TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
"Satumaa tuo mieleen kärsimyksen" (HS la 11.2.06) (Angelle 2006-02-12 16:42)

"Satumaa tuo mieleen kärsimyksen" (HS la 11.2.06)

Trickster
2006-02-14 0:27

Kärsimyksessä ja melankoliassa on selvästi jotain hyvin suomalaista, mielestäni tämä meidän äidinkielemmekin rakentuu jonkinlaisille valittaville äänteille. Jossain mediassa keskusteltiin suomalaisesta kulttuurista ja ihmeteltiin sitä, kuinka jo tuutulauluissakin lapsille lauletaan kuolemasta.

Netissä oli mielenkiintoinen artikkeli, jossa sivuttiin aihetta laajemminkin:

"Freud (1953) osoitti ensimmäistä kertaa v. 1917 ilmestyneessä tutkielmassaan "Mourning and melancholia" surun ja melankolian välisen yhteyden. Hän määritteli melankolian (niin kuin depressiota tuolloin kutsuttiin): "Syvästi tuskalliseksi alakuloisuudeksi, kiinnostuksen puutteeksi ulkomaailmasta, rakastamisen kyvyn menetykseksi, kaiken aktiivisuuden tukahtumiseksi". Freud lopettaa artikkelinsa olettamalla että: "Melankolia syntyy libidon menetyksestä aiheutuvasta surusta".

Libidon menetyksellä puolestaan tarkoitetaan tässä yhteydessä samaa kuin ihmisen elinvoimaisuuden, eloisuuden menetystä."

Mikä lienee tuo libido ja ovatko suomalaiset depressiivisen musiikin tekijät ja musiikin kuluttajat menettäneet libidonsa? Tangosta tuli mieleeni se, kuinka modernia Piazzollaa vihattiin niin paljon, että kesken radiohaastattelun sisään ryntäsi joku uudistushaluton ihminen ja uhkasi häntä aseella. Suomessa ei vastaavaa voisi kuvitella tapahtuvan, vaan (tango)musiikin tekijät osoittelevat usein itse itseään aseella.

Lähde

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu