TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Riippuvuus (Krisse 2006-05-10 9:57)

Esiintymishalu ja tanssin ulkonäkö

Nanna
2006-05-11 16:27

Jaksoin kerrankin lukea ainakin melkein koko ketjun! :)

Pitää muistaa, että tanssi on visuaalinen laji jo ihan alkuajoistaan lähtien. Toiset ovat tanssineet ja osa katsoneet. Se, miksi pitäisi tehdä jotain vain ulkonäön takia, onkin sitten eri asia.

Itse tanssiessani tutkin jokaisen mielipiteen, jonka tanssistani kuulen. Kuten Krissellä, se miten siihen suhtaudun, riippuu tietysti siitä, kuka sen esittää. Joka tapauksessa, vaikka en itse arvostaisi kertojan tanssitietoutta enkä välttämättä pitäisi ihmisestä, videoin tanssini ja tutkin, mitä hän mahtoi mielipiteellään tarkoittaa ja miten asiaa pitäisi muuttaa. Usein suuremmat muutokset, etenkin tanssiasennossa eivät aluksi tunnu hyville. Tämä johtuu lihasmuistista ja siitä, että lihakset eivät ole tottuneet. Tästä syystä mitään asiaa ei voi pahalle tuntumisen takia teilata heti, vaan sitä pitää ensin testailla ja koittaa, jotta oppii tekemään asian oikein. Usein tanssin suhteen on niin, että hyvälle näyttävä tanssi on kaikin puolin taitavaa tanssia. Se on rentoa, hallittua, parikeskeistä ja kontrolloitua, mutta mielenkiintoista, vaihtelevaa yksin kertaisesti kehittynyttä.

En pidä siitä, että tansseissa herätän huomiota. En pidä siitä, että ihmiset alkavat seurata (jotkut jopa arvostella) tanssiani silloin, kun itse haluan vain pitää hauskaa sen oman parini kanssa. Tanssi vaan sattuu olemaan kaunista ja kivaa katseltavaa, itsekin katselen muita.

Nöyryys kuitenkin kunniaan, kauneinta tanssia on (edelleen) parikeskeinen tanssi, ei esittäminen. Inhoan sitä, että lavoilla näkee niitä, jotka pyrkivät keräämään huomita ja pitämään showta, elvistelemään. Yleensä nämä tanssijat eivät edes ole kovin taitavia, eikä heistä koskaan tule, koska kehittyminen vaatii nöyryyttä. He käyvät kyllä leireillä ja treeneissä, mutta saadessaan palautetta he vähättelevät ja usein loukkaantuvat, "mua ei tarvi tulla neuvomaan, mä kyllä tiedän" -ajatuksella. Eivät siis osaa arvioida itse itseään realistisesti. Usein tekisi mieli mennä elvistelijää nykäisemään hihasta, että "Hei, anna olla. Opettele ensin tanssimaan ja esittele sitten taitojasi." Mutta siis näinhän ei tietenkään kukaan tee. Onneksi. Suututtaa, koska nämä tanssijat ovat niitä, jotka mustaavat usein kaikkien maineen myös sillä tilan rohmuamisellaan.

Puolustelen taas hiukan ja kerron vähän pohjatietoja rock'n'swing- tanssien suhteen... Usein r'n's- tanssijoita pidetään tilan rohmuajina ja esiintyjinä. Boogie esimerkiksi pystyy tanssimaan pienemmässä tilassa, kuin vaikkapa foksia. Kyse on halusta ja taidosta. Lindyn tanssiminen pienessä tilassa on vaikeaa, mutta siinä liikkumisen voi suunnata aina sinne, missä on tilaa. Tai vaihtaa balboaksi.

Boogien ja lindyn perusajatuksena on olla cool. Esittäminen ei ole coolia. Eikä toisilleen taputtaminen. "Okei, me ollaan hyviä, mut hei, no big deal."- ajatuksella. Ei siis tehdä osaamisesta numeroa. Itselle tai toisille tanssijoille ei taputa, esiintyjä on päätähti, tanssija palvelee musiikkia ja on sen yksi instrumentti. Jam Session on tietty eri asia, tässähän on ajatuksena, että yksi pari tanssii keskellä ja muut taputtavat reunoilla. Tässäkin kuitenkin on tarkoituksena vaikkakin näyttää toisilleen taitojaan, myös pitää hauskaa ja tulkita eli kunnioittaa musiikkia. Homma pysyy edelleen coolina, muille ei pidetä showta. Biisin jälkeen taputetaan sekä tanssijoille että bändille. Jan Session on kuitenkin lavoilla harvinaista, koska aina löytyy joku humalainen pari, joka pyrkii rikkomaan ringin ja jyräämään keskellä tanssineen parin.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu