TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Mikä olisi syntiä? Mikä ylittäisi säädyllisyyden? (4711 2006-10-31 10:52)

Nurkkatanssit

Päivi
2006-10-31 21:34


Nurkkatanssit


Sisällysluettelo

Nurkkatanssit 1
Sisällysluettelo 2
1 Johdanto 3
2 Nuorisokulttuuri ja nurkkatanssit 4
3 Nurkkatanssien järjestäminen 6
4 Tanssilajit 9
5 Nurkkatanssien vastustus 11
5.1 Nurkkatanssien lieveilmiöt 11
5.2 Tanssikiellot ja –rajoitukset 12
5.3 Herätysliikkeiden vaikutus nurkkatansseihin 13
6 Nurkkatanssien aikakauden loppu 14
Viitteet 15
Kirjallisuusluettelo 16


1 Johdanto

Nurkkatansseja on järjestetty Suomessa 1700-luvulta lähtien. Nurkkatanssit olivat aina nuorison itsensä järjestämiä tapahtumia. Ne olivat aikanaan ainoita pelkästään tanssimista varten järjestettyjä tilaisuuksia. Nurkkatansseja on järjestetty kaikkialla Suomessa, joskin niitä on nimitetty eri puolilla maata eri nimillä: kemut, penskajaiset, paalit, hypyt, hieriäiset [2], hyppöökset, hypyt, tanssit, kalenat, pessakat, tupakaiset, köyrtanssit, öitsit, piirut, ryntyt, nurkkajumpit, synkiäiset, rymytanssit, kissanristiäiset, jne. [1]

Myös aiheen tutkijat ovat käyttäneet nuorten järjestämistä tansseista erilaisia nimityksiä. Matti Sarmela käyttää tutkimuksissaan yleisnimitystä kylätanssit, mutta rinnastaa sanan nurkkatansseihin: "…kylätanssit, joista on käytetty nimitystä nurkkatanssit…" [17] . Petri Hoppu taas käyttää teoksissaan nuorten järjestämistä tansseista nimitystä tanssitupa. Nimitystä nurkkatanssit hän käyttää tarkoittaessaan lähinnä salassa järjestettyjä tansseja. Osassa SKS:n lähteissä puhutaan nurkkatansseista, kun tarkoitetaan silloilla, kallioilla tai muilla vastaavilla paikoilla pidettyjä leikki- ja tanssitilaisuuksia. Useimmissa lähdeteoksissa nurkkatanssit onkin ollut yleisnimi kaikille nuorten järjestämille pelkästään tanssimista varten järjestetyille tilaisuuksille ja tässä merkityksessä tuota nimitystä käytän tässäkin kirjoitelmassa.


2 Nuorisokulttuuri ja nurkkatanssit

Yhteiskunnan alkaessa muuttua 1700-luvulla erä- ja kaskikulttuurista agraariseen kyläkulttuuriin, myös nuorten seurustelutavat alkoivat muuttua. Perheen ja suvun merkitys väheni ja kylän oman ikäluokan edustajien ja ystäväpiirin merkitys kasvoi. Suomalainen omaehtoinen nuorisokulttuuri alkoi kehittyä. Nuoriso alkoi kapinoida vanhoja tapoja vastaan ja alkoivat synnyttää omaa perinnettään. [1] [3] Nuoret alkoivat kokoontua omaksi joukokseen keinuille, juhlatulille ja kirkonmäelle. He alkoivat järjestää omia leikkitilaisuuksiaan, joissa leikittiin ja laulettiin, vanhemman väen seuratessa nuorten seurustelua. [1]

Nuorten sosiaalistumistapojen muutokset 1700-luvulla vaikuttivat siihen, että 1800-luvulle tultaessa nuoret alkoivat järjestää yhä enemmän omia tanssitilaisuuksia [4]. Seurustelu ja vapaa-ajan vietto alkoi keskittyä nuorison itsensä järjestämiin tanssitilaisuuksiin. Tanssittiin kallioilla, silloilla, riihissä ja niiden vanhempien tuvissa, joissa nuorten sallittiin viettää aikaansa isommalla joukolla. Käsityöillat ja muut perinteiset nuorten kohtaamistilaisuudet alkoivat jäädä pois. [1] Tanssitaidosta tulikin 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa tärkeä osa sosiaalistumista; se oli yksi keskeisimpiä vaatimuksia nuorisoryhmiin pääsemiseksi [5].

Nurkkatanssien kautta syntyi oikeastaan ensimmäistä kertaa nuorten ja vanhempien välille ristiriitaa [6]. Enää vanhempia ei huolittu mukaan illanviettoihin. Nuoret järjestivät tanssejaan, vaikka tanssimista "huvin vuoksi" ei aina hyvällä silmällä katsottukaan; liiallisen valvomisen ja huvittelun katsottiin häiritsevän työntekoa ja kirkossakäyntiä [1], ja vanhempien mielestä aviokelpoisuus tuli osoittaa työnteolla ja ahkeruudella tanssin ja huvittelun sijaan.

Nuoret nousivat uusissa riimillisissä lauluissa vanhoja tapoja, yhteisön kontrollia ja säätyavioliittoja vastaan, uusien paritanssien myötä päästiin pariin kiinni, seksuaalisymboliikkatansseja syntyi ja seuraleikkien peitelty erotiikka vaihtui avoimeksi seksuaalisuudeksi. [1]

Myös naisten asemassa tapahtui nurkkatanssien myötä muutoksia. Eläminen ja oleminen oli vahvasti yhteisön hallinnassa. Lisäksi elettiin miesten hallitsemassa talonpoikaiskulttuurissa. Nurkkatansseissa talon maineen ja ympäristön kahlitsemat nuoret naiset saattoivat "vaihtaa vapaalle", perhejuhlissa kun piti käyttäytyä ja olla suvulle eduksi. [1]

Tanssit olivat tärkeä vaihe siinä yhteiskunnan kehityksessä, jossa nuoret alkoivat muodostaan omia ryhmiään ja hylätä perinteistä perhe- ja sukusidonnaisuuttaan [7] [1]. Nurkkatansseilla on ollut historiassa merkittävä rooli nuorten itsenäistymisessä, sosiaalisessa kanssakäymisessä ja oman kulttuurinsa luomisessa [1].

Ruumillisuus

Monet tekijät, mm. yhteiskunnan maallistuminen, luokkajaon aiheuttama liikkuvan työvoiman lisääntyminen ja paritanssikulttuuri, olivat vaikuttamassa moraalinormien höltymiseen ja seksuaalikäyttäytymiseen, ja tämä näkyi erityisesti nurkkatansseissa. [1]

Paritanssit synnyttivät uuden tavan tanssia. Kun menuetissa oltiin jo lähellä, niin nyt päästiin jo "iholle". Tanssiessa oli lupa olla julkisesti fyysisessä kontaktissa. Ei siis ihme, että tansseissa käytiin. Syntyi seksuaalisymboliikkaa sisältäviä tansseja, joissa vihjattiin tai suoraan esitettiin asiat niin kuin ne ovat; kertoivat sen, mikä mielessä liikkui. Nurkkatanssit olivat otollista maaperää seksuaalitanssien tanssimiselle ja esittämiselle. Uusien tanssien suoma fyysinen läheisyys antoi oman värinsä aikansa seksuaalivallankumoukselle [1]


3 Nurkkatanssien järjestäminen

Nurkkatanssi olivat kylän nuorison itsensä järjestämiä tansseja [1]. Nurkkatansseja varten järjestäjät vuokrasivat jonkun talon tuvan tai muun huoneen ja hankkivat sinne virvokkeita [8]. Jos tupaa ei tansseja varten saatu, tanssit järjestettiin riiheen tai autiotaloon. Kesäaikaan tansseja järjestettiin paljon myös mm. teiden risteyksissä, silloilla ja kallioilla. [8] [9]

Nurkkatanssien järjestäjinä toimivat yleensä pojat, jotka päättivät porukalla laittaa tanssit pystyyn ja levittivät sitten sanaa kylän nuorison keskuudessa [9]. Nuoret saattoivat päättää tanssien järjestämisestä myös spontaanisti yhdessä, mutta tällöinkin pojat huolehtivat tanssipaikan ja pelimannin hankinnasta sekä tanssijoiden paikallekutsumisesta [1] [10].

Talvisena sunnuntai-iltapäivänä kerääntyi tavallisesti nuorisoa muutamiin taloihin, joissa isäntäväki oli nuoria ja suvaitsevaisempia. Istuttiin tuvassa ja kulutettiin aikaa leikkipuhein ja leikkien parisilla oloa ym. Näissä tilaisuuksissa tavallisesti sovittiin tanssien järjestämisestä. Ensimmäinen tehtävä oli etsiä tanssipaikka. Sellaisia taloja, joissa annettiin tanssia, oli kylässä vaan pienempi määrä, joten useimpiin taloihin ei kannattanut ollenkaan poiketa niissä asioissa. Muutamia poikia läksi hakumatkalle ja kun he, useinkin pitkän kävelyn jälkeen, olivat saaneet tanssiluvan, palasivat he toisten luokse. Tällöin jakautui pojat tavallisesti kaksi miehisiin ryhmiin. Yksi ryhmä lähti noutamaan pelimannia, joita kaikissa suuremmissa kylissä oli ainakin yksi, tavallisimmin viulunsoittaja, myöhemmin myöskin harmoonikan soittajia. Toiset ryhmät hajaantuivat pitkin kylää, noutamaan tyttöjä, sillä tytöt eivät tulleet tansseihin ellei heitä kotoa noudettu. [10]
Nuoret olivat valppaita huomaamaan, milloin jostain talosta lähti vanhempi väki sukuloimaan naapuripitäjään, jolloin usein oltiin matkalla yön yli. Silloin kokoonnuttiin tähän taloon tanssimaan ja seurustelemaan. [11]

Ennen nurkkatanssien aikakautta saatettiin illanistujaisiin kutsua sekä vanhat että nuoret, jopa lapsetkin [12], mutta nurkkatansseihin kutsuttiin vain nuoria. Joskus paikalle tuli myös joku vanhempi henkilö esiliinaksi pitämään silmällä nuorten seurustelua [13]. Tavallisiin tupa- tai nurkkatansseihin osallistui yleensä vain oman kylän nuorisoa [14].

Tansseihin kutsuminen tapahtui levittämällä sanaa kylän nuorison keskuudessa [9]. Joissain paikoissa tytöt käytiin hakemassa tansseihin kotoa [10].

Toiset ryhmät hajaantuivat pitkin kylää, noutamaan tyttöjä, sillä tytöt eivät tulleet tansseihin ellei heitä kotoa noudettu. Näillä matkoilla sai noutajat useinkin panna parhaansa, tytön äidin lepyttelemisessä ja taputtelemisessa. Isät eivät sekaantuneet asiaan. Kuului näet tapoihin että äiti aluksi jyrkästi kielsi tytärtänsä lähtemästä tuollaiselle hunskelimatkalle, varmistaen kieltoansa tuolla kaikkien aikojen vanhain ihmisten sanonnalla: "Ei minun nuoruudessani noin hulluja oltu". Vihdoin äiti leppyi ja lupasi tyttärensä matkaan monin varoituksin. Tällä tavoin kulki noutajat talosta taloon, missä vaan tyttöjä oli, aivan kuin nuottaa vetäen. [10]

Se työnjako olikin tärkeää, sillä oli taloja joista ei tyttöä tai tyttöjä päästetty minkä pojan mukaan tahansa, hakijan tuli olla tyttöjen vanhempien suosiossa ja luottamusta nauttiva [15].
Soittajakin pyrittiin tilaisuuteen saamaan, ja hän saattoi tulla kauempaakin: kiertävät pelimannit olivat tuttu näky esimerkiksi Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa [9]. Kestitystä tavallisissa tansseissa ei ollut, paitsi joskus virvokkeita. Öitseissä, eli yön yli kestävissä tansseissa, tarjottiin teetä tai kahvia, joskus ruokaakin [8] [16].

Pojat keräsivät keskenään kolehdin, josta maksettiin mahdollisten muusikoiden palkkiot, paikan vuokra ja hankitut tarjoamiset [17]. Joissain paikoissa myös tytöt ovat osallistuneet kuluihin, maksaen kuitenkin vain puolet pojilta vaaditusta summasta [1]. Ellei tuvan vuokraan kerätty kolehtia, tulivat tytöt seuraavana päivänä pesemään tuvan lattian [18].

Tansseja järjestettiin vuoden ympäri [19]. Aluksi nurkkatansseja järjestettiin sunnuntaisin, kirkonmenojen jälkeen. Myöhemmin, kun pyhän viettoa koskevat määräykset menettivät merkityksensä [17], alettiin tanssia myös lauantai-iltaisin, ja nurkkatanssien kukoistusaikaan joskus myös arkisin [20], lähinnä keskiviikkoisin [21]. Tanssiminen ei saanut kuitenkaan haitata työnteko tai kirkossakäyntiä, joten tanssit oli lopetettava ajoissa [22].

Nurkkatanssien ollessa laittomia tai kirkon kieltämiä täytyi nuorten keksiä kaikenlaisia syitä tanssien järjestämiselle. Järjestettiin nimi- ja syntymäpäivätansseja, kuuliaisia, kihlajaisia ja erojaisia (nuoren henkilön, joka aikoi omistautua vain yhdelle henkilölle, katsottiin eroavan muista nuorista) [23], sotaväkeenlähtötansseja ja sotaväestäpaluutansseja, tupaantulotansseja [24], perunannostotalkootansseja, ja onpa paremman puutteessa joskus pidetty pässintappo- ja kissansalvutanssejakin [25]. Myös valekihlajaisia eli pitotansseja järjestettiin:

Jos ei muuten saatu tanssia pystyyn, esim. jos ei tanssitupaan saatu lupaa, käytiin valesulhasissa talon tai torpan tytössä. Joskus tästä morsian ja sulhanen sopivat etukäteen joskus aivan morsiamen tietämättä mentiin sulhasiksi että saatiin tanssia. Tällaisia valemorsiamia olivat ikäneidot, joita muuten jo vähän ylenkatsottiin. Kihlajaistanssin jälkeen sulhanen sai mennä morsiamen viereen maata. Joskus tapahtui niin, että tästä seurustelusta tuli tosi avioliitto, mutta usein sovittiin niin, että sulhanen sai kihlansa huomisella takaisin. [26]
Suurempia tansseja järjestettiin vain muutama kerta vuodessa, ja niihin saapui usein nuorisoa muistakin kylistä. Erityisesti suurtanssit painottuivat tiettyjen juhlapyhien yhteyteen: joulun ja loppiaisen sekä pyhäpäivän tienoille. Suurtanssit olivat myös siinä suhteessa erikoisia, että niihin saattoi osallistua myös aviossa olevia ja muita vanhempia ihmisiä, kun taas muuten nämä kävivät tuskin ollenkaan tansseissa. [19]


4 Tanssilajit

Tanssimateriaali oli nurkkatansseissa oli samoja aikansa tansseja kuin muissakin tilaisuuksissa [1].

Kyllä niissä nurkkatansseissa tuli hypittyä aivan samoja kun paremmissakin perreissä [28].
Tanssityyli lienee kuitenkin ollut nurkkatansseissa muita tilaisuuksia vapaampaa ja riehakkaampaa [27].

1800-luku oli uusien paritanssien, valssin, polkan ja niiden lukuisten muunnelmien, aikakautta. Lähes kaikki uudet tanssimuodot 1700-luvulta 1900-luvulle olivat paritansseja tai ryhmätansseja joissa tanssittiin pareittain. Uusien tanssien tullessa muotiin vanhempi materiaali ei suinkaan jäänyt pois, vaan samaan aikaan tanssittiin useamman eri vuosikymmenen tansseja. 1800-luvulla eri ikäisistä aineksista kehittyikin kansan keskuudessa monimuotoinen tanssien kirjo. 1800-luvun loppupuolella, sääty-yhteiskunnan murtumisen aikoihin, alkoi ryhmätanssien lopullinen syrjäytyminen paritanssien tieltä. [29] [30] [1] [31]

Paritansseja tanssittiin nurkkatansseissa todennäköisesti enemmän kuin ryhmätansseja. 1800-luvun paritansseja olivat mm. valssit, polkat, polkkamasurkka, masurkka, sottiisit (myöh. jenkka) ja polska, [9] [32] [10] [33] ryhmä- ja kuviotansseja mm. kontratanssit, katrillit, polskat, purpurit ja menuetit [32] [9].

Tanssi alkoi valssilla ja olivat tavallisimmat tanssit siihen aikaan valssi, polkka ja polkkamasurkka, myöhemmin ilmestyi tyskapolkka. Tanssien lopulla, muihin kyllästyneenä, tanssittiin raatikkoon, vanhaa loikkaa ja Martin Vappua. Tanssittiin myöskin useita seuratansseja: esim. Frances (Ranskaa), fyrkanttia, kontraa, Hampurinpolskaa, ja jonkun näitten perästä Riianfaari (riihvaari). [10]

Kovaa mentihin fallsia, polokkaa, polokkamasurkkaa ja sottista, hoijakasta ja taatista puhumattakaan. Vanhoja ovat olleet minueeti, fintelska, piratuspolokka ja kehräätyttö ja Iipulikukkoo kaiketi jota meni vain pojat. [34]

Valssi, polkka, sotteesi, katrilli, sappu, kehruuvalssi, koirapolkka, titajenkka, hyppy-polkka, Martinvappo, Tiiterletska, Raatikkoo [33].

Ristikontra, Hoilola, viidenparin tolppa, maanitus, kerenski, polkka, padetbaani, raatikko ja jenkka sekä Kööpelivuoren taa [15].
Myös seksuaalitansseja tanssittiin. Niitä tanssiittinkin lähinnä vain nurkkatansseissa [35].

Monet rivot tanssit olivat ennen kaikkea miesten tansseja, joko soolo-, pari- tai ryhmätansseja. Miesten tanssimista liittyy erityisen paljon polkkaan, jota miehet saattoivat tanssia keskenään pareittain. Jonkin verran tanssittiin myös miehet ja naiset keskenään tai pelkästään naiset. [36]

Eipä ole juuri mieltä ylentävää katsoa jonkun iltakorvan oikein sydänmaassa kasvaneen kansan leikkiä ja tanssia. Erittäinkin huomiota herättävät nuo monenlaiset tanssit (Tolpat, hurjat, seilit ja ristikontrat): paljon raakuutta ja riettautta näkee silloin tanssissa esiintyvän. Tämmöistä menettelyä ei kumminkaan keskipitäjässä enää ole, vaan aino-astaan laitapuolella, erittäinkin Kaavin rajalla ja Suojärven reunamilla. Kaavilla nämä tanssit ovat hyvin yleiset, niitä tanssi melkein kaikki kansalaiset, paitsi sivistyneet, jos niitä joitakuita löytyy. [37]
Myös piiri-, laulu- ja muita leikkejä leikittiin, jos ei ollut pelimannia tai kun pelimanni piti taukoa [1].

…parasta ystävää, vettä kengässä, kivi vai kasvikuntaa, sormuksen kiertoa, arvaamista ynnä muuta. [15]

5 Nurkkatanssien vastustus

Valituksia tanssimisesta on esitetty yli 300 vuoden ajan. Valitukset ja kiellot eivät kuitenkaan ole aina olleet samanlaisia, kuten eivät ole olleet asenteetkaan. Aika ajoin tanssia on yleisesti arvostettu, eikä valitukset ole kohdistuneet itse tanssimiseen. Toisinaan taas kaikki tanssiminen on joutunut arvostelun ja paheksunnan kohteeksi, jolloin julkinen tanssiminen on hävinnyt lähes kokonaan. [9]

Yhteisön paheksunta ei kohdistunut itse tanssimiseen, vaan nuorten järjestämien tanssitilaisuuksien aiheuttamiin haittoihin. Liiallisen valvomisen ja huvittelun katsottiin häiritsevän työntekoa ja kirkossakäyntiä ja kulkiessaan yöstelymatkoillaan ja hakiessaan sopivaa tanssitupaa nuoret valvottivat myös niitä, jotka eivät näistä riennoista niin innostuneet. Myös nurkkatanssien mukanaan tuomat lieveilmiöt huolestuttivat vanhempaa väkeä. Tanssia itsessään ei siis pidetty pahana. Yhteiskunnallisesti tanssilla olikin merkittävä osa monissa yhteisön tärkeissä tapahtumissa. [1]

5.1 Nurkkatanssien lieveilmiöt

Nuoret nousivat uusissa lauluissa vanhoja tapoja, yhteisön kontrollia ja säätyavioliittoja vastaan, mutta monet rankemmatkin kapinoinnin muodot, joita nuoriso harjoitti vanhempiaan ja vanhoja tapoja kohtaan, tiivistyivät erityisesti nurkkatansseissa. [1]

Alkoholin käytön lisääntyessä ja tullessa nuorison tavaksi muutkin lieveilmiöt lisääntyivät. Syntyi tappeluita ja muita järjestyshäiriöitä. [1]

He tahtovat kohdata yöjuoksijoita, jotka usiammassa paikassa maalla tekevät niin sanomattoman paljon häiriöta. Ensinnäkin he valvottavat talon työväkeä ja puhuvat äärettömän törkeitä sanoja ja myöskin äärettömän törkeitä tapoja käyttävät. Noiden matkassa kulkevat tyttäret sitten pyhäiltoina paikasta toiseen, missä saisivat tanssia ja kaikellaista "vissakkaa" lyödä. [1]
Yhteiskunnallisten muutosten aiheuttamat turhautumat, alkoholin käytön lisääntyminen ja puukko ovat huono yhdistelmä. Riitapukarit kohtasivat yleisillä nuorison kokoontumispaikoilla ja nuorten suosituin harrastus tuohon aikaan oli juuri nurkkatanssit. [1]

Ajan virtaukset vaikuttivat myös seksuaalikäyttäytymiseen. Monet tekijät mm. yhteiskunnan maallistuminen, luokkajaon aiheuttama liikkuvan työvoiman lisääntyminen ja paritanssikulttuuri olivat vaikuttamassa moraalinormien höltymiseen. Uusien paritanssien myötä päästiin pariin kiinni, seksuaalisymboliikkatansseja syntyi ja seuraleikkien peitelty erotiikka vaihtui avoimeksi seksuaalisuudeksi. Uusien tanssien suoma fyysinen läheisyys antoi oman värinsä aikansa seksuaalivallankumoukselle. [1]

Poikien yöstelymatkat saivat uuden tarkoituksen. Tulevan aviopuolison etsintä vaihtui seksikokemusten hankinnaksi. [1] Erityisen tuomittavaa olikin tämä poikien nukkuminen tyttöjen aitassa eli ”yöjuoksu” tai ”öitseminen”, sillä aviottomat lapset olivat maatalousyhteisössä ehkäpä suurin häpeän aihe. Nurkkatanssien katsottiin houkuttavan nuoria esiaviolliseen seksiin. [6]

5.2 Tanssikiellot ja -rajoitukset

Vanhemmat, papisto ja viranomaiset hyökkäsivätkin nurkkatansseja vastaan ja koettivat rajoittaa niitä kielloin ja rajoituksin. [1] Nurkkatansseja koskevia kieltoja ja rajoituksia säädettiinkin useissa pitäjän- ym. kokouksissa erityisesti 1700-luvun puolestavälistä aina 1900-luvun alkuun. [39] Ajoittain ja paikoittain nurkkatanssien järjestäminen oli kokonaan kielletty. Näin meneteltiinkin eritoten 1700-luvulla. Määräysten rikkomisesta saatettiin rangaista niin tanssijoita, tanssilattian luovuttajia kuin pelimannejakin. [2] Nuorten tanssimista ei voitu kuitenkaan lopettaa kielloilla. 1800-luvulla nurkkatansseihin kohdistuva kontrolli heikkeni ja kielloista siirryttiin vähitellen hiljaiseen hyväksymiseen. Lopulta päädyttiin ratkaisuun, jossa tansseista ilmoitettiin etukäteen kylän vanhimmalle tai muulle järjestysvallan edustajalle. Nurkkatanssien salliminen johtui havainnosta, että kieltotoimenpiteillä ei ollut suurta vaikutusta ja siitä, että nuorista kannettu huoli kohdistui enemmän häiriötä aiheuttaviin ilmiöihin, kuten puukkojunkkareihin ja alkoholinkäyttöön. [40]

5.3 Herätysliikkeiden vaikutus nurkkatansseihin

1800-luvun puolenvälin tienoilla tanssien järjestäminen maalaistalojen tuvissa vaikeutui erityisesti herätysliikkeiden vaikutuksen vuoksi. [42] [4] Uusien uskonnollisten liikeiden vaikutuksesta myös tanssimisen katsottiin nyt olevan syntiä. Herätysliikkeet vakuttivatkin monin paikoin tanssin vähenemiseen ja muuttumiseen yhä enemmän salassa tapahtuvaksi toiminnaksi [43]. Voimakkaan herännäisyyden alueilla tanssi marginalisoitui ja hävisi julkisista tilaisuuksista, kuten häistä, lähes kokonaan. Nuorten omat tanssitilaisuudet siirtyivät pois maatalojen tuvista riihiin, autiotaloihin ja ulkosalle. [44]


6 Nurkkatanssien aikakauden loppu

Sääty-yhteiskunnan perustan murentuessa 1800-luvun loppupuolella suhtautuminen tanssiin lauhtui. Myös työesteet alkoivat raivautua tanssin tieltä, kun vapaa-aika alkoi kasvaa. [2] Tanssimisen vapautuminen ei kuitenkaan aiheuttanut nurkkatanssien suurta lisääntymistä, sillä sääty-yhteiskunnan hajoaminen toi vapauden ohella uudenlaisia huvitilaisuuksia [45]. Yhdistykset alkoivat rakentaa lavoja ja myöhemmin seurantaloja, joihin iltamat ja tanssitilaisuudet keskittyivät [1]. Iltamia järjestämällä yhdistykset ja raittiusseurat toivoivat saavansa nuorison vapaa-ajan vieton paremmin valvonnan alle. Nuorisoseurojen järjestämiin iltamien ohjelmiin liittyi aluksi myös kasvatuksellisia ja sivistyksellisiä tavoitteita. Nuoriso vieroksui näitä tavoitteita ja tästä syystä nuorten itsenäisesti järjestämät nurkkatanssit säilyivät osittain iltamien rinnalla. Vasta kun ohjelmisto muuttui viihdepainotteiseksi, hävisi nurkkatanssiperinne. [1] Tanssilavat ja seuraintalot syrjäyttivät tanssituvat suositumpina tanssitilaisuuksina 1900-luvun alkuun mennessä ja aloittivat uuden vaiheen tanssitilaisuuksien historiassa [4].

Sotavuosina, ehdottoman tanssikiellon vallitessa, nurkkatanssit kokivat vielä yhden kukoistuskauden: tanssi-intoinen nuoriso järjesti ahkerasti, rangaistuksienkin uhalla, salaisia nurkkatansseja.


Viitteet

[1] Ryynänen 2000
[2] Haavio-Mannila & Snicker 1980, 35
[3] Hoppu 1999a, 206
[4] Hoppu 1999a, 297
[5] Sarmela 1969, 193
[6] Pesola Sakari
[7] Sarmela 1969, 235-236
[9] Hoppu 2006, 16-17
[8] Sarmela 1969, 22
[10] SKS Einola
[11] SKS Arvela
[12] SKS 474
[13] SKS Pukonen
[14] lähde?
[15] SKS Kilpiö
[16] SKS Mähönen
[17] Sarmela 1995, 111
[18] SKS Marjamaa
[19] Hoppu 1999a, 294
[20] SKS Aitamäki
[21] ?
[22] Sarmela 1969, 222
[23] SKS Malgrén
[24] SKS Mäkinen KT
[25] SKS Mäkinen, Kyllikki
[26] SKS Hiltunen
[27] Hoppu 1999a, ?
[28] SKS Korhonen
[29] Jalkanen-Kurkela 2003, 70
[30] Hoppu 2003, 38
[31] Jokinen Matti
[32] Hoppu 1999a, 295
[33] SKS Kerminen
[34] SKS Rinta-Paavola
[35] Hoppu 1999a, ?
[36] Hoppu 1999b, 28-29
[37] SKS Pasanen
[38] Sarmela 1969
[39] Hoppu 1999a, 208
[40] Sarmela 1969, 222–227
[41] Apo 2001
[42] Hoppu 1999a, 292
[43] Hoppu 1999a, 57
[44] Hoppu 1999a, 372
[45] Nieminen 1993, 29
[46] Yli-Jokipii 1999, 238, 249


Kirjallisuusluettelo

Apo Satu 2001. Viinan voima. Näkökulmia suomalaisten kansanomaiseen alkoholiajatteluun ja -kulttuuriin. Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Haavio-Mannila Elina & Snicker Raija 1980. Päivätanssit. WSOY

Hoppu Petri 1999a. Symbolien ja sanattomuuden tanssi, Menuetti Suomessa 1700-luvulta nykyaikaan. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Hoppu Petri 1999b. Suomen kansan tuhmat tanssit. Hiidenkivi.

Hoppu Petri 2003. Tanssi tanssi. Toim. Saarikoski Helena. Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Hoppu Petri 2006. Artikkeli "Kiellettyä ja kaivattua". Trad-lehti nro 1/06.

Jalkanen Pekka, Kurkela Vesa 2003. Suomen musiikin historia – Populaarimusiikki. WSOY

Jokinen Matti. Suomen tanssipalvelin, Suomalaisen seuratanssin historiaa. http://tanssi.net/fi/tausta/historia.html

Laine Juha 2003. Suomalaisten nuorten tanssilavakulttuuri - modernia kansankulttuuria? Etnologian pro gradu –tutkielma, Jyväskylän yliopisto. http://selene.lib.jyu.fi:8080/gradu/v03/G0000125.pdf

Nieminen Aila 1993. Tanssilava, järvi ja hanuri. Etnologian pro gradu –tutkielma, Jyväskylän Yliopisto.

Pesola Sakari. Juhannustanssit. http://www2.hs.fi/klik/arkisto/juhannustanssit99/juhannustanssit99historia.html

Ryynänen Markku 2000. Työkisoista suurlavoille, Nurkkatanssit 1600-luvulta 1900-luvun alkuun. Päättötyö, Oulun konservatorio, kansantanssinopettajalinja. http://www.aunosusi.org/index.php?module=pagesetter&func=viewpub&tid=2&pid=3

Sarmela Matti 1969. Reciprocity System of the Rural Society in the Finnish-Karelian Culture Area. Suomalainen Tiedeakatemia.

Sarmela Matti 1995. Suomen Perinneatlas. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Yli-Jokipii Pentti 1999. Paikallisyhteisöjen muutos Suomessa kesäisten tanssilavojen kuvastamana. Toim. Markku Löytönen ja Laura Kolbe. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto = SKS:
Aitamäki, Kaarlo 260, 1965, Pertteli.
Arvela, Martta 314, 1966, Karjala T1, Salavainen, - M. A. s. 1892.
Einola, V. KRK 53:262, 1935.
Hiltunen, Valter KT 364:19, 1966, Ilomantsi.
Kerminen, E. KT 474, 1965, Ilmee, - E. K. s. 1900.
Kilpiö, T. KT 367:67, 1965, Kymi, Jaakkima.
Korhonen, Elsa KT 351: 13, 1965, Kuopion mlk., Hirvilahti.
Malgrén, Mauno KT 369: 37, 1966, Metsäpirtti.
Marjamaa, Ester 400, 1965, Uusikirkko Vpl., Toivola.
Mähönen, Eino KT 370:46, 1966, Kitee, Riihijärvi, - s. 1903.
Mäkinen, Kyllikki 566, 1965, Pielavesi, Pitkäkoski.
Mäkinen, Kyllikki 739, 1969, Pielavesi, Pitkäkoski.
Pasanen, Kustaa E 72, 1889, Nilsiä.
Pukonen, Elsa 1736 (10-12), 1965, Uusikirkko Vpl., Päätilä, - E.P. synt. 1899.
Pukonen, Elsa 1737, 1965, Uusikirkko Vpl.
Rinta-Paavola, Antti 819, 1966, Kurikka.
SKS 474, 1960

Kirjoittajan avainsanat: historia, Tanssikulttuuri, kansantanssi, kirjallisuus, lorut, masurkka, menuetti, nurkkatanssit, Pas d'Espagne, polkka, poloneesi, polska, tanssikielto, tutkimus, valssi, vanha tanssimusiikki, jenkka

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu