TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Kuntotalon kautta Mäntsälän suurlavalle (Mussukka 2006-05-03 15:10)

Kuntotalon kautta Mäntsälän suurlavalle

Mussukka
2006-05-03 15:10

Vappuviikonloppu sujui tänä vuonna mainiosti tanssin merkeissä Kouvolan Kuntotalolla ja Mäntsälän suurlavalla. Aivan Kouvolan keskustasta löytynyt Kuntotalo vietti tänä lauantai-iltana tanssikauden päättäreitä kahden bändin, Mikko M & Myrskylyhty ja Lumiperhonen, voimin. Kuntotalo muistutti huomattavasti Nokian Kerholaa: pienet P-alueet ja suhkot vaikea löytää perille (ainakin näin ensikertalaisille). Vihdoinkin kun itse tanssipaikan löysi, niin sitten sai etsiä parkkipaikkaa seuraavat minuutit. Toki itse tanssitalon edessä on pieni P-alue, mutta se täyttyy jo kahdeksan maissa. Hieman kauempaa löytyi onneksi todella laaja P-alue, jossa sai tanssien aikaan pysäköidä ilmaiseksi. Toki kyseiseltä P-alueelta kertyi hieman kävelymatkaa, mutta raikas ilma teki vain terää pitkän automatkailun jälkeen.

Tämä lauantai-ilta oli jo totuttuun tapaan sellainen päivä, jolloin tansseihin saavuttiin siis "hieman" myöhässä. Eipä siinä nyt kauheaa vahinkoa pääse tapahtumaan, jos tanssipaikalla ei ole nuokkumassa jo hyvän aikaa ennen bändin astumista lavalle. Tanssipaikan ovesta on paljon kivempaa kävellä sisään, kun siellä on jo ihmisiä, eikä itse tarvitse olla "se" ensimmäinen, joka tunkee nokkaansa anovasti oven sisäpuolelle.

Illan pääsolistina toimi jälleen niin "sopivasti ihana" Mikko M Myrskylyhty bändinsä kera. Kakkosbändinä esiintyi puolestaan meille tuiki tuntematon Lumiperhonen, joka (yllätys, yllätys) koostui nuorista soittaja miehistä. Pienen alkuodotuksen jälkeen totesimme Lumiperhosen jäsenten suoriutuvan soittotehtävistään ihan kiitettävästi. Toki heidän esiintymisessään näkyi silkkaa kokemattomuutta ja jännitteisyyttä, mutta ainakin tanssiminen heidän soittaman musiikin tahdissa oli suhteellisen helppoa. Kappalevalinnat olivat osuneet kohdilleen, sillä esitettävät biisit olivat tuttuja radioiden soittolistoilta. Ainakin itseni on paljon helpompaa tanssia tuttua biisiä, sillä ainakin itse turvaudun mieluummin tuttuun ja turvalliseen kuin aivan uuteen ja vieraaseen.

Kuntotalon esiintyjäaikataulu kuulosti meikäläisten korviin aivan oudolta: parhaimmillaan esiintyvää bändiä vaihdettiin viidentoista minuutin välein. Onneksi vesipisteen taustaseinältä sentään löytyi illan esiintymisaikataulu, joten tanssikansaa oli hyvin informoitu tästä "normaalia poikkeavasta" järjestelystä. Ehkäpä tämä perinteinen 45 minuutin setti aina vuorotellen toimii kaikista parhaiten tilanteessa, jolloin esiintyviä bändejä on kaksi. Silloin ainakin tanssikansa pysyy paremmin ajan tasalla milloin mitäkin tapahtuu. Usein on tullut todettua sekin, että edes eräiden tanssipaikkojen henkilökunta ei ole perillä illan aikataulusta. Ainoa asia mitä he tietävät on se, että bändit soittavat viiden tunnin ajan vaihtaen välillä vuoroja. Tämä vastaus todella selventääkin itse asiaa…

Tämän illan aikana selvisi sekin, että kenen tekosia on Mikon settiin mukaan ilmestynyt kappale Baarin kauneimmasta naisesta. Jo aiemmin olen pähkäillyt, että kyseisen kappaleen on pakko olla Yölinnun tuotantoa tai sitten Myrskylyhdyn oman "humppamiehen" tekele. Meidän onneksemme jälkimmäinen vaihtoehto osui oikeaan. Tässä humpassa on kanssa sitä jotain särmää, mitä on myös Vaaleanpunainen kuplavolkkari biisissä. Humpan perusolemus on säilytetty hyvin, vaikka sanoituksesta on tehty rohkeasti erilainen verrattaessa perinteiseen pokasaha-meininkiin.

Nimmarisession aikana meikäläisen kartanlukijan oli vielä ihan pakko päästä kehumaan itse illan pääsolistin kenkiä. Eipä niissä mitään sen ihmeellisempää ollut, ainoastaan ne olivat "erilaiset" verrattuna niihin vanhoihin. Itsekin on tullut tanssiessa huomattua se, että kengillä tosiaankin on väliä. Ovat nuo omat tanssikengätkin jo muokkautuneet jalkaan sopiviksi, itse ajokengistä puhumattakaan. Kaikkea muuta niissä jo onkin, ainoastaan reikä vielä puuttuu…

Hyvin nukutun yön jälkeen, papan syntymäpäiväjuhlista selvinneinä, suuntasimme tämän "pienen punaisen" nokan taas kohti etelää, määränpäänään Mäntsälän suurlava. Vappuaattona liikenne oli huomattavasti hiljaisempaa ja sujuvampaa kuin edellisiltana. Vastaan ajeli vaikka minkä näköiseen vappuasuun pukeutuneita kuskeja. Tämän kaaran kyytiläiset olivat hyljänneet vappukorvat serpentiinien kera sängyn päälle, samalla Yo-lakin jäädessä laatikkonsa pohjalle. Ehkäpä tämä vappuaatto sujuisi myös ilman asiaan kuuluvaa rekvisiittaa.

Meidän saapuessamme Mäntsälän teollisuusalueelle, tanssipaikan läheisyydessä oli jo täystohina päällänsä. Isoin P-alue oli jo lähes täynnä innokkaiden tanssijoiden kaaroja. Onneksi tilaa vielä löytyi tällaiselle pienelle maantiekiitäjälle. Ainoastaan parkkialueen järjestysmiehellä oli joku ihme vimma saada kaikki autot ajettua ojaan. Syyksi hän ilmoitti sen, että "teidän on paljon helpompi lähteä tästä pois". Järkkärin näkökulma ei kyllä mennyt oikein yksiin minun, naisellisen, parkkeerausnäkökulmani kanssa. Eiköhän se auto ole kuitenkin helpompi saada pakilla pois tasaiselta paikalta, kuin eturenkaiden ollessa ojassa. No siinä sitten kaikki kuskit vilkuilivat toisiaan, että "mikä homma tää ojaanajamis-juttu oikein on?".

Mikäli parkkipaikan automäärään olisi luottamista, tänä iltana suurlava täyttyisi kiitettävästi ihmismassasta. Tanssikengätkin oli pieni pakko vaihtaa ulko-oven terassilla, sillä ei ollut toivoakaan, että eteisaulaan olisi mahtunut suosiolla.

Tämän illan pääartistina toimi Markku Aro Diesel bändinsä kera. Tämän bändin solisti ei kuitenkaan ole niin ihana, että hän saisi meikäläisen tarttumaan auton rattiin ja ajamaan useita satoja kilsoja. Vaikka menomatkaa kertyikin parisen sataa kilsaa, niin eipä tästäkään matkasta tullut hukkareissua, sillä illan kakkosbändinä toimi Mikko & Myrskylyhdyn pojat. Illan pääsolisti oli jo meille tuttu eräältä Tallinnan laivareissulta parin vuoden takaa. Oli todellakin mielenkiintoista nähdä, että miten tämä "bensa" bändi olisi vuosien saatossa muuttunut.

Diesel nimeä totteleva bändi ei kyllä yksinään aivan säväyttänyt. Kappalevalinnat olivat aivan ihmeellisiä, eikä niistä oikein tahtonut saada millään kiinni. Bändin esiintyminen näytti ainakin omasta mielestäni siltä, kuin he olisivat yrittäneet esittää olevansa paljon parempia ja hienompia soittajia kuin mitä he todellisuudessa olivat. Itse solistin astuttua lavalle kappalevalinnat ja yleinen tunnelma paranivat huomattavasti. Mukana oli sekä vanhoja klassikkobiisejä että radion soittolistoilta tuttuja hittikipaleita. Näiden kappaleiden tahdissa pystyi jo sentään edes tanssimaan.

Tulipa tämän reissun myötä todistettua se, että kyllä ainakin vaaleansiniset kuplavolkkarit "lentävät" motarilla kovempaa kuin kasiviittä. Eipä kuplasta menty ihan vaan "heittämällä" ohitse, vaikka oma mittari naputtikin jo huolestuttavasti ylinopeuden puolelle. Kyllä tämä kupla kulki ainakin satasta ellei jopa vähän ylikin. Hiljaa meneminen on kuitenkin pieni hinta siitä, että voi saada kenet vaan…

Kirjoittajan avainsanat: Mikko Mäkeläinen, Myrskylyhty, Kuntotalo, mäntsälän suurlava

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu