TV:n katselusta ja onnellisuudesta [Pulina] (Elisa 2008-11-22 14:51)
"Syyskuussa kahden eri järjestäjätahon kurssit olivat täynnä porukkaa. Ensimmäisten tuntien vaikeahko opetus sai kuitenkin useamman jättämään leikin kesken. Eniten minua harmittaa se, että lopettaneissa oli paljon nuoria"
Näinhän se aina opetuksessa on ollut iät ajat, joillekin helppoa, joillekin vaikeaa, joillekin ylivoimaista. Yksilöopetus ja jokaisen tarpeeseen räätälöity opetus lienee ainoa vaihtoehto, joka voisi lähes täydellisesti toimia. Mutta tanssissakin on parityöskentelystä kyse, mikä tekee homman heti vaikeammaksi.
Vaikka kyseessä olisi alkeiskurssi, ei voida olettaa että kaikille opetus menee samaa tahtia jakeluun. Tietenkin kurssien vetäjällä tulee olla kirkkaana mielessä, mikä on kohderyhmä, mikä on kurssin taso.
Täällä on usein keskusteltu siitä, ketkä hakeutuvat esimerkiksi alkeiskursseille. Aika usein tulee kritiikkiä siitä, että niille tulee jo vuosia tanssineita. Onko sitten niin, että esim. Vaikkapa alkeiskurssejakin vetävät lähtevät tavallaan herkästi menemään asioiden edelle? Jos vaikka alkeiskursseilla on joukko "taitavampia", syntyy ehkä helposti mieleikuva taitavammasta ryhmästä.
Taidan alkaa kallistumaan sille kannalle, että alkeiskurssit säilytetään todellisten aloittelijoiden kursseina, jotka ovat tanssitaipaleensa alkumetreillä tai joilla on sitten ollut suunnattomia oppimisvaikeuksia ja se alkeistaso säilyy pitempään.
Vaikka siinä onkin omat etunsa, että aloittelijalle on niitä taitavampia viejiä, mitkä helpottaisivat sen aloittelijan taivalta. Mutta siinä on se vaara, että todellinen aloittelija ja tanssillisesti arka saattaa herkästi äänestää jaloillaan, eikä enää sellaiseen ryhmään tule, jos kokee että siellä onkin iso joukko jollakin tavalla osaavia. Eli olenkohan kääntymässä kannalle, että säilytetään esim. aloittelijoiden kurssit todellisten aloittelijoiden kursseina. olkoon sitten vaikka se seuraava taso alkeisjatko, jossa on sitten vähän väljemmät pelisäännöt.
Tähän ikään on ehtinyt monenlaisilla kursseilla tullut vahvasti luovuttamisen halu, oli sitten kyse tanssista tai jostain muista koulutuksista. Itse kohtuullisen suulaana ihmisenä saatoin pyytää ohjaajaa neuvomaan jotain juttua, tai tuli ääneen ihmeteltyä, kun joku juttu ei mennyt jakeluun. Itselle saattoi tulla herkästi sellainen tunne, että osaako nuo kaikki muut, kun eivät mitään kysele. mutta eihän se näin taida mennä. Monet kai sitkeästi yrittävät, mutta eivät sitten osaamattomuuttaan uskalla tunnustaa.
Ehkä ohjaajatkin tarvitsevat palautetta, vastaako opetuksen taso ryhmän tasoa? Ehkä me jotenkin pidämme ohjaajia senverran kovina ja osaavina tyyppeinä, että mieluummin ollaan hiljaa, kun annetaan palautetta. Ohjaajiakin on varmaan monenlaiseen lähtöön. toiset tykkäävät toisesta, toiset taas toisesta tavasta.
Ryhmäharjoittelussa on aina se ongelma, että hirveän pitkäksi ajaksi ei voida jäädä jonkun yksilön oppimisongelmia ratkomaan. Kai niitä apuohjaajia olisi sitten hyvä olla paikalla korjaamassa auttamassa niitä hitaammin oppivia.
Mutta ehkä jonkinlaisena yhteenvetona kannattaa tason määrittelyihin aina kiinnittää huomiota. Mikä kurssi on minkäkinlaiselle ryhmälle tarkoitettu. Tanssissa se viiva nyt on kuin veteen piirretty.