Onko bändi parempi kuin solistinsa? [Musiikki] (Patakuningas 2008-11-02 14:28)
Tuli taas tanssituksi kahden tuntemattomamman kokoonpanon tahdissa niin, että ei olisi malttanut lopettaa!
Satuimme Imatran kylpylään jo toisen kerran Avalonin tahditettaviksi. Edellisestä kerrasta jäi kiva fiilis, ja nyt vielä kivempi. Ei maltettu poistua silloin, kun oli suunniteltu. Avalon esiintyi kontaktoiden koko ajan tanssikansan kanssa sellaisella luontaisella huumorilla, mikä ei tympäännyttänyt eikä vienyt liikaa aikaa. Musiikki oli harkitun monipuolista, ja kappaleet esitettiin persoonallisella intensiteetillä, josta kuulsi myös soittajien tanssiosaaminen. Emme me polkkaa ja masurkkaa odottaneetkaan ennen aamutunteja, sambakin saattoi tulla vielä lähdettyämme. Mikä njam-ilta!
Ensi kertaa lähdimme katsomaan Korian keskiviikkoiltapäivän tansseja. Pelkomme siitä, ettei tilaa olisi, oli aiheeton, päin vastoin: tila antoi mahdollisuuden vaikka mihin fiilistelyyn. Lattia oli hiukan liian liukas nahkapohjien alla mutta ei omien korottomien tossujeni alla.
Ja se nelimiehinen Amor! Soittimia oli hanurista klarinettiin (Petit Fleur!) ja saksofonista latinokilkuttimiin. Bassokitaristi tanssi itsekin kädenaleja väliajoilla, millä lienee jotakin yhteyttä siihen, että valtaosaltaan musiikki oli tanssillisesti laadukasta. Nopeitakaan ei puuttunut, mutta kunnolla buggattavaa svengiä ei repertoaariin kuulunut. Ei se mitään, kun sai tanssia ihamia hitaita valsseja, hitaita fokseja ja rumbia nopeiden foksien vastapainoksi, ja yleensäkin parhaita klassisia tanssikappaleita.
Molempien tanssituokioiden yhteydessä kuitenkin heräsi keskustelua siitä, mitä tango oikein nykyisin on, ja miten sitä pitäisi tanssia. Suomalaisen tangon myytti on haihtunut - jos suomalaista tangoa on koskaan ollutkaan; foksia ja erotiikkaahan se... Myös humppa on pudonnut listaltamme lepovuoroiksi.