Naapurinvaarassa 15.11 [Tanssipaikat] (Helminainen 2008-11-16 11:14)
Monipuolisesti orkesterit tosiaan soittivat koko illan. Molemmilta orkestereilta sai kuulla hitaat valssit ja jopa salsat! Masurkatkin tulivat; joten mitään ei voinut jäädä kaipaamaan, kun lindyä ja boogiakin soitettuihin musiikkeihin pystyi aivan hyvin menemään. Ja taas saksofonit, huilu, kapulat ja erikoisemmat rytmisoittimet vangitsivat välillä ihan pelkästään musiikkia kuuntelemaan. Kiitos siis molemmille orkestereille!
Oma tanssimiseni oli liki anteeksiantamatonta, sillä olin iltapäivän Marcon afro ja venettelypläjäyksestä tanssikurssilla niin uuvahtanut Savon puolessa, etten yksinkertaisesti enää jaksanut yhtään tanssia. Anteeksi vain te ihanaiset tanssittajani; teitte varmasti parhaanne väsähtäneen raahustajan kanssa. Siis Marcon tanssikurssi ei yksistään kuluttanut energiavarastojani loppuun vaan väsähdys oli monen tekijän summa ja sen haluankin nyt kertoa vähän niinkuin huumorillakin varoitukseksi muille. Kaikki alkoi oikeastaan jo edellisestä illasta ja yöstä, sillä nuorimmaiseni juhli kavereidensa kanssa viikolla saavuttamaansa täysi-ikäisyyttä ensin kotona pohjia ottaen (ihan siististi kylläkin) ja sitten jatkoilla ravintolassa. Äitinä tietenkin jouduin hätäilemään ja kuulostelemaan siihen saakka kunnes nuorimmainen kömpi sänkyynsä. Tästä seurasi heikosti nukuttu yö ihan tarpeeksi rankan työviikon päätteeksi. Launtaiaamuna oli sitten noustava ylös vielä aikaisin ja käytävä herättelmässä itsensä kävelylenkillä sauvoja ulkoiluttaen. Sitten tulikin tosi kiire, sillä ennen lähtöä oli ehdittävä saunoa ja laitettava eväät ja tanssikampsut mukaan. Matkaa tuli ajettua kurssin tiimoilta kaikkiaan n. 250 km ja se tuntui jäsenissä, etenkin silmissä, kun joutui ajamaan usvassa ja pimeässä. Olin jo kurssilta palattua aivan kypsä heittäytymään sänkyyn. Olisi pitänyt kuunnella kroppaansa, eikä lähteä enää ajamaan n. 70 km tanssireissun vuoksi. Napiksella en osannut ajatella oikeastaan mitään muuta kuin kunnon ruokaa (syönti oli jäänyt heikoille, aamupuuro oli vahvinta päivän aikaan mussutettua) ja pehmeää sänkyä ja UNTA. Harkitsin jopa 15 min. tirsoja autossa, jotta olisin elpynyt, sillä paluumatkan hereillä pysyminen ratin takana oli loppuillan suurin huolenaiheeni viimeisten tuntien aikana vaaralla kyytiläistäni odotellessa. Toista kertaa en erehdy näin väsyneenä lavalle, sillä edes tanssiliikunnasta ei voi ammentaa niin reilua endorfiiniruisketta, että jaksaisi nauttia illasta. Voin vain todeta, että taas yhtä melkoista kokemusta rikkaampi olen, mutten tätä halua välttämättä uusia, jos vähääkään on itsestä kiinni.