Tanhuhovissa Korsuorkesteri ja Sinitaivas 20.9-08 [Esiintyjät] (Andreas pks 2008-09-27 13:47)
Maniallehan tuo melkein vaikutti, sillä kymmeneltä kun lipunmyynti aloitettiin oli Alex Parkin aula tupaten täynnä sisään pyrkijöitä. Totutusti oli väen pääosa ns. varhaiskeski-ikäisiä naisia.
Hölmö juttu tuo avaamisajankohdan työntäminen tunnilla kohti keskiyötä!
Aika moni meistä oli käynyt jo yhdeksältä asian ovelta toteamassa -närkästyen.
Niin, en ollut edellisillan Wanhalla noiden samojen heppujen (Tommys & Charles P) tahdissa heilunnan jäljiltä lainkaan varma, olinko menossa perjantai-iltana minnekään.
Jo päivällä torjuin (perustellen) kimppakyytiehdotuksen Kisikseen. Myös Järvenpään jättämisen suhteen päätös kiteytyi iltapäivän aikana.
Niinpä sitten päätin buggailla illan kotikaupungissa ja sen ennen niin suositussa, lähes toiseksi kodiksi aikanaan tulleessa Alex Parkissa. Nythän talo on ollut alkuillat ainakin jokseenkin tyhjillään, ellei jotakin enemmänkin diskosukupolveen vetoavaa yhtyettä tai ulkomusiikillisin avuin julkisuuteen nostettua tämän päivän solistia (tähteä) ole ollut tarjolla.
Itse tuolla kävin viimeksi joskus keväällä (Janne Tulkki huhtikuussa -tarkistin).
Siitä jonotusruuhkasta tunnistin muutaman tutun tanssijan ja tanssijattaren sentään ja itse joskus tanssittamianikin jokusen. Yksi noista katosi ennen kuin lopulta luovuin ajoittain kiivaastikin tungoksessa tekemistäni, häneen kohdistuneista etsinnöistä.
Edellisillan evästykseni toki tavoitin jo ennen jonoon asettumistani ja tietysti myös illan kuluessa, vaikka taas tässä kävi näin: Kirppu oli nopeampi ja ehti tapansa mukaan hakea ensin.
Noin yht'äkkisesti arvioiden väitän, että ns. aktiiviseen lavaharrastajajoukkoon kuuluvia miehiä oli reilusti enemmän kuin samaan kastiin kuuluvia naisia. Niinpä kilpailu noista jälkimmäisistä oli ajoittain ankaraakin.
Ihan alkuun odoteltiin jonkin verran (peräti 22.18 asti), että Tommys aloittaisi soittonsa, sillä väliaikamusa (sinänsä aika vaimea) ei ruvennut katoamaan. Pojat sitten lopulta soittivat ensimmäisen kappaleensa siihen päälle, mutta sitten jo vaativat moneenkin kertaan (kohteliaasti kuitenkin) talonväkeä tekemään asialle jotakin. Lopulta tapahtui, ja tanssi jatkui.
Lähes Charlesin ensimmäisen setin alkuun asti mahtui pääsalissa melkein tanssimaankin, vaikka orkesterikorokkeen eteen jotakin aiempaa tilaisuutta varten kuormalvoista rakennettu apukoroke veikin tilaa kuten teki lattialle kasattu kaiutintornisto siitä eteenpäin myös. Yksi tuolikin tuohon oli jostakin syystä vielä sysätty.
Toiseen tolpan juureen laitetuista korkeista pöydistä (baarijakkaroin) asetuttiin paikkakunnan konkarimiehen kanssa (colat taas tarjosi). Siinä saattoi vielä siihen solistin tuloon asti istua, mutta sitten oli siirryttävä liikkuvalle kannalle. Pöytä täyttyikin juomalaseista nopeasti (ei meidän). Myös orkesterikorokkeelle ja bassokaappien päälle niitä kyseisiä astioita aseteltiin. Täällä nyt ei kieltoa asiasta ollut näkyvissä, mutta eipä tuo mitään olisi vaikuttanut, kuten ei lukutaidottomiin Wanhallakaan tehnyt. Siellä Kirsi niitä kävi siirtelemässä pois vaaravyöhykkeeltä. Bassokajari ei varmaan mielellään nielaise oluttuopillista tai muutakaan janojuomaa.
Päälattia vaikka onkin jokseenkin kolminkertainen kooltaan Wanhan vastaavaan verrattuna, täyttyi tukalaksi. Tosin väkeäkin oli kolmin kerroin edellisiltaan verrattuna.
Fiksujen Hulinan ja Nuvvoksen esimerkkiä seuraten siirryin minäkin käyttämään statuksensa nyttemmin menettäneeseen rulettihuoneeseen, jonka lattiapinta vastaa kooltaan Wanhan parkettia. Musiikki tosin ei kaikin ajoin kunnolla kuulunut sinne, mutta tuttujahan nuo enimmäkseen kappaleet olivat. Sinnepä siis johdattelin puolen yön jälkeen kaikki tanssitettavani. Tilan lisäksi (useimmiten sai tanssia ihan soolona) etuna oli huomattavasti pääsalia matalampi lämpötila (Pressailmiö?).
Alex Parkille ilta varmaan oli tuottoisa, mutta useimmille tanssia ihan oikeasti harrastaville sensijaan ei ihan huippu kuitenkaan. Tanssi vaatii tilaa, ja sitä useimmat (onneksi) eivät osannet etsiä sieltä syrjemmältä.
Pääsalissa päälleajoja (tahallisiltakin vaikuttavia) tapahtui taajaan. Seinustoja oli monenkin pakko foksaten nuohota ihan viimeistä peränurkkaa myöten, vaikka jivettelijöitä ja buggaajia siellä pisteli suurin joukoin. Noin ravintoloissa tapahtuu tietysti ihan yleisestikin. Eräskin miekkonen eteni simät suljettuina ja vasen kyynärpää korkealle ja ulospäin suunnattuna täysin muista tanssijoista piittamatta.
Kovinkaan monen kanssa en nyt tullut tanssineeksi, mutta saldo kohosi silti paljonkin korkeammaksi kuin Wanhalla: 16/7.
Tuohan oli lyhyelle illalle jokseenkin lavatasoa. Poistuin nimittäin Charlesin jälkimmäisen setin päätyttyä kello 01.30. Vähän yli kolmetuntinenhan tuosta vain tuli, kun se alkukin viivästyi niin paljon.
Kaiken kaikkiaan tulin tanssineeksi yhteensä yhdeksän naisen kanssa. Näistä neljä oli sellaisia, joiden kanssa olin aiemmin jo jossakin tanssinut. Itsekin hain nyt kahta sellaista, jota en ennen ollut tanssittanut. Erääseen vuosien varrella paljonkin tanssittamaani, varsinkin aikanaan Mäntymäeltä ja Nummisten NS:lta tuttuun, neitoon paljolti nyt keskityin, sillä tungoksesta haeskelu ei ollut sen paremmin hauskaa kuin tuloksellistakaan. Tämä sensijaan sijoittui hakujen kannalta edullisesti ruuhkan ulkopuolelle, joten käytin tilaisuuden hyväkseni.