TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Musiikin tasapaino ja volyymit hakusessa - onneksi löytyi (Suvikumpu 2006-01-15 22:48)

Musiikin tasapaino ja volyymit hakusessa - onneksi löytyi

Suvikumpu
2006-01-15 22:48

Tuttu Puistokulma tarjosi tänään kaksi orkesteria, Nelinpelin solistinaan Kaija Lustila ja Mika Raittilan orkesterin.
Nelinpeli aloitti illan miellyttävillä volyymeillä ja vaihtelevalla kappalevalinnoilla.
Mika Raittilan alku vei polvet pehmeiksi, upeaääninen hidasvalssi, ahhh.
Mutta sitten tapahtui 'jotain?', välispiikki rämähti isolla volyymillä, mitä heti korjattiin, mutta jotain meni pahasti pieleen vaiko ehkä rikki?
Toinen hidas valssi sattui korviin. Suojasin kaiuttimien puoleista korvaani tanssiessamme lavan ohi. Selvästi orkesteri noteerasi elkeen ja kääntyi vääntelemään säätönuppeja, vaan ei onnistunut. Musiikki soi ehdottomasti liian lujaa jotenkin epätasapainoisesti. Joka välissä orkesterin jäsenet tuntuivat etsivän oikeaa säätöä.
Oli oikeastaan helpotus kun tuli taas Nelinpelin vuoro. Vaan kuinkas sitten kävikään. Heidänkin musiikkinsa soi liian kovaa. Kaivelin jo käsilaukustani korvatulppia esiin - voi surkeus, eivät olleet mukana. Hakijoita odotellessani mietin jo kotiinlähtöäkin. E.Tuomaksen innoittamana kuitenkin ryhdistäydyin ja keräsin sisua. Kun naistentunti alkoi nappasin viejäkseni yhden Nelinpelin soittajista. Herra tanssii kohteliaasti ja mukavasti foksia tällaisen täti-ihmisenkin kanssa. Kerroin kuinka Raittilan musikki tuntuu soivan liian kovaa ja että myös heidän musiikkinsa tuntui kovaääniseltä. Hän kyselemään ja ihmettelemään. Tosi fiksu mies, ei ollenkaan käynyt inttämään ettei soisi lujaa vaan kunnioitti asiakkaan mielipidettä. Ammattilainen kun oli niin osasti lopulta tehdä oikean kysymyksen - soiko heidän musiikkinsa ennen solistia hyvin? No soihan se, tosi hyvin. Siis kyse oli 'vain' solistin osuuden liiasta painotuksesta. Lupasi viedä terveiset miksaajalleen, joka hoitikin asian. Loppuilta oli Nelinpelin ja solistinsa osalta täysipainoista ja nautittavaa tanssimusiikkia.
Raittilan porukka taisteli laitteensa kimpussa koko Nelinpelin setin. Vuoronsa tullessa olivat saaneet instrumenttien osuuden ilmeisen kuntoon, solistin ääni tuli kuitenkin vielä kuin haudan takaa. Harmitti kun oli jo saanut kuulla kuinka mahtava herran ääni on. Sitkeästi säätöjen kanssa pelaamista jatkettiin ja oikea nappula löytyi - VIHDOINKIN. Viimeinen setti loppui laatumusiikkiin.

Nelinpeliä lähden mielelläni kuuntelemaan toistekin

Upeaäänistä Mika Raittilan porukkaakaan en laita yhden kerran teknisten ongelmien takia kartettavien joukkoon. Varsinkin, jos ongelmat johtuivat tekniikan pettämisestä. Jos ongelmat olivat laitteiston käytön osaamattomuutta, niin kehottaisin lukemaan manuaalin, montaa kertaa moiseen töpeksimiseen ei liene kellään varaa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Sain tanssia tarpeeksi, sain nauttia hyvästä musiikista ja mieluisasta kavaljeerikaartista, mitä sen parempaa sunnuntai-iltapäivältä voisi vaatiakaan.

Kirjoittajan avainsanat: balanssi, Nelinpeli, Mika Raittila, Puistokulma

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu