TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Mäntsälän lämmössä la 26.8.-06 (Andreas pks 2006-08-28 7:55)

Mäntsälän lämmössä suloinen yllätys

Hulina
2006-08-28 22:06

Pian alkaa jo varsin pelottaa: niin monta ihanan satumaista tanssi-iltaa muutaman viikon sisällä, että eihän tämä loputtomiin voi jatkua. Kohta tullaan tietysti kärsä edellä ketoon pilvilinnoista, mutta siihen saakka...

Rakas siskoni päätti perjantaina tulla kyläilemään ja lauantaina tiemme vei Mäntsälään. Alkuun väkeä oli varsin vähänlaisesti, mikä oli Riutan tietäen odotettavissa, enkä lainkaan pannut sitä pahakseni. Itselläni ei vain oikein ollut fiilistä ja Mäntsälä on yksi niistä paikoista, joiden naistenrivissä seisominen on minulle yhtä tuskaa. Niinpä aluksi tanssin siskoni kanssa ja sen jälkeen pääosin istuskelin penkillä naistenrivin takana. Sieltä hajamielisenä tähyillessäni silmiin sattui tutunnäköinen pää muiden päiden yläpuolella - nyt näin kyllä väärin, eihän se voi olla, ei täällä, ei mulle satu tällaista...

Vaan sattuipa kuitenkin. Kerrassaan miellyttävä tuttavuus heinäkuun alulta Syvälahdesta oli myös eksynyt Mäntsälään tanssahtelemaan ja tuli pelastaneeksi iltani ja samalla myös muuaat etten sanoisi järisyttävät muistot (joilla ei ole mitään tekemistä tanssin kanssa) painuivat mielestäni pois. En tosiaan olisi yhtään jaksanut tyrkyttäytyä hakuriviin tai etsiskellä ketään naistenhaun kaaoksesta ja nyt ei tarvinnutkaan. Ensijärkytyksestäni ja epäuskosta toivuttuani ilta oli mitä mainioin. Ihan kivaa musiikkia (paitsi ei tullut polkkaa, mur!) ja pääosin sopivasti tilaa eikä juuri häiritseviä humalaisia. Minuun ei ainakaan törmäilty pahimmankaan lavanedustungoksen aikana - tosin en ole varma huomasinko ihan joka töytäisyä, sen verran taisin olla poissa todellisuudesta suurimman osan ajasta. Kiitos kuuluu tietenkin pujottelutaitoiselle viejälle, emmekä me siinä pahimmassa hakualueen tanssinaloitusläjässä olleetkaan.

Viimeisille valsseillekin sain väsymyksestä puolustuskyvyttömän herrasmiehen vielä maaniteltua, vaikka omatkin jalat olivat jo jossain kivun ja tunnottomuuden rajoilla. Haastavaa oli tanssia koko ilta oikein pitkillä askelilla ja siten keskimääräistä etenevämmin. Tanssini oli välillä varmasti aivan kamalan näköistä hiihtämistä ja luisuttelua paremman tasapainon säilyttämiseksi, mutta onnekseni olen jo oppinut tanssimaan kuin kukaan ei katsoisi. :D

Onni on myös, että Suomi on näin ihanan pieni maa: koskaan ei tiedä mikä tai kuka tuttu seuraavan mutkan takana odottaa. Tanssiprinssejä tuntuu löytyvän myös vähän sieltä sun täältä. Kiitos kaunis, iltani oli kaikin puolin unohtumaton.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu