Järvenpään kautta Baile Retroon [Tanssijat] (Leila Mäenpää 2008-11-03 10:59)
Starttasin etelää kohti kolmen aikoihin iltapäivällä perjantaina 24.10. Suuntana oli Järvenpään tanssit, joihin piti alunperin tulla kummikseni eräs palstalainen. Iittalan kohdalla, kun oli vaatteidenvaihto-sessio meneillään, soi puhelin ja kummini peruutti tulonsa saadessaan vieraita. No, eikun suunnistamaan ihan itsekseen sitten kohti Järvenpäätä ja hyvinhän se lopulta löytyikin. Pariin otteeseen ajoin harhaan ja kävin ottamassa rautatieasemalta uuden suunnan, kunnes väenpaljous paljasti kulkusuunnaksi oikean talon. Jännitti kovasti kuinka vieraassa paikassa tanssimaan pääsisi, mutta yllätys oli todella positiivinen. Lähes kaikki tanssilajit pääsi lattialle polkasta, masurkasta ym. lähtien. Hauskinta oli tavata muutama minulle uusi niccikin ja sitten ne palstan lukijat, jotka kaulalla roikkuvaa kultaista pinssiä katsoessaan kysyivät vain paikkakunnan, mistä olin paikalle saapunut ja tiesivät sen jälkeen kenen kanssa tanssivat. Erittäin lämpöiset kiitokset kaikille tanssittajille, tulen varmasti uudestaan kunhan kerkiän.
Tanssien jälkeen suuntasin kohti lentoasemaa ja nautin kevyen yöpalan matkan varrella olevassa yö-Shellissä. Ajoin kaukoparkkiin auton ja kaivauduin makuupussiin. Unta sai nauttia 3tuntia ja linja-autokuljetuksella sitten kohti lentoasemaa. Onnistuin pääsemään jonon toiseksi jonottajaksi, ainoastaan Upcider oli nopsampi minua, hän oli tullut lähes suoraan Järvenpäästä kentälle. Hetken kuluttua oli jo montakin tuttua jonossa ja matkakuume rupesi nousemaan. Ihanaa, taas on edessä viikko tanssia yötä päivää lämpöisen taivaan alla ja mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin ympäri Suomea.
Baile Retro paranee vuosi vuodelta ja nyt oltuani jo 4 kertaa mukana, voin sanoa, että paras oli tämän vuotinen reissu. Tahdon kiittää kaikkia siellä kohtaamiani uusia tuttavuuksia tansseista ja juttutuokioista, sekä kursseilla, että iltatansseissa. Minulla oli suuri ilo saada olla sekä perustasoilla naisten pienemmästä määrästä johtuen, että jatkotasoilla mukana, joten tanssimaan pääsin varmaan sadan miehen kanssa kaiken kaikkiaan. Ihanaa ja rentoa tanssin hurmaa, ilman kurttuotsia ja vakavaa suorittamista. Kyllä tanssi on elämää, eikö vain?
Kiitokset myös kämppäkavereille kestämisestä, etenkin Upciderille, että jaksoit bailata kanssani koko viikon ja shoppailla pitkin Inglesiä kaiken kurssituksen lomassa. Kyllä ne altaalla makoilut jäi aika vähiin, mutta kuka sitä nyt makoilla kerkiää, kun on se etelän viikko niin kovin lyhyt.
Eikös ensi kerralla järjestetä oma tanssinet-tapaaminen Baile Retron yhteyteen, kun meitä siellä joka kerralla kuitenkin on melkoinen määrä?
Nyt paluu arkeen taas edessä. Huomennakaan tosin ei vielä työpaikalle, käväisen Helsingissä kurssilla, (mutta onhan sekin jo työtä), joten lämpimät muistot auttaa jaksamaan taas kylmän Suomen talven ja ajatus ihanista tansseista myös täällä koto-Suomessa. Tavataan tansseissa!