TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Varjokuvia Iitiällä (Kesäheinä 2005-08-14 10:39)

Aarrearkkua kohti

Julia
2005-08-14 12:28

Iitiän lava on ollut minulla pannassa vain vuoden ajan. Lattian takia. Tosin en ole käynyt tällä lavalla muutoinkaan kuin muutaman kerran takavuosina. Viime kesän ainoalla matkallani lattia oli liukkain, missä koskaan olen ollut. Minun tanssimisesta ei tullut mitään. Jossain muualla lattian nihkeys on haitannut ja nykyisin ei sekään missään.

Matkalla oli sadetta ja auringon paistetta yhtä aikaa. Hiirenhäitä vietetään, sanoo vanha kansa. Ja edessäni siinteli mitä upein sateenkaari, joka laskeutui tien nyppylöiden (oikea rallirata on maantie) ja puiden taakse leveänä punaisen, keltaisen, vihreän ja yllättäen hennon violetin väriyhdistelmänä. Sitä kohti ajaessani ei voinut kuin hymyillä ja uskoa, että perillä on jotain hyvää.

Ja olihan siellä, toinen kahdesta mieliorkesteristani, joita en voi sijoittaa ykköseksi tai kakkoseksi. Molemmat ovat minulle erilaisuudessaan ja toisaalta samanlaisuudessaan ykkösiä - Pekkaniskan Pojat ja Varjokuva. He esittävät mieleistäni tanssimusiikkia parhaimmillaan.

Varjokuva aloitti soittamisen klo 20 ja väkeä oli tosi vähän. Pian kuitenkin sali täyttyi, mutta varsinaista tungosta ei tullut ja oli melko mukavasti tilaa tanssia ja olisi ollut reilustikin, jos tanssietiketti olisi kaikkien tiedossa. Sitähän ei voi vaatia, joten välillä tönien edettiin lattialla. Ja se lattia: ensiksi tuntui, että hyvähän tämä on, mutta sitten alkoi liukkaus ja yhden kulman alueella liukuna meni askeleet koko illan. Kun polkallakin pysyi jaloillaan, ei lattia muilta osin hirveän liukas voinut olla. Loppuiltaa kohti liukkaus ei enää haitannut, mutta ei tämän paikan lattiaa yleisarvosanana voi sana hyväksi. Ei se kuitenkaan jatkossa estäisi käyntejäni.

Kaakonkulman hyviä tanssijoita oli paikalla ja oli muualtakin joku. Naisenemmistö ei ollut samaa luokkaa kuin monissa muissa paikoissa ja loppuillassa jopa suunnilleen sama määrä miehiä/naisia. Osa herroista oli tullut kai vaan kuuntelemaan, minkä hyvin ymmärrän, kun olen sanonut itsekin, että voin vaikka istuen ja syömättä illan Varjokuvaa kuunnella :) Yllättävää tai sitten ei, niin oli useita tanssijoita, naisiakin, jotka eivät tunnista orkestereita eikä heillä ole mitään tietoa orkesterien taidoista. SMORK-kilpailukin on tuntematon tapahtuma. No, eihän se tanssimista haittaa. Ehkä suurimmalle osalle tansseissakävijöistä riittää kunhan on orkesteri, joka soittaa jotain. Meillä paljonkin tansseissa käyvillä on erilaiset toiveet tanssimusiikin suhteen.

Joku herra sanoi, että muuten hyvää musiikkia, mutta tangoja ei tule riittävästi. Hieman ihmettelin, kun niitä tuli useita pareja. Ainostaan ensimmäisellä setillä ei soitettu, mutta muilla kylläkin ja myös joka tauolla, joista yhdellä sain tanssia illan parhaan tangon ”tangosylissä”. Ja upeasti soittivat taas sen Kuoleman paikan, jota Finkutkin soittavat. Tosin Finkut eivät soittaneet sitä Tulenliekissä perjantai-iltana, vaikka pyysin. Ehkä paikka ei ollut riittävän hyvä, kun on kaukana ”sivistyksestä”. Hyviä tanssijoita ainakin oli paikalla. Olisi ollut vain hyvä verrata kahden perättäisen illan tangoesitystä. Oli ero tanssimusiikalla kahtena iltana. Finkut soittavat taitavasti, mutta fiilistelymusiikkia tulee paljon ja sellaiseen tulkintataitoisia herroja löytyy vähän. Varjokuvan musiikki on selkeää tanssimusiikkia laidasta laitaan. Se sopii minun tanssitunnelmaani ja myös jaloilleni. Varjokuvan tyyliin kuuluvat myös erilaiset nopeat kappaleet, joten kädenalitanssijoita oli välillä koko keskilattia täynnä. Myös samba, rumba ja cha-chaa (ainakin kaksi paria kumpaakin), humpat, jenkat, masurkat, polkat, tavallista valssia (useita) ja hitaat valssit ovat tavallista ohjelmistoa. Kuulinkohan oikein, että twistiäkin soitettiin. Tanssin yhden nopean foksin hyvässä viennissä ulkokehällä ja keskilattia oli täynnä fuskun tanssijoita. Jotenkin tuntuu, että nopean foksin tanssimisen taito on katoamassa. On helpompaa tanssia fuskua kuin liitää pitkällä askeleella ympäri salia. Minulle nautinto jälkimmäisestä on suuri. Jive ym kädenalitanssit ovat asia erikseen.

Olisi E.Tuomaskin ollut tyytyväinen tangojen määrään ja laatuunkin. Äänen voimakkuudesta en osaa sanoa, kun minulla on kai heikentynyt kuulo, kun harvoin koen orkesterin soittavan liian kovasti.

Niin, kaikkia lajeja tuli. Ja kun vielä oli kaikkiin lajeihin hyviä viejiä, ei ollut hätä päivää ja kotimatkalle oli mukava lähteä eväiden kanssa (makkaraa ym. myytiin portilla ja nälkään niistä oli apua). Pimeää oli paluumatkalla ja tiheään hirvivaroituksia. Niin paljon kuin ajankin, en moneen vuoteen ole nähnyt vilaustakaan hirvistä. Kai ne ajattelevat, että antaa Julian mennä ensin, kun näyttää olevan vauhtia ja ylittävät tien sitten ;)

Yritän oppia antamaan arvoa kaikille orkestereille ja kuuntelemaan heidän hyviä puoliaan tanssijan näkökulmasta, joten Myrskylyhty ja Mäkeläinen illalla tähtäimessä ja varsinkin hanuristin taitoa on kuunneltava.

Kirjoittajan avainsanat: varjokuva, Iitiän lava, Pekkaniskan Pojat, Mikko Mäkeläinen, Tulenliekki

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu