TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Syysmuuttoa, vuoden viimeiset tanssit Riutalla (Ramona 2006-09-03 12:29)

Syysmuuttoa, vuoden viimeiset tanssit Riutalla

Ramona
2006-09-03 12:29

Lauantaina olin vaikean dilemman edessä. Olin herännyt aikaisin ja käynyt tutkailemassa yliopiston Kasvitieteellisen puutarhan muuttavia hyönteissyöjiä, palannut iltapäivällä takaisin kotiin ja nukahtanut pitkille päiväunille. Herättyäni sain tietää, että Viikin pelloilla, valkoposkihanhien seassa, oleili punakaulahanhi (Branta ruficollis), joka olisi minulle elämänpinnan arvoinen tipu. Kello oli auttamattoman paljon ja tansseihin olin ajatellut ehtiä tänään ajoissa, olihan päättäjäisilta. Mietin tovin ja pistin tanssit kuitenkin bongauksen edelle, toivoen hanhen olevan paikalla vielä huomenna.

Vettä ripsutteli auton tuulilasiin, kun itsekseni ajelin kohden Riutanharjua. Pian kuitenkin aurinko alkoi pilkistellä pilvien lomasta ja taivas värjäytyi mustikkamaidon siniseksi. Kaunis leppeä ilta.

Viimeiset kilometrit ajelin pitkässä autoletkassa ja ei ollut vaikea arvata mihin kaikki olivat menossa. Riutalla ilta oli hämärtymässä ja ulkotulet reunustivat lavalle johtavaa tietä.

Tanssit alkoivat mukavasti, Humppishan se minut tuli heti portailta noutamaan valsseille. Sen jälkeen tanssinkin koko illan viimeisiin valsseihin asti. Välillä kävin vilvoittelemassa punaisessa pihakeinussa ja sitten, kun taas tuntui, että keho ja mieli olivat edellisistä tanssikappaleista toipuneet, niin sekaan vaan hurmoksessa pyörähtelevään väkijoukkoon.

Omaan makuuni juuri sopivasti ihmisiä paikalla, päättäjäisillaksi ehkä yllättävän vähän. PNP oli taattua laatua ja toisellakin bändilla hyvää musiikkia, vaikka välillä vähän turhan sikermä voittoista.

Kivaa oli, vaikka oma tanssi ei ihan sujunutkaan ja välillä turhankin melankolinen olo valtasi mielen. Ja ei pelkästään viimeisten tanssien vuoksi. Ehkä se oli sitten sitä riittämättömyyttä, itsensä arvottamista väärien mittapuiden mukaan ulkoapäin. Oman kelpaamattomuuden syiden pohdintaa ja kiukuttelua itselle siitä, että ujous ymmärretään niin usein väärin ylpeytenä tai mielenkiinnon puuttena tanssiparia kohtaan.

Onneksi tanssit päättyivät kuitenkin sellaiseen ekstaattiseen kappalepariin ja tunnetilaan, että kaikki aiempi harmistus unohtui ja kotimatkalla hereillä pysymiseen ei tarvittukaan enää mitään keinotekoisia energiajuomia. Kiitos koko kesän kivoista tansseista Riutan porukalle ja kaikille tanssittajille!

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu