Kehräämössä [Tanssipaikat] (Grapponia 2008-11-16 13:06)
Nousin jo varhain tänä aamuna ja tassuttelin keittiöön. Sujautin käpäläni kissanruohoruukun taakse retroradioni pyöreälle kiekolle kuunnellakseni Radio Suomen Iskelmäradio-lähetystä. Eino Grön oli juuri kertomassa, miten kuulun hänen jokaiseen päiväänsä, kun nurkissani viime aikoina viihtynyt aristokatti tuli taakseni ja alkoi keinutella minua tangon sävelten tahtiin. Aloinkin välittömästi kehrätä, kun keinuimme ohi tiskipöydän, vaatenaulakon, keittiönpöydän, pakastimen, ja olimme takaisin jääkaapilla, kun olin jo päättänyt, että tänä aamuna ei kyllä nosteta kissaa pöydälle vaan ihan jotain muuta.
Mielialaani vaikutti myös se, että edellisiltana Orimattilan Kehräämössä olin hyrissyt aristokatin kanssa pehmeät foxit, näyttänyt kynteni terävissä tangoissa ja pistellyt tassua toisen eteen pentumaisissa jiveissa. Paikalla oli ollut myös yksi komeimmista kolleista Tomi Markkola, mutta en kuolemaksenikaan muista, oliko hänellä mirri kaulassaan vai ei (muistaakseni minulla olisi vielä ne kahdeksan henkeä jäljellä). Hän nau'utti taitavasti hanuriaan eikä lauluaankaan voisi millään muotoa mouruamiseksi kutsua. Tällä kertaa ei meidän tarvinnut lattialla kiertää kuin kissa kuumaa puuroa tai leikkiä kissa-hiiri-leikkiä, vaan tanssimme syvempi merkitys avautui meille kissan korkuisin kirjaimin. - Ihmeen vähän täällä käy mustia kissoja, aristokatti sanoi tangon pyörteissä. - Suu suppuun, kissa vieköön! minä vastasin, vaikka olin jo itsekin samaa asiaa pohtinut. Ehkä mustat kissat olivat löytäneet kermaa jostain tai sitten ne vain eivät olleet viitsineet lähteä merta edemmäs kalaan. - No, kissan viikset, ei ole kissaa karvoihin katsominen, ajattelin ja painoin pääni aristokatin juuri pestyä korvantaustaa vasten. Ja ulkona alkoi sataa.