TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Suudelmien ilta Kolmilammilla (Kristoffer 2006-07-31 10:46)

Suudelmien ilta Kolmilammilla

Kristoffer
2006-07-31 10:46

Saavuin oman armaani ja hänen ystävättärensä kanssa Kolmilammen portista sisään ja näin edessäni pienen mutterimallisen puurakenteisen tanssilavan, joka viehkeänä kuin Honeyoe-mansikka kermavaahtonokareella koristeltuna oli valmiina tarjoamaan meille tanssinälkäisille onnenhetkiä.

Niitä onnenhetkiä sitten kohtasimmekin tanssien edetessä useaan otteeseen, sillä niin olivat nämä kaksi kuin monet muut tanssittamani daamit siunatut tanssin Afroditen kultaisella kosketuksella. Ikään kuin siipiveikkona tällainen vaikkukorvainen takkujalka sai siitä olla osallisena. Minne vain silmäni suuntasinkaan en nähnyt pelkästään iloisia ilmeitä, vaan sylin täydeltä toinen toistaan parempia tanssijoita; taitaa paikka olla salainen tanssijoiden Mekka.

Federal Bureau Investigaten pojat heittivät tanakkaa rytkettä kehiin, jopa niin tanakkaa, että paikalla nähtiin kaksi sinipukuista virkavallan edustajaa, tosin vallan leppoisissa merkeissä, sillä vanhempi näistä kahdesta lohkaisi jollekin tutulleen, että ”jos minä nyt astuisi tanssimaan ja valittu daami aikoisi antaa pakit niin eikö mitä, käsirauta toiseen ranteeseen vaan eikä karkuun pääsisi”. Ehkä poliisisedät kävivät virkatehtäviensä ohessa moikkaamassa bändin poikia, ovathan he ikään kuin saman ammattikunnan edustajia.

Sen lisäksi, että koivut ilta-auringon kultaamien lehtien hehkussa vienosti heiluivat herttaisessa tuulessa valssimaisin liikkein tanssilavan ympärillä ikään kuin sitä höyhenhuiskan tavoin hyväillen, myös viereinen lampi pienine laitureineen ja saunamökkeineen loi silmiini postikorttikuvataiteilija Martta Wendelin puhtaan seesteisen ilmentymän, josta oli pois kaikkinainen raadollisuus ja arkipäiväisyys.

Lammen ylle, olkoonkin että vesi oli ikävän rusehtava, olivat sitä reunustavat koivut vuosikymmenien saatossa kurottaneet mustavalkoiset runkonsa ja oljentelivat niistä ohuempia juovikkaita oksiaan, eivätkä vain tarjonneet sulavia muotojaan veden pinnan ihasteltaviksi, vaan suorittivat sykähdyttävää vuoropuhelua luonnon eri elementtien kesken. Lammen seisova vesi kuin kaulalleen otti vastaan koivulehtien hennon suudelman.

Sitä samaa tanssin suudelmaa sain maistaa riittämiin asti, siispä tauon paikka. Hiukan mukaillen isäni kultaista neuvoa: ”Ei ne jalot tanssit, vaan hyvät eväät!” En kuitenkaan ollut vaivautunut paikalle syömään vaan tanssimaan, mutta ihon huokosten läppäventtiilien ylikuormituksen takia oli pakko pitää huilitaukoja ja siksipä usein kuljin kahvion läpi terassin puolelle helpotusta etsimään, enkä matkalla sinne voinut olla näkemättä kahvion antimia, jotka lasivitriinin takana odottivat kuin anoen, että tule tänne ja ota meistä joku. Niin lihapiirakat, munkit kuin ruisleivät odottivat kärsivällisesti palvelutehtävänsä velvoittamina siististi rivissä. Vaikka minulla ei ole mitään käppyräisiä pizzanpaloja vastaan, mutta kun syvänkeltainen Mangokuorrutettu ranskankermalla vaahdotettu leivoksen kappale katsoi minua suoraan silmiini en loppultakaan voinut vastustaa kiusausta, vaan ostin tuon charmikkaan kakunpalan.

Istuin kahvion pienellä puujakkaralla, pidin sitä luomusta pahvilautasella edessäni ja siinä se oli valmis antautumaan ahnaiden huulteni suudelmaan. Lumouduin sen herkän kauneuden edessä kuin myös tietäen, että sen maku yhdessä pienen näläntunteen kanssa entisestään siivitti nautinnonhaluni korkeisiin potensseihin. Vaikutus oli niin voimallinen, että en hetkeen hetkeen tiennyt missä olin, puhumattakaan tietoisuudesta ajan alituisesta läsnäolosta.

Osa kakunpalasta oli muovilusikassa silmieni edessä ja kun lopulta armeliaasti työnsin sen suuhuni, jonne se samantien suli, lumous haihtui ja sen tilalle tuli lisää saamisen himo, aivan kuin tanssimisen yhteydessä. Eipä sitten aikaakaan kun kakunpala oli tullut tiensä päähän. Huulillani väreili enää edesmenneen kakunpalan suudelman viipyilevät jälkimainingit niin kuin väreili viileän lammen pinnalla koivulehden suudelman polttava kosketus.

Tanssimaan! huudahdin itselleni, olihan silloin naistenhaku menossa, ja jos ei kukaan muu hakenut tätä leivosten ystävää, ainakin kaksi varmaa pelastavaa enkeli oli paikalla rientämään pelastustehtäviin, ja sen jälkeen olikin aika poistua, sillä seuraavan päivän työtehtävät odottivat toista näistä enkeleistä.

Kirjoittajan avainsanat: Kristoffer

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu