TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Pääsiäisviikonloppu Viihtarissa ja Ruusussa (Mussukka 2006-04-18 11:38)

Pääsiäisviikonloppu Viihtarissa ja Ruusussa

Mussukka
2006-04-18 11:38

Tänäkään pitkäperjantai-iltana ei ollut sen suurempia ongelmia päättää, että mihin päin Suomen maata sitä lähtisi tansseihin. Oma lemppariartistimme Mikko & Myrskylyhty löytyi sopivasti vajaan viiden kilometrin päästä Palokan Viihdekeskuksesta. Kaaratessani ulos kotipihastamme tunsin suurta pelkoa siitä, että miten autoni mahtaa suhtautua näin lyhyeen matkaan, sillä yleensä tansseihin mennessä maantietä kolutaan läpi parin sadan kilsan edestä. Eipä auto sen koommin matkan lyhyyttä valitellut: ainoastaan itse kuski tuumi Viihtarin pihassa, että "tässäkö tää menomatka ny niinku oli?".

Parkkipaikka oli jo täyttynyt kiitettävästi meidän saapuessamme paikalle noin varttia vaille kahdeksan. Ilman muuta olin ajatellut, että eihän täällä pitkäperjantaina tähän aikaan ole vielä ketään. Mikäli menneiden vuosien pitkäperjantai tanssien kävijämääriin olisi luottamista, paikalle tulisi vain murto-osa tavallisen lauantai-illan tanssiporukasta. Vanhat merkit eivät kuitenkaan pitäneet paikkaansa, vaan illan edetessä kohti yötä Viihdekeskus alkoi täyttyä innokkaista tanssin ystävistä.

Jo lipputiskillä saimme kokea illan ensimmäisen yllätyksen: pääsimme ilmaiseksi sisään. Erittäin suuri yllätys se oli meillekin: raha ei lipputiskillä kelvannut, vaikka kuinka olisi yrittänyt maksaa. Saimmekin käteen meidän tanssihistoriamme halvimman lippukuitin: ainoastaan 2 euroa narikkamaksua. Voisiko ilta enää paremmin alkaakaan!

Illan pääsolistina toimi Anne Mattila Mistral bändinsä kera. Parin aiemman keikkakokemuksen perusteella hyvää ja tanssittavaa musiikkia olisi siis tiedossa roppakaupalla. Alkuillasta tanssilattialla mahtuikin mainiosti tanssahtelemaan. Vähitellen tanssiporukan saapuessa paikalle heidän joukossaan alkoi jo näkyä tuttujakin kasvoja: tanssikurssikamuja menneiltä kursseilta. Siinä sitten mielenkiinnolla vertailtiin, että kuka muisti mitäkin kuvioita opetetuista tansseista.

Meidän kannalta illan odotetuin esiintyjä asteli lavalle Annen ensimmäisen setin jälkeen. Mikon settien aikana yleisö sai taas yhden valssi-kappaleen verran lisämakua tulevalta levyltä. Kyseessä on sanoitukseltaan todella hieno kappale, vaikken itse kauheasti valssimusiikista pidäkään. Valssia tanssitaan vain silloin kun on aivan viimeinen pakko tai äärimmäinen mielenkiinto tanssia sitä. Mitä siis tapahtuu todella harvoin...

Tämäkin tanssi-ilta oli ohi perinteisen potpurin ja nimmarisession jälkeen. Vaihtelun vuoksi päätimme ajaa kotia Kirrin motarin kautta, jotta edes vähän saisimme tuohon ajamiseen tätä "pitkän matkan" tunnetta mukaan. Aivan outoa tulla kotiin jo kahden maissa yöllä, kun yleensä kaupunkimme on näköpiirissämme parhaimmillaan vasta kello viiden/kuuden aikoihin aamulla. Ainakin jäi aikaa kerätä voimia nukkumisen parissa seuraavia koitoksia varten.

Yhden "tanssivapaan" päivän jälkeen matka jatkui sunnuntaina kohti Nurmijärven Ruusulinnaa. Tällä kertaa matkaa kertyikin tanssipaikalle hieman enemmän kuin vajaat viisi kilometriä. Mitäs tuota matkan pituutta valittamaan, sillä mikäpäs siinä on kun saa ajella aurinkoisella ja poutaisella säällä pitkin Suomen maata. Vaikka radio varoittelikin pahoista ruuhkista Lusin tienoilla, niin eipä siellä ollut kuin kourallinen autoja (yleensä kyseisellä tieosuudella on jatkuva autoletka perässä ja edessä). Heinola-Lahti moottoritieosuudella autoilijoita sen sijaan riitti. Pitihän sitä nyt itsekin näin kevään kunniaksi päästä kokeilemaan ensi kertaa tänä vuonna kesä-moottoritienopeuksia. Pienen alkulämmittelyn jälkeen oma mittarikin lähenteli jo kattonopeutta.

Jälleen kerran saavuimme Ruusulinnan pihaan lähes puoli tuntia ajoissa. Meille on muodostunut jo sellainen tapa, että joko tansseihin saavutaan puoli tuntia etuajassa tai sitten puoli tuntia myöhässä. Harvoin sitä matkan suunnittelu osuu niin kohdilleen, että sitä kävelisi tanssipaikan ovesta minuutilleen oikeaan aikaan sisälle.

Tämän sunnuntai-illan pääsolistina toimi Mikko Mäkeläinen & Myrskylyhty ja kakkosbändinä ei niin tunnettu Cosmos. Nuorista miehistä koostuva Cosmos on meille jo tuttu eräältä Satulinnan keikalta, jolloin illan esiintyjäkaarti oli sama kuin tänä iltana. Perus-suomalaista iskelmää soittava bändi ansaitsisi kyllä paljon enemmän huomiota osakseen, kuin mitä se nykyisin yleisöltä saa. Erityisesti ujohko laulaja/hanuristi saa kyllä meiltä sympatiat puolelleen: kun hän vain uskaltaisi välillä vilkauttaa sen hymynkin esiin! Cosmoksen ohjelmisto sisältää mm. sambat ja masurkat, joita ei läheskään jokaisen bändin ohjelmistosta nykyisin löydy.

Verraten viimekertaiseen vierailuumme Ruusulinnassa, tällä kertaa tanssikansaa oli paikalla huomattavasti vähemmän. Edes lipputiskille tai baarin kassalle ei joutunut jonottamaan kohtuuttoman kauaa. Eikä myöskään tanssilattialle muodostunut missään vaiheessa aivan kauheaa tungosta. Ainakin oman kokemuksemme perusteella Ruusulinna on sellainen paikka, jossa osataan väistää ja myötäelää muiden tanssijoiden kanssa. Ainakaan vielä ei ole tarvinnut turvautua itse "kyynerpää tekniikkaan"...

Kirjoittajan avainsanat: Mikko Mäkeläinen, Myrskylyhty, anne mattila, Ruusulinna, Viihdekeskus

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu