TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Ennen ja jälkeen, juhannuksen aikaan, Varjokuvan taikaa (Julia 2005-07-01 3:00)

Ennen ja jälkeen, juhannuksen aikaan, Varjokuvan taikaa

Julia
2005-07-01 3:00

Juuri ja juuri toipuneena Valasrannan juhannustansseista ja Unelmavävyjen tansseista juuri palanneena palautuu mieleen viikon sisällä olleet muutkin tanssimatkat.

Viime viikon keskiviikkona Mäntymotelilla Varjokuva sai esiintyä melko pienelle joukolle, joka koostui ihmiskirjon monipuolisuudesta. Tanssiminen ei kovasti rasittanut, kun tanssitaitoisia herroja ei ollut montakaan. Mutta Varjokuvan tähden voi olla läsnä ja vaikka vain kuunnella. 4711:n ilmaisema ”tangosyleily” vain paranee Kyöstin kanssa, kun on harjoiteltu kolmatta vuotta.

Sitten juhannuksen aikana matkailu vei voiton ja sivussa hieman tanssimistakin. Aattona Pavilla oli ihan hyvät tanssit Pekkaniskan Poikien selkeissä tahdeissa. Että joku orkesteri voikin soittaa niin, ettei tarvitse miettiä miten jalkaansa liikuttaa. Nelinpeli oli ennestään tuttu ja solisti oli ensi kertaa mukana. Mukavaa musiikkia heiltäkin. Tanssiväki ei kai ollut ihan tavanomainen, mutta tuttuja oli paikalla, joten seinäruusuilu jäi loppuillaksi, kun PN-pojat soittivat viimeistä settiään ja yhtään vapaata herraa ei jäänyt paikalle. Onneksi aikaisemmin olin saanut tanssia ja kotiseudun herrakin sattui paikalle ja vienti oli taitavaa ja varmaa. Mitään erityistä ahtautta illan aikana ei ollut. Mukavissa tunnelmissa matka jatkui....

....Yläneelle. Valasranta oli käymätön paikka ja niin varoiteltu. Ja juhannuspäivä kruunasi kaikki ennusteet. Kaunis paikka, hyytävän kylmä pohjoistuuli yli aavan selän. Karavaanareita sadoittain ja kulkijaa laidasta laitaan ja myös laitamyötäisessä. Nyt paikka näytti enemmän seurustelu- ja kohtaamispaikalta kuin tanssipaikalta. Ja tanssilipun hinta 16 euroa, mitä suuruutta en ole ennen maksanut. Tanssilattialla vellomassa tanssijoita vaikka minkälaisissa jalkineissa, piikkikoroista rantasandaaaleihin persoonallisin asuvalikoimin, jotka sopivat tietysti juhannustansseihin.

Joukossa oli oikeita tanssijoitakin, niitä paikan partaveitsiä, tosin huomasin vain muutaman erinomaisesti tanssivan herran – naisia en osaa katsoa silläsilmällä ;) Ja se nirppanurkka/puolapuu, vai mikä se oli. Ihan pieni, vaatimaton nurkkaus, jota ei juuri huomaa. Joku oma joukko siellä näytti tanssivan. Mikäs siinä, ketä se haittaisi tai keltä se olisi pois. Itselläni oli onni ja samalla pelottava hetki, kun eteisessä juttelin nuoren mukavapäähinesen herran kanssa ja alkoi kuulua rytmikäs tango. Oli pojalla vienti ja otteet hallussa. Pyöräytti niiden ikäistensä daamien varikkoalueella. Ei siinä mitään. Kyllä sitä kelpasi katsoa ;) Huonokin tanssija loistaa hyvässä viennissä.

Varjokuvan osuus on tuttua ja minua miellyttävää ja Solistiyhtye Suomikin menetteli, mutta ne Vangit. Kahvilan puolellekin kuului liikaa minun korvilleni ja että vielä tungoksessa olisi tanssinut. Liika on liikaa. Siellä istuimme Drago ystävineen ja Irri ja Hasse ja paransimme maailmaa. Bong Anrikin. Katsoin ennen kahvin juontia, kun Irri ja Hasse tanssivat terassilla. Drago ei ollut vielä esitellyt meitä. Niin sitä luo mielikuvia ihmisestä palstakirjoitusten perusteella. Jostain syystä olin kuvitellut, että Irri on kuin Elisa, pieni enkeli. En tosin erehtynyt paljoakaan. Hän on yksi lämpöisimmistä ihmisistä, jonka olen tavannut. Ihanat ruskeat silmät nauravissa kasvoissa. Irri puolestaan oli arvellut, että kyllä Julialla on pitkät hiukset....juu, oli 14 v asti, pitkät ja luonnonkiharat.

Niin, Valasranta, oli juuri sitä mitä mistä minua varoitettiin, mutta tapaamani ihmiset ihania. Tuskin koskaan saavun takaisin. Mutta yöpaikka keskellä Yläneen kylää oli siisti ja kohtuullisen hintainen. Ja kotimatkalle lähdin Kolmilammin kautta.

Tulipunaruusut ja Marita Taavitsainen, toinen hyvä ja toinen parempi. Mukava tanssi-ilta. Monipuolista musiikkia. Jossain vaiheessa pientä ruuhkaa. Tuttuja paljon, niin pinssiläisiä kuin muitakin. Muuten, nyt ei muistaakseni kyselty, mitä saisi olla....onkohan palstan kautta mennyt tietoa Ruusuille.

Aamuyöstä onnellisesti kotona ilman mitään vaaratilanteita. Vielä muutama päivä töitä ennen lomaa.

Juurikkasaaren tansseissa olin keskiviikkona kolmatta kertaa, joka kerta, kun siellä on ollut tansseja. Varjokuva ja vielä reilun viikon kuninkaan kruunua kantava Tommi Soidinmäki esiintymässä. Kaksi aivan upeaa tanssiorkesteria. Taivas salamoi oikeasti menomatkalla, vettä tuli taivaan täydeltä, jossainpäin rakeitakin, mutta perillä oli kuivaa. Yön aikana sade tavoitti tanssipaikankin ja kotimatkalla pyyhkijät pyyhkivät tiuhaan tuulilasia.

Tanssiväki oli – taas – hieman sekalaista. Mutta useita tuttuja ja muutama tuntematonkin käteenkäypä tanssittaja. Kiitos erityisesti kaksi viimeistä kappaleparia tanssittaneelle lähikaupungin palstaalukevalle herralle. Night Riderin kanssa alkaa sujua tanssiminen, kun olen opetellut seuraamaan :)Tanssimatkailua me osaamme harrastaa tahoillamme. Minulle tuli jonkun verran enemmän kilometrejä juhannuksen aikaan, mutta olenhan minä kokeneempi...

Olin kantanut huolta tangokuninkaan uudesta orkesterista, mutta sain kuulla, että sekin on jo järjestyksessä. Ja hyvän orkesterin saakin. Kelpaa pojan laulella, kunhan oppivat tuntemaan toisensa. Kelpasi myös hänen tangojensa tahdissa taas tanssia ”tangosyleilyssä”.

Pistohiekan lavalla vähälukuiselle tanssiväelle esittivät Unelmavävyt entisten kappaleiden lisäksi uutta musiikkituotantoaan. Illan musiikkitarjonnasta jäi foksahtava, iskelmämusiikki tunne. Tosin tangoja tuli yksi pari ja myös taukomusiikkina. Jenkat ja polkat varsinkin olivat hyvätahtiset ja maaseutulavalle eksyneen Manselaisen herran kanssa polkka meni kepoisasti samoin kuin hitaat valssit ja fuskut. Kädenalitansseja esitettiin rokista jiveen ja fuskuun, rumbaa ja cha-chaata. Kaiken kaikkiaan ilta oli ihan mukava. Tästä se kesäloma alkaa ja kestää kaikki 31 päivää. "Tanssin päivät, tanssin yöt...."

Kirjoittajan avainsanat: varjokuva, Nelinpeli, tommi soidinmäki, Unelmavävyt, Pekkaniskan Pojat, Tulipunaruusut

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu