TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Oletko käynyt Aaltosten kurssilla ? (Mieluummin tanssimaan kuin lenkille 2005-09-20 15:18)

Mieluummin tanssikurssilla kuin välimerkkikurssilla

Kellohelma
2005-09-21 14:52

Muutama päivä sitten täällä keskusteltiin siitä, pitäisikö opettajana olla sekä mies että nainen. Halusin silloin sekaantua keskusteluun mutta ei ollut aikaa, nyt Aaltosista puhuttaessa palaan siihenkin.

Minusta on tärkeää, että tanssikurssilla oppilailla on malli sekä miehestä että naisesta. Kun itselläni aikanaan heräsi halu oppia tanssimaan ja hakeuduin tanssikursseille, niin minun opettajikseni sattui aina miehiä, opettajina parempia tai huonompia, yleensä entisiä kilpatanssijoita. Opin kyllä askeleita, opin kuvioita, opin tunnistamaan eri tanssilajeja, mutta en oppinut käyttämään koko vartaloani, en oppinut seuraamaan, en oppinut tanssimaan. Luulin että olen sitä parempi tanssija, mitä nopeammin arvaan mitä mies seuraavaksi aikoo tehdä. Luulin, että minun pitää opetella jokin koodikieli, minun pitää erilaisista ”merkeistä” kuten käden nosto tai lasku oppia tietämään mitä seuraavaksi tulee.

Sitten pääsin ensimmäisen kerran Aaltosten kurssille ja koin eräänlaisen herätyksen. Sain unohtaa kaikki entiset opit. Nyt minulla ensimmäisen kerran oli malli mitä tavoitella, näin tanssii nainen, koko vartalo on minun instrumenttini. Seuraava oivallus tuli vienti/seuraamisharjoitteista. Hei tästähän tanssissa on kysymys, minä laitan vaikka silmät kiinni ja heittäydyn tämän herran vietäväksi. Ei ole väärin tehtyjä kuvioita, virheellisiä askeleita, lavatanssissa kaikki on oikein, lavalla miehet ovat aina oikeassa ja minun tehtäväni on vain seurata ja nauttia tanssista.

Aaltosten kurssilla pyritään mahdollisimman pian tanssimaan, fiilauksia tehdään sitten kun osataan liikkua. Tanssin ilo kurssilla tarttuu helposti. On hämmästyttävää joskus seurata alkeiskurssilla, miten ihmiset yhden tunnin opiskelun jälkeen jo tanssivat, oikeasti tanssivat. Ehkä siitä ei tyylipisteitä vielä tulisi kovin paljon, mutta eikö pääasia ole se, että rohkaistaan liikkumaan, tanssiminen on kivaa. Kurssilla annetaan työkaluja, joista jokainen rakentaa oman tapansa tanssia. Joskus kurssilla syntyy uusia kuvioita kun joku tekee ”väärin”. Se opetetaan kaikille, katsokaa, näin se tanssi syntyy. Näin ihmisiä rohkaistaan toteuttamaan omia tuntemuksiaan tanssiessa. Yksityiskohtia hiotaan sitten siellä konkarikurssilla kun on saatu tanssikilometrejä taakse.

Ihmettelen, miksi naiset pitävät sitä ”oikeaa” tasokurssia niin tärkeänä. Naisen tärkein taito on seuraamisen taito, sitä on oikein hyvä harjoitella eri miesten kanssa ja myös sellaisten, joiden vienti ei vielä ole kovin varmaa. Siinä onkin naiselle haastetta, tanssia kauniisti ja hyvin, vaikka mies ei vielä ole hirveän hyvä.

Ihmettelen myös sitä ajattelua, että tanssikurssille mennään niin kuin lihakaupan tiskille, ”ostaisin kaksi paikanvaihtoa ja yhden spinnin”. Tanssiminen on niin monen osatekijän muodostama kokonaisuus, että jokainen tanssikurssi tasosta ja lajista ja kurssilaisten taidosta riippumatta antaa jotakin. Kuka tietää itse tarpeensa niin täsmällisesti että kurssin jälkeen voi sanoa että ei sieltä oppinut mitään.

Aaltosten vika on se, että he ovat niin hyviä, että heidän kursseillaan ryhmät ovat aina isoja. Olen itse ollut yli kahdensadan hengen ryhmissä, ei siellä paljon henkilökohtaista ohjausta saa, mutta siellä opitaankin toisilta kurssilaisilta harjoitusten kautta. Isoon ryhmään on helppo tulla, siellä voi mokailla huomiota herättämättä. Lisäksi tunnelma muistuttaa kovasti oikeita tansseja.

Isojen ryhmien liikuttelussa Aaltoset ovat mestareita. Aikaa ei turhaan kulu ryhmittelyyn, toimiva harjoitusrinki tai –rivit syntyvät nopeasti. Parinvaihto on ollut Aaltosilla aina käytössä ja se myös toimii ainakin siellä missä siihen on totuttu. Uusissa paikoissa sitä jopa harjoitellaan tunnin alussa. Valikoijia on aina, kaksi tai kolme muista piittaamaton tyyppiä onnistuu pilaamaan muutaman ihmisen fiilikset, mutta suurin osa ryhmästä ei ehkä edes huomaa tätä tapahtuvan.

Aaltoset, kaikki kolme, ovat aivan ihastuttavia opettajia. Kolme erilaista persoonaa, joiden yhteistyö on hioutunut saumattomaksi. Tunneilla on joskus aivan uskomattoman innostava tunnelma. Uudistumista tapahtuu myös koko ajan, miten muuten olisi selitettävissä, että samat ihmiset kulkevat heidän tunneillaan vuodesta toiseen.

PS. Minun pitäisi opiskella pilkkujen käyttöä. Aloitan heti, kun löydän äidinkielen kurssin, jossa on yhtä kivaa kuin Aaltosten tanssikurssilla.

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu