TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Kohtaamisia (Elisa 2006-06-11 14:27)

Kohtaamisia

Elisa
2006-06-11 14:27

Mies oli surumielisen näköinen ja haki hitaille, surullisille kappaleille. Hän sanoi, että on joskus osannut tanssia, mutta ei enää. Hän oli asunut ulkomailla, eikä siellä tanssita niin kuin Suomessa.

Minusta hän tanssi tangoa niin kuin suomalaiset tangoa tanssivat, ja sanoin, että minun mielestäni hän tanssii hyvin. Mutta ei se häntä näyttänyt ilahduttavan. Ajatteli kai, että naiset ne kehuvat viran puolesta.

Kuten hyväntuulisuus, myös surumielisyys tarttuu. Toisen kappaleen puolessavälissä kurkkuani kuristi, ja olin jo valmis antamaan kyynelten tulla, ripustautumaan hänen kaulaansa ja parkumaan oikein kunnolla. Pyytämään häneltä lohdutusta omaan kipuuni. Mutta kappaleen päätyttyä mies ei vilkaissutkaan silmiini, ja sain pitää kyyneleet omana tietonani.

Naistentunnilla hain häntä humpalle, ja vasta haettuani kauhistuin, että ainakaan humppaa siellä ulkomailla ei varmasti tanssittu. Entä jos hän ei osaa ja tuntee itsensä nolatuksi? Mutta mies näytti ilahtuvan hausta, ja vei kaksi humppaa vetävällä, joustavalla askeleella niin kuin suomalaiset miehet humppaa vievät. Minä hymyilin, ja vihdoin surumielinen mieskin hymyili.

Sen jälkeen en häntä enää nähnyt. Luultavasti en näe häntä enää koskaan, mutta hänen hymynsä saatteli minua koko kotimatkan ajan.


Tutti Frutti 2006-06-11 16:56 =>

Hain eilen tamperelaisnaista tanssimaan. Lajia en enää varmasti muista, olisiko ollut foksi. Nainen sopi syliini kuin olisi siihen mittatyönä tehty. Tanssi sujui ja tuntui hyvältä heti.

Kappaleparin päätyttyä nainen kysyi varovasti, voitaisiinko jatkaa. Ilahduin ja sopersin jotain vastaukseksi. Hän ymmärsi, että se tarkoittaa "kiitos, jatkan oikein mielelläni".

Toisen kappaleparin jälkeen palautin naisen riviin ja lupasin hakea myöhemmin uudestaan. Hän hymyili ja sanoi: "Kiva."

Nainen ehti ensin, naistentunnilla. Tanssittiin muutama pari peräjälkeen, kunnes nainen halusi ulos vilvoittelemaan.

Naistentunnin jälkeen hain häntä tietysti uudelleen. Tanssimme taas useita pareja. Tauolla tarjosin naiselle kivennäisvettä. Sitten jatkoimme taas tanssimista. Jossain vaiheessa, kun tuli puhetta tanssikursseista, nainen sanoi minulle: "Jos olisit Tampereelta, pyytäisin heti pariksi kurssille." Vastasin taas jotain todella fiksua.

Ilta kului liian nopeasti. Yhtäkkiä kello oli 01.15, ja nainen ilmoitti lähtevänsä kotiin. En kehdannut vastustella, koska tiesin saaneeni enemmän kuin oman osani. Sanoin vain: "Toivottavasti vielä tänä kesänä jossain tanssitaan." Lähdin sitten minäkin kotimatkalle.

Aamulla nuuhkaisin paitaani ja huomasin, että siinä on edelleen naisen hajuveden tuoksu. En laita paitaa vielä tänään pesukoneeseen.


Ranskalaisetkorot 2006-06-12 20:22 =>

Hain naistentunnilla tutunnäköistä herraa foxille.

Tanssin alkaessa tajusin etten herran kanssa olekkaan aiemmin tanssinut, hänen vientinsä oli nimittäin niin mielettömän ihana kokemus, olisin kyllä muistanut.

Tanssi oli kuin minulle tehty, hän vei juuri niinkuin halusin. Muutamia kuvioita ja omaa taidetta, täydellisesti musiikkiin ja minulle.

Kävi vielä mieletön tuuri kun orkesterit vaihtuivat heti ensimmäisen kappaleen jälkeen, saimme siis vielä uuden parin.

Katselin siinä vaihtovälissä häntä vanhahtavassa löysässä paitapuserossaan. Pusero oli hänen yllään tosi COOL. Sain sanottua pari sanaa, johon hän vastasi.

Sitten alkoivat tuliset tangot ja sain taas mitä halusin. Olin ihan "tyhjä" kun hän toi minut takaisin riviin.

Odotin naistentunnin päätyttyä vastahakua. Enkä turhaan ... kaikki muu elämässä on tuhaa paitsi tanssi ajattelin. Kappaleiden välissä taas pari sanaa ... hän hipaisi silmille valahtanutta hiussuortuvaansa vasemmalla kädellään ... huomasin nimettömässä sormuksen. Tällä hetkellä olen VAIN TANSSIMASSA ajattelin.

Hän pyysi vielä toiset ... nauroi mielettömällä hammasrivillään. Olin myyty ... siis toiseen tanssipariin.

"Olipas ihanaa" hän sanoi, kun saatteli takaisin riviin. "Niin oli" vastasin ...


Trickster 2006-06-13 11:35 =>

Kolme avainta


Elisa 2006-06-14 7:46 =>

Nuori mies, joka oli hakenut jo aikaisemmin illalla, haki uudelleen beat-rytmiselle kappaleelle. Aluksi hän piti minua hyvän tovin vain paikoillaan ja antoi vartalonsa hiljaa keinua. Se keinunta siirtyi hänen käsivarsiensa kautta minuun. Kun lähdimme liikkeelle, jalkani seurasivat kuin itsestään hidas-nop-nop -rytmitystä.

Tajusin, että hän oli hakenut rytmin ensin vartaloonsa ja siirtänyt sen sitten minuun siksi, että halusi poistaa aivoistani kaikki foksina mentyjen kappaleiden hidas-hidas-nop-nop -muistumat. Jo ennen kuin lähdimme liikkeelle. Jotta en kompuroisi heti alkuunsa. Hän tiesi, millä askelilla minua oli suurin osa iltaa viety.

Nuori mies ja niin viisas! Osasi ajatella kahden edestä.

Ujo katse, ennen kuin minut saatettiin takaisin riviin. Enkä minä osannut sanoa mitään, muuta kuin sen tavanomaisen kiitoksen. Tässä iässä pitäisi jo osata sanoa suoraan, kun on kiitoksen ja kehun paikka. Osaanhan moittiakin - ainakin mielessäni - jos minua viedään kuin norsu posliinikaupassa. Pitäisi osata kiittääkin, kun joku vie kuin mies naista.


Pöllöneiti 2006-06-14 15:48 =>

Mies haki tanssimaan - en enää muista tarkkaan tanssia - buggia, bw:tä, fuskua, jotain sellaista se oli. Oltiin nähty ja tanssittu kurssilla jo vähän aiemmin, ja oltiin etunimeltä tuttuja.

Se ei ollut mikään erityisen nopea kappale. Oli aikaa. Miehen vientityyli oli kevyt, sain siihen vähän keskittyäkin, kun olen voimakkaampaan tottunut. Hän vei hyvin (vaikkei nyt varsinainen pro ollutkaan) ja minä nautin tanssimisesta. Hymyä ei tarvinnut houkutella, se kohosi, kuten yleensäkin, huulilleni ihan itsestään. Hölmön onnellista hymyä, kun maailmaan ei mahdu kuin tanssi.

Oli ihan helppoa ja luontevaa pitää katsekontaktia tanssiessa. Ja yhtäkkiä tajusin, että pulssi kohoaa jostain muustakin kuin tanssista. Tajusin uppoavani ihan liian syvälle tuohon katseeseen. Hieman surulliseen, ihastuneeseen katseeseen.

Voi ei, taasko? Taasko olen tahtomattani särkemässä yhden ihanan miehen sydämen? Ja sinä iltana meni kyllä palanen omastanikin. "Jossain toisessa todellisuudessa..." Mutta tässä todellisuudessa en ole vapaa. Hänkin sen tiesi.

Sittemmin emme ole tavanneet. Nimeä en enää muista, mutta kasvot kyllä. Ne pitivät minua hereillä sinä yönä.

Kommentit: [Minävain]


Mononen 2006-06-14 19:06 =>

Se oli tossa pikkujoulujen aikaan, kun kiinnitin tanssiravintolassa huomioni karvakauluksiseen jakkupukuun pukeutuneeseen leidiin. Pyysin häntä tanssimaan. "Sä tanssit ihanasti", nainen sanoi. Ihan kiva fiilis oli itselläkin.

Marita Taavitsainen aloitti esiintymisen. Pokkasin taas tuota samaa naista. "Sun nimes kirjoitin hiekkaan, Andrè"! Taavitsainen lauloi. "Tietsä, mä olen tullut tänne tänään tanssimaan tätä kappaletta. Ihanaa, kun sä osaat tanssia niin hyvin", nainen kehräsi.

Tanssin jälkeen nainen sanoi haluavansa valkoviiniä. Mä tietysti herrasmiehenä tilasin sitä baaritiskiltä. Hän laittoi kätensä käteni päälle: "Ethän sä ole naimisissa"? Vastasin olevani. Nainen veti kätensä pois ja katseli muualle.


Smiley 2006-06-14 19:30 =>

Tanssiravintolassa tulee laitapuolen kulkija juttusille: "Onpas sinulla kiltin näköinen vaimo!" hän kehuu evästäni. Jatkaa juttua ja kertoo vaimostaan joka on terveyskeskuksessa vuodeosastolla toinen jalka amputoituna; "Sen siitä saa kun ryyppää". Lähtiessään sanoo: "Voi kun minullakin olis noin kiltti vaimo, en ryyppäisi, rakastelisin vaan".


Elisa 2006-06-18 12:38 =>

Mies haki tangolle. Jo ennen kuin ehdimme tanssiotteeseen, huomasin, että hän haisi. Siis todella haisi. Eikä se ollut hienhajua, se oli... sitä ihtiään.

Minulla teki pahaa, mutta en ymmärtänyt mitä olisin voinut tehdä. Ei miestä voi jättää parketille ja sanoa, että sinä haiset. Eihän...?

Me aloimme siis tanssia, ja hän tanssi hyvin. Hänen kanssaan oli tajuttoman hyvä tanssia. Mutta se haju...! Hän oli ehkä töissä sikalassa tai jossain eikä ollut huomannut, että joku työvaatteista oli jäänyt päälle. Tai jotain vastaavaa. Olen ihan varma, että mies ei itse tajunnut hajuaan.

Aivoni suorittivat salamannopean ynnälaskun: haju + tanssi = tämä tilanne. Miinusta ei voi tässä laskutehtävässä käyttää. Jos haluat tämän tanssin, kestät hajun.

Avasin suuni. Sillä tavalla vain puolet hengityksestä kulki nenän kautta. Toivoin, että minulla olisi ollut vaikka jokin hiuspidike, jonka olisin voinut vaivihkaa ujuttaa nenääni pitelemään. Kyllä minä olisin sille jonkin selityksen keksinyt...

Mutta ei minulla ollut. Niin me tanssimme. Ja mies haisi. Se oli ehkä elämäni ristiriitaisin tanssikokemus.

Myöhemmin katselin, kun mies haki muita naisia. Kaikki lähtivät hänen kanssaan tanssimaan, ja jokainen nainen tanssi säädetyt kaksi kappaletta loppuun asti ja kiitti kauniisti.

Väitetään, että naisilla on tarkka nenä, mutta kyllä naisen tanssiaisti aina hajuaistin voittaa.


Humbuugie 2006-06-20 10:46 =>

On naisten tunti. Mies istuu tanssisalin perimmäisessä nurkassa, hiljaisena, miettien maailman syntyjä syviä. Ohitse liihottelee tanssituttu neito. Tanssiparinsa olkapään yli hän heittää katseen, joka sanoo: "Mitä sinä siellä vielä teet? Seuraavaksi on sinun vuorosi." Mies nousee paikaltaan, kävelee hakuriviin kohti vastaan rientävää tyttöä. He tanssivat parin, joka miehestä tuntuu aivan liian lyhyeltä.

Musiikki taukoaa ja mies avaa silmänsä. Neito on poissa ja hämäläisenä hän tietää pelin menetetyksi. Tuo tavallisten ihmisen joukkoon eksynyt enkeli ei koskaan kuulisi neljää ansaitsemaansa sanaa: "Kiitos, sinä pelastit päiväni."


Elisa 2006-06-25 16:49 =>

Tanssi-iltani oli ollut hyvä, olin tyytyväinen. Mietiskelin poislähtöä, mutta laiskan-ahneesti katselin ympärilleni ja pohdin, olisiko tällä paikalla minulle vielä jotain annettavaa.

Siinä samassa edessäni oli pitkä, nuori mies, joka pyysi tanssiin. Hän vei varmaankin itse kehitetyllä, minulle entuudestaan tuntemattomalla hidas-nop, hidas-nop, hidas-nop -askelluksella, ja olin oikein tyytyväinen itseeni, kun seurasin sujuvasti, vaikka vasen jalkani (se nop-jalka) meinasikin krampata.

Kappaleiden välissä poika kysyi, mistä päin olen. Kerroin. Sitten hän kysyi ammattini. Kerroin. Hän kysyi: "Mitenkä siinä ammatissa on töitä riittänyt?"

"Ky-kyllä niitä on riittänyt", vastasin häkeltyneenä. "Kyllä minulla on ollut töitä."

Ihmettelin, kunnes tajusin, että kaverihan oli vain kohtelias; piti keskustelua yllä väliajalla. Sitten mentiin taas hidas-noppia, ja sitten minut saatettiin riviin ja kiitettiin.

Seuraavaksi haki yhtä nuori romanipoika. Hän vei foksiaskelta, joten nop-jalkani sai vähän levätä. Hän lauloi koko ajan solistin mukana, erittäin kauniilla äänellä.

Heti ensimmäisen kappaleen jälkeen nuori tumma saattoi minut takaisin riviin ja sanoi reippaasti: "Kiitos teille!"

Olin taas häkeltyä, mutta sitten ymmärsin, ettei se ollut mikään loukkaus. Ei meidän tanssissamme ollut mitään, mikä olisi saanut aikaan loukkaamisen tarpeen. Poika vain ei tuntenut etikettiä. Tai kahden kappaleen sääntö ei sovi hänen kulttuuriinsa. Tai jotain.

Tulin jotenkin aivan erityisen hyvälle tuulelle näistä illan päätöstansseista. Aina väitetään, että suomalaiset ovat jäykkiä ja juroja, eivät kosketa, eivät puhu eivätkä varsinkaan pysty small talkiin. Minua oli juuri pidetty sylissä, minulle oli juteltu, minulle oli laulettu, minua oli kiitetty. Ja kaikki tämä oli tehty selvin päin, ilman mitään taka-ajatuksia tai pyrkimyksiä, koska ikäero suojasi miltään päämäärähakuiselta toiminnalta. Kaikki hyvänä pito ja huomio tuli osakseni ihan silkasta elämisen riemusta.

Lavatansseissa suomalainen on parhaimmillaan.


Elisa 2006-07-02 22:41 =>

Me olemme syöneet lampaanviulua, perunoita ja salaattia, mansikoita kermavaahdon kera ja valkosuklaakakkua kahvin kera ja juoneet jokaiseen ruokalajiin sopivaa juomaa. Oloni on hieman ähky, ja olen harmittavan tietoinen siitä, että en ole koko viikonloppuna tanssinut. Yritän ehdotella majapaikkaan lähtemistä, mutta kukaan muu ei innostu ajatuksesta.

- Etkö sinä viihdy? minulta kysytään.

- Täällä ei ole yhtään tanssitaitoista ihmistä, sanon kuin se olisi suurin puute, mitä päivälliskutsuilla voi olla.

- Niin, täällä ei kukaan taida osata tanssia.... paitsi....

Kaikki katsovat seurueen ainoaan tanssitaitoiseen henkilöön, joka tietenkin on - nainen.

En olisi koskaan voinut kuvitella, että katson naista himoiten, mutta näin siinä nyt käy.

- Haluaisitko sinä oppia fuskua, Maija? kysyn. - Kädenalitanssia?

- Juu, miksi ei, Maija vastaa yllättyneenä. - Minä olen nähnyt sellaista. Se on hyvän näköistä se kädenalitanssi.

- Onko teillä foksimusiikkia? kysyn isäntäväeltä.

- Mitä se sellainen foksi on? kuuluu vastakysymys.

- Se on... se on sellaista... sellaista... tajuan kauhistuneena, että en osaa näille ummikoille selittää, mitä foksimusiikki on.

- Se on sellaista suomi-iskelmää, joku tietäväinen esittää.

- No ei oikeastaan iskelmää, minä korjaan. - Se on sellaista... ööh...

- Mikä bändi sitä soittaa? levynvalitsija kysyy.

- Souvarit soittaa foksia! Taas joku tietäväisempi on äänessä.

- Ei meillä ole Souvareita... Levyhyllyn selaaja kuulostaa melkein närkästyneeltä, kun häneltä pyydetään näin rahvaanomaista musiikkia.

- Kaikki soittavat foksia, sanon epätoivoisena. - Melkein kaikki musiikki on foksia! - Esimerkiksi... Esimerkiksi Ikkunaprinsessa on foksi!

Löytyy Rauli Badding Somerjoen levy, ja sieltä tulee kuin tuleekin foksi. Ei Ikkunaprinsessa mutta foksi kuitenkin. Ja minä alan opettaa Maijalle fuskua, että saisin tanssia edes vähän. Ei aikaakaan, kun koko seurue on ympärillämme opettelemassa fuskun perusaskelta: hidas-hidas-nop-nop...

- Miten täältä pääsee takaisin? kysyy yksi miehistä, joka on jumittunut taka-askeleeseen. Hän seisoo vasen jalka oikean takana ristissä eikä tiedä miten päästä pois. En ole ennen tiennytkään, että fuskun taka-askeleeseen voi jumittua, mutta kun on juotu kuohuviiniä ja punaviiniä ja jälkiruokaviiniä ja konjakkia, mikä tahansa on ilmeisesti mahdollista.

Maija oppii mitä oppii, sillä tämä on ensimmäinen kerta, kun edes yritän viemistä, ja tytöt! se ei ole helppoa. Saan kuitenkin nostella jalkojani musiikin tahtiin, ja olen tyytyväinen. Se siitä, ja ensi viikonloppuna tansseihin, päätän.

Mutta seuraavana aamuna Maijan mies tulee luokseni hieman hämillisen näköisenä ja sanoo:

- Miten se menikään se... fusku? Oppisinkohan minä? Näyttäisitkö vielä sen hidas hidas nop nop...?


Elisa 2006-07-08 4:22 =>

Parhaita tanssi-iltoja ovat sellaiset, kun kaikki ovat likomärkiä hiestä, mutta kukaan ei välitä siitä. Kukaan ei puhu paidanvaihdosta vaan kaikki mennä vipeltävät kuin pienet eläimet. Pienet hikiset eläimet.

Tämä on ollut juuri sellainen ilta. Käden alikin on saanut pyörähdellä normaalia enemmän, ja tanssit on kruunannut masurkka, jota harvoin soitetaan ja jota vielä harvemmin pääsee tanssimaan. Nyt pääsi.

Viimeisiä valsseja kuulutettaessa jalkani uhkaavat sanoa sopimuksen irti, ja alan tehdä lähtöä. Vielä terassilla joku varmistaa, että tanssitaanhan taas kun tavataan.

Kun avaan auton ovea, sanon itsekseni puoliääneen, että tästä ei tanssi-ilta enää parane. Kömmin takapenkille hameenvaihto-operaatioon: tanssihame hengariin ja ajohame päälle. Kuulen, että orkesteri taputetaan takaisin, ja encorena tulee jotain hidasta. Avaan hameen vetoketjun, mutta silloin auton ikkunaan koputetaan ja samassa auton ovi avataan. Sisään pistää ventovieraan miehen pää, ja minä vedän nopeasti vetoketjun takaisin kiinni.

- Anteeksi, kun en ehtinyt hakea sinua tänä iltana, mies sanoo.

- Ei se mitään, sanon kohteliaasti joskin hämmästyneenä.

- Sinä olit koko ajan menossa. Olisi ollut kiva tanssia, mutta ehkä joskus toiste?

- Niin, varmasti, joskus toiste, myötäilen.

Mies ojentaa kätensä ja esittelee itsensä. Minä puristan kättä ja sanon nimeni minäkin. Mutta sitten sanon päättäväisesti hyvää yötä ja suljen auton oven. Sen verran epäsosiaalinen olen, että haluan vaihtaa hameeni yksin.

Kotimatkalla alkaa naurattaa. Aina väitetään, että ketään ei tulla kotoa hakemaan, mutta minutpa olisi haettu autosta!


Elisa 2006-07-09 3:52 =>

Hain naistentunnilla tangolle pitkähköä, ryhdikästä miestä, joka oli hyvin esillä ja näytti siltä, että haluaa tanssimaan. Hänen pokkansa piti ensimmäisiin askeliin asti, sitten hän ikään kuin mureni ja sanoi: - I'm sorry, I can't dance.

- It's all right, sanoin. Ei täällä ennenkään ole jätetty miehiä lattialle tanssitaidottomuuden takia.

Sitten me... tanssimme. Ja tango soi.

- I'm so sorry, hän toisti ensimmäisen kappaleen jälkeen.

- It's all right, vakuutin. - You have more of a nightclub style, though.

Hän kertoi olevansa Sveitsistä. Hän sanoi: - Teillä suomalaisilla on kovin rikas ja monipuolinen tanssikulttuuri, ja te tosiaan opettelette tanssimaan.

- Eikö Sveitsissä ole seuratanssia? ihmettelin.

- Not really, hän vastasi. - Kun ihmiset lähtevät tanssimaan, he menevät diskoon.

Minulla oli ollut oman mittapuuni mukaan aika huono ilta. Olin alussa joutunut seisoskelemaan, ja sitten sipsuttelemaan paljon hankalassa tanssiasennossa. Siltä minusta ainakin tuntui. Mutta kun kotimatkalla laskeskelin, mitä kaikkea olin saanut tanssia mieluisasti vietynä, listasta tuli kuitenkin pitkä: foksi, tango, humppa, valssi, hidas valssi, jenkka ja bugg.

Sveitsiläiset naiset eivät saa tanssia mitään noista. He saavat mennä vain discojytää ja yökerhotallustelua.

On hyvä olla suomalainen nainen.

Muuten, käden pumppaaminen ei ole suomalainen keksintö. It is a definitely international phenomenon.


Pöllöneiti 2006-07-10 16:11 =>

Cha-chan alkaessa rivi lähes tyhjeni - kuka lattialle, kuka sivuun. En kuulunut kumpaankaan joukkoon. Vitsailin jo vieressä seisovalle, että mies ottaisikin kyllä riskin minut hakiessaan, kun cha-cha-kokemusta ei lavalta ennestään ole lainkaan. Vaan hyvä kun ei jäänyt virke kesken, kun minut haettiin melkein pelkällä katseella tanssiin. Suurinpiirtein itseni mittainen, mutta ainakin isäni ikäinen herrasmies. Hän ei vienyt minua lattialle tungokseen, vaan jäimme betonilattialle hakurivin eteen.

En enää kunnolla muista, kumpi tanssi oli ensin. Ehkä ensimmäinen meni foksaten & täysillä fuskaten - muistan hänen alussa muutaman tahdin ajan rauhallisesti ikäänkuin testailleen, miten seuraan. Fuskuosuudet räjähtävällä nopeudella. Sitten, varoittamatta, täydestä nopeudesta rauhoitus lähes pysähdyksiin. Ja jonkin ajan kuluttua viuh! pyöräytys fuskuun. Ja taas foksiin. Tunnelmointiin. Maahan asti taivutus...

Toinen kappale menikin cha-chaa soveltaen - melkein kokonaan ilman minkäänlaista otetta. Mikä ei tietenkään tarkoittanut, ettei minua olisi viety! Tiiviimpi katsekontakti ei liene mahdollinen. Hänen katseensa oli suorastaan hypnoottinen Minulla tilaa tulkita, miten seuraan. Aina välillä ilme, iloisesti hieman yllättynyt, kertoi paremmin kuin sanat olisivat tehneet, ja yllytti minua irrottelemaan vielä enemmän.

Jälkeenpäin mies ei tahtonyt löytää sanoja ihastelulleen. En osaa minäkään kunnolla kuvata kuvata noiden tanssien tunnelmaa.


Syreeni 2006-07-11 13:58 =>

Lava oli tyhjentynyt pääesintyjän lähdettyä. Istuin penkillä yksin, eikä ketään ollut hakurivistössä. Orkesteri kuulutti illan viimeiset valssit. Oven suusta katsellut nuori mies käveli hieman horjuen luokseni ja tokaisi: "lähe opettamaan miuta". Pyyntö oli niin yllättävä, että alkoholin hajusta huolimatta suostuin tanssimaan hänen kanssaan.

Askeleet eivät olleet vakaita, mutta selkeästi jaloista lähti oikea valssin rytmi. Sanoin hänelle, että kannattaisi ryhtyä opettelemaan tanssia, koska ensikertalaiseksi se sujui ihan hyvin. Poika kielteli, mutta näin, että hän oli yllättynyt ja rohkaistui yrittämään toisella valssilla oikein tosissaan.

Kerroin valssien jälkeen, että daamit ohjataan takaisin riviin. Poika kysyi minulta, mitä sitten tulisi tehdä. Sanoin, että tanssien jälkeen mennään kotiin ja tullaan seuraavana tanssi-iltana takaisin.

"Oletko sie sitten täällä silloin? Että tiedän kannattaako tulla."

Enhän minä ole. Mutta toivon, että kavaljeerini uskaltautuu uudelleenkin tanssimaan.


Intohimotanssija 2006-07-12 14:03 =>

Ihan tavallinen tanssi-ilta Mäntsälässä viime vuoden heinäkuun alun lauantaina. PNpojat olivat soittamassa. Olin tanssinut jo jonkin aikaa, kun minua hakee tumma mies, jolla paksut ja alas leukaan ulottuvat viikset. Askeleemme sopii hyvin yhteen ja sen huomaa myös mies, koska kahden kappaleen jälkeen sanoo "tämä oli kivaa". Myönnän, että niin oli. Sitten hän haki minua aika monta kertaa illan aikana, lähes joka toiselle. Viimeisiä valsseja tanssiessamme sain pakokauhun. Enhän minä yleensä tanssi viimeisiä valsseja, mutta nyt tanssin. Kävelimme nauraen yhdessä portista ulos. Halasin häntä ja sain suukon. Halatessani meinasin sanoa "tiistaina uudelleen", mutta en sanonut. Ja vaikka kävin joka lauantai sen jälkeen Mäntsälässä tanssimassa, en häntä enään tavannut. Hassua, vieläkin muistan hänen tummat hyvin leikatut hiukset ja sivuprofiilin, kun hän mustassa t-paidassa ja mustissa suorissa housuissa nojasi kahvion pilariin. Viikkojen jälkeenkin tunsin hänen kätensä selässäni. Kivahan tällaisia muistojakin on tanssireissuiltaan saada. Tosin mielelläni tapaisin hänet uudelleen.


4711 2006-07-23 16:46 =>

Mies oli päässyt jyvälle tangon saloista tangopäivänä. Vientiasento oli uljaasti juuri oikea ja askellus sitä ihan oikeaa.

Illalla hikisessä tungoksessa kaikki oppi oli poispyyhkäisty; ei sellainen ole häntä varten. Sosiaalifoksattiin ja tiesin kaiken väliaikamusiikin olevan tangoja. Naisrivi oli paksu ja eteni keskelle lattiaa; kauniit minua nuoremmat naiset ja taitavat tanssijat vaihtuivat kainalosta toiseen. Minä istuin ja ihmettelin, miten illan liikuntakiintiö tulisi täyteen, kun ei lavalla istumisessa mitään huvittavaa ollut. Miestä tarvittiin, minua ei, ei edes naistenvuorolla.

Nappasin takin naulasta ja suuntasin virran rantaan, etsin luontopolkuja, mutta päädyin kadulle ja päätin suunnasta kylän toisella puolella olevalle urheilukentälle. Mutkia tuli, koska umpikatujen päissä ei jatkunut polkuja, mutta kotipihat olivat kauniita. Tehtaan portin vierestä poimin punaisen tuoksuvan ruusun.

Vihdoin saavuin urheilukentälle. Sadetin heitti vesisuihkuja kuivaan kesäiltaan. Oli rauha ja punainen juoksurata kutsui.

En ole koskaan juossut rataa yli 200 metriä, yli 40 vuoteen en ylipäätään juossut edes hölkkää. Kun aloitin tanssimisen syksyllä 2003, ensimmäinen valssi sai kuukausien ajan rintani ja reiteni kipeästi maitohapoille ja luulin, etten koskaan pystyisi hyppimään rokkia. Olen sittemmin kohottanut kuntoni ainoastaan lavatanssimalla.

Nyt oli mahdollisuus kokeilla tuloksia.

Riisuin tanssikengät ja sukakkeet. Onneksi jalassa oli väljät pellavahousut. Päätin kokeilla, jaksaisinko juosta paljain jaloin ulointa rataa kierroksen. Aloin hölkätä hitaasti, kiihdytin vähän, ettei sadetin kastelisi minua. ... Kierros tuli täyteen eikä mitään väsymystä ... toinen kierros vähän kovempaa, ja kolmanteen lisää vauhtia. Takasuoralla alkoivat paljain jaloin juoksuun tottumattomat sääret ja nilkat väsyä, eikä meno muutoinkaan enää helpolta tuntunut. Viimeisellä sadalla metrillä otin kirin ja päätin, etten nyt kuitenkaan ala viimeisiä mehuja itsestäni kokeilemaan ... näin tanssi-iltana.

Olin äärettömän tyytyväinen ja naureskelin itsekseni. Hih - olinpahan onnistunut tekemään jotakin hullua ja hyödyllistä! Hiljalleen kävellen kiersin vielä puoli rataa, kaarsin varsinaisesta portista ulos ja paljain jaloin palasin omakotialueiden läpi Kymen rantalaiturille. Pihoilla oleskelleet ihmiset katselivat ihmeissään. Laiturilla istahdin penkille, huuhdoin jalat ja puin sukakkeet ja tanssikengät, nousin portaat parkkipaikalle ja astuin sopivasti väsyneenä lavan portista sisään.

Naistentunti oli äsken päättynyt. Humppis pokkasi edessäni naiselle harvinaisen ystävällinen hymy kasvoillaan. Heti minut huomattuaan Mies nappasi minut tanssiin ja kysyi, missä olin ollut. Vastasin: Rauhassa.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu