Juhannustanssit itäisessä Suomessa [Tanssipaikat] (Upcider 2008-06-23 18:57)
Aattona kuullostelin fiiliksiäni pitkin päivää ja olin jo taipumassa koti-illan kannalle mutta viiden aikoihin saamani tekstari herätti sisäisen tanssijani. Kimppa kasaan ja tien päälle kohti Tulenliekkiä ;). Pienellä varauksella läksin ja pelkoni osoittautuivat oikeiksi. Paljon väkeä, myös nauttineita, lämmintä riitti ja tanssittajia laidasta laitaan. Todennäköisesti jos laskisin koko talven aikana saamani kolhut, niin niitä olis vähemmän kuin mitä aattoiltana keräsin. Totesinkin, että jos omistaisin tekohampaat, nekin ois tippunu.
Ilta alkoi räväkästi polkalla ja astmaatikon keuhkoille se oli melkomoinen aloitus kylmiltään vaan siitäkin selvisin. Illan ehdottomana helmenä oli bluesit, jota en ole tanssinut kuin kerran tai pari lavalla ja samaisen viejän buggit. Niillä fiiliksillä paikkaan saamani kolhut kevyesti.
En tiedä kuvittelenko mutta mielestäni molempien esiintyjien (Varjokuva ja Maarit Peltoniemi) ohjelmisto oli hyvin iskelmäpainotteinen. Lattareita ja tangoja jäin kaipaamaan enemmän. Niitä on kiva kuunnella vaikkei tanssimaan pääsisikään.
Lauantaina sitten suunnistin Pajariin Pakosen Johannaa tanssimaan mutta karvas oli pettymys. Liekö tanssivat miehet olleet jalkapalloa katsomassa? Pariskuntia oli paikalla suurin osa ja naisia riittävästi! Jalkapallomatsin jatkoaika sattui naistentunnille ja selvää katoa tapahtui miesten rivissä. Muutama mies taidettiin hakea myös tv:n äärestä. Toisaalta mukava oli vaihtaa penkissä kuulumisia harvemmin tavattujen tanssituttujen kesken ja pahimpaan tuskaan tanssittiin naisparilla. Toki sain myös ihan oikeastikin tanssia mutta ei niitä miehiä riittänyt puolillekaan naisista.
Pidän kovasti Johannan persoonallisesta äänestä ja mukavasta murteesta, joka välispiikeissä tulee esille. Johannan puolesta harmittaa väen vähyys niin Kruunupuiston kuin Pajarin keikallakin. Kotiin läksin kun Johanna päätti esiintymisensä ja sainkin kunnon yöunet paikkaamaan edellisen yön neljän tunnin tirsoja.
Sunnuntaina kutsui Lemmenlava. Paikalla olin ennätysaikaan - 20.20 ja väkeä paikalla kiitettävästi. Siis pariskuntia ja naisia!!! Mihin lie Karjalan miehet kadonneet? Oisko Finkkutanssit Mikkelissä tai Taikakuu Kyllikissä heidät riistäny? Paikalla oli kyllä tanssitaitoisia miehiä enemmän kuin edellisenä iltana Pajarissa ja myös harvemmin tavattavia taitavia helmiä, vaan eihän heistä kaikille riitä. Karkeasti arvioiden jossain vaiheessa iltaa näytti, että vain kolmasosalle naisista riitti tanssittajia :(. Ette miehet tiedä mitä menetitte! Naisten rivissäkin oli niin kauniita kesäneitoja, että - ois vaan ollu tanssittajia!
Vaan myöpä ajankuluksi tsekattiin tulevan kesän värimaailmaa ja kivoja hamemalleja. Ei menny aika hukkaan! Välillä harjoteltiin viennin saloja naisparilla puolin ja toisin eikä ollu lainkaan tylsää!
Yhteenvetona juhannustansseista voisin sanoa, että tuskin ilman edes osa-aikaista evästä toista kertaa lähden aatontansseihin vaikka ois mikä orkesteri. Toisaalta koskaan ei voi tietää mistä se hauska ilta koostuu. Nytkin hauskin ilta oli sunnuntaina, siis ihan hullun hauska!