän oppi vasta Tukholmassa. Laila pakeni Ruotsiin sotilajunttaa sen jälkeen kun veli, joka oli journalisti "katosi". Tukholmassa Laila koulutti itsensä jungilaiseksi analyytikoksi. Palattuaan Argentiinaan hän huomasi ettei saanut toimeentuloa kotikaupungissaan, jossa on ehkä eniten psykoanalyytikkoja kuin missään muussa suurkaupungissa, New Yorkia lukuun ottamatta. Laila kävi kleinilaisen oppianalyysin ja rupesi saamaan asiakkaita.(Melanie Klein oli eräs Freudin luoman psykoanalyysin kehittäjiä ja uudelleen ymmärtäjiä.)

Mieleenpainuvin yhteinen elämys Buenos Airesissa meille molemmille oli Jesuiittakirkon järjestämä Tangomessu. (Jesuiitat ovat katolisen kirkon eliittiporukkaa. Useimmilla useita yliopistollisia loppututkintoja. Tärkeimpänä pääsyvaatimuksena jesuiitaksi on kyky nauraa itselleen. Isä de Mello on ehkä kirjojensa kautta Suomessakin monelle tuttu. Mielestäni he ovat hyvä esimerkki siitä kuinka syvä sitoutuminen omaan perinteeseen voi mahdollistaa suuren henkisen liikkumavapauden.) Koimme Tangomessun, Laila juutalaisena minä luterilaisena suurena sovintona ja vapauttajana menneisyyden taakoista. Ulos tullessamme totesimme yhteen ääneen, että jos keskellämme olisi istunut muslimi olisi kokemus ollut täydellinen.

Kotimatkalla, lentokoneessa Buenos Airesista Sao Pauloon meinasin kääntyä buddhalaiseksi. Tämän reilun kahden tunnin lennon vietin laskua ja nousua lukuun ottamatta lentokoneen vessassa. Lentopelkoinen, ahtaanpaikankammosta kärsivä ihminen istuu polvet suussa pienessä komerossa kilometrien korkeudessa. Lento Muncheniin sujui paremmin, uskalsin lakata kannattamasta konetta ilmassa ja sieltä Seutulaan istutin jo Lutherin omenapuuta vaikka maailmanlopuntunnelmat vielä velloivat mielessä. Ehdin vielä Pavin viimeisiin keskiviikon tansseihin, jossa kohtasin Pablo Veronin. Ihmettelin sitä ettei kukaan nainen hakenut häntä naisten haulla tanssiin.

Kirjoittajan avainsanat: Pavi

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu