Ke 22.10., Pressa ja hiukan muutakin seikkailua Stadin yössä [Tanssipaikat] (Pia M 2008-10-23 2:13)
No eipä sitä sitten kuitenkaan vaihtoehdoissa ollut juuri valinnan varaa... syötyämme hyvin ja juoruttuamme liki puolen vuoden kuulumiset, päätimme kuitenkin että Pressaan mennään. Noloa, mutkan kautta, jostain syystä sotkin keskenään Pressan ja entisen Hesperian, voi hyvää päivää sentään. Tulihan reippailtua pitkin Helsingin katuja, onneksi ei satanut. (Auton jätin suosiolla Finlandia-talon parkkiin, jossa on klo 22 saakka maksullinen pysäköinti... pääkaupungin parkkipaikkojen metsästäminen ei ole mun heiniäni ollenkaan. Jos sää suinkin sallii niin aina sen pienen matkan jaksaa kävelläkin.)
Hyvin oli hiljaista klo 21:30 maissa, kun paikalle saavuimme. Muutama taituri kaarteli lattialla, ja kuten Hambi sanoikin, tanssinaisia oli paljon enemmän kuin -miehiä. Tiskiltä lasilliset janojuomaa ja hetken pohdinnan jälkeen kiipesimme orkesterikorokkeen viereiseen pöytään istumaan. Hahmotin, että tanssikerma piti majaansa oviaukon vieressä olevissa pöydissä, hiukan kauemmas kermasta siis päädyimme, mutta tarkkailuasemiin.
Musiikki tuli levyiltä, yllättävän hiljaa, mutta monipuolista tanssimusiikkia. Alussa saimme hyvän aikaa katsella muiden karkelointia, mutta sitten haettiin Ninni lattialle ja saman tien minutkin, ja ainakin oli tilaa liidellä. Kaiken kaikkiaan kävin lattialla viidesti, Ninni kahdesti.
Mistä päästään taas pikku epistolaani, siihen, millainen merkitys tanssiin pääsyllä on eri ihmisille. Ninni (tähän voidaan ajatella myös joku muu itsestään hiukan epävarma aloitteleva tanssija) oli ilahtunut molemmista kerroista joilla lattille pääsi, ja sanoi myöhemmin että on tyytyväinen iltaan, pääsihän hän tanssimaan kuitenkin. Väitän (korjatkaa jos olen väärässä), että Ninniä hakeneille gentlemanneille ne pari kappaletta Ninnin kanssa eivät kauhean suurta osaa illan tanssitarjonnasta haukanneet, mutta se ilo minkä Ninni niistä sai, oli iso. Eli välitän tässä Ninnin kiitokset näille kahdelle upealle tanssiherralle.
No takaisin illan kulkuun. Hyvin vähänhän tuota tanssikansaa oli paikalla. Muistelin Sillankorvan tansseja aikoinaan, ja sitä ennen Wanhan kellarin tansseja, kun viikolla tanssiväkeä oli ravintolassa pilvin pimein...
...ja sitten paljastui, että eipä tanssijan olisikaan kannattanut paikalle tänä keskiviikkona vaivautua.
Tanssipavelimen mukaan esiintyjän piti olla Annika Eklund. Eipä ollut, vaan oli Kirsi Ranto. Ja Rannon musiikkitarjonta taas on äärettömän kapeaa, pelkkää diskotyyppistä iskelmää ja hitaita kappaleita. Entinen tangokuningattaruus ei juuri ohjemistossa enää näy, vaan artisti vetää aivan toisenlaista linjaa. Musiikki kerta kaikkiaan yksipuolistui kertalaakista, ja jonkin aikaa kuuneltuamme päätimme poistua. Mietin, että onhan lähellä Wanhan tanssikellari, tokihan siellä jotakin olisi?
Kun laskeuduimme portaita alas kohti Wanhan narikkaa, kuulosti oikein lupaavalta. Mukavan kuuloinen tanssimusiikki-foxi. Johanna Piipponen yhtyeineen siellä musisoi. Vaan saliin päästyämme illuusio katosi tyyten, ja tilalle hiipi aito kauhu. Tanssiväkeä ei paikalla yhtään, keski-ikä varmasti yli 50, ja promilleja riittävästi. Varovasti asetuimme ovensuuhun ja yritimme vältellä vähintään uteliaiden, tungettelevien harmaapantteri-miesten metsästäviä katseita. Kestimme vartin, ja totesimme että tää ilta oli sitten tässä.
Leppoisasti rupatellen kävelimme Sanomatalon sivuitse autolle. Kokonaisuudessaan ilta OLI onnistunut, hyvä ystävä, hyvä ruoka, muutama hyvä tanssi hyvien viejien kanssa. Surku oli pääkaupunkimme ja koko eteläisen Suomen keskiviikkon tanssitarjontaa... Tanssipalvelimen mukaan lähimmät lavatanssit olisivat olleet Valkealassa.
Mutta mikä määrä cityrusakon poikasia oli yöateriallaan Finlandia-talon takana olevalla nurmikolla! Laskimme ainakin pari kymmentä, ja piilossa oli varmasti paljon enemmän. Luultavasti nämä citypuput ovat ihan jonkinasteinen vitsaus, lisääntyvät tehokkaasti ja täyttävät maan. Oli silti melkein unenomainen näky katsella hämärän nurmen pintaa täplittäviä pieniä otuksia. Välillä joku yltyi pomppimaan karkuun jolloin valkoinen hännän alus vilkkui veikeästi.
Toisenkin luonnonilmiön bongasin lähempänä Hyvinkäätä. Juuri ja juuri horisontin yläpuolella killui valtavan suuri, kuparinpunainen kuunsirppi, hiukan aavemaisena, kuin pisteenä illalle. Nyt on hyvä mennä vuoteeseen.