Kaakon viikonloppu - Tampsa, Kallioniemi, Iitiä, Tirva [Tanssipaikat] (MLeena 2008-06-16 21:34)
Et kai vain minuun vihjannut...
Pitäisi mennä nukkumaan, mutta jos nyt sitten kuitenkin, kun.
Tiistaina naistentanssit Imatran kylpylässä Väliaikaisen tahdeissa. Hyvää tanssimusiikkia, suht oikein volyymein ja riittävästi. Ainoastaan ensimmäinen tango oli kummallista humppapuuroa, mitä en olisi Väliaikaiselta odottanut. Ei tarvinnut hakea kuin yhtä miestä ja pääsi irrottelemaan makeasti hyvällä lattialla, jossa ei ollut yhtään liikaa väkeä. Ennen puolta yhtä väsynyt mutta ah-niin-onnellinen. Kunto kesti hyvin, ei krampin oireitakaan missään jalkalihaksissa - ei edes nukkumaan mentyä.
Keskiviikkona Marilyniin, josta on viime syksyltä kivoja muistoja. Entä nyt? Se pöytä, missä ennen voi rauhassa istua ja vähän jutellakin, olikin väliseinän takana! Sinne takalattialle on perustettu karaokebaari. Ei yhtään viihtyisää paikkaa istua ystävän kanssa. - Ja lattia! Joitakin murusia täynnä niin, että korvissa rahisi ja silti liukasti. Kaikki kivat odotukset olivat haihtuneet. - Sinikuun yksitoikkoinen ja horjuvalauluinen musiikki täydensi harmin. Fiilistä ei löytynyt, mutta kuntoilijan kuului yrittää tanssia, minkä ruuhkilta ja haluttomuuksiltaan pystyi. Kunnon kestämisestä ei tarvinnut puhua.
Torstaina Ärrä soitti, jotta lähdenkös kyytiin Tampsalle - ja tietty lähdin. Pari kappaletta ehdittiin olla ennen naisten vuoron alkua (klo 21), ja siinä ehti todeta Taikakuun suunnattoman musiikki-intensiteetin, jota sitten riitti tanssilajiin kuin lajiin koko illaksi. Musiikki olisi ollut täydellistä, ellei se olisi soinut liian kovaa. - Tangolle tuli hakemaan ennestään tuntematon komeus, jolla oli kurinalaisesti perusaskel hallussa. Jotenkin kiva tanssia niin vaihteeksi. Saimme huomata sittemmin, että kaakonkulmien miesriviin on ilmestynyt hauska uusi tyyppi. - Lajityyppisesti selvät, innostuneet soitot saivat tanssijalan väpättämään, ja kaksi tuntia naisten hakua mahdollisti outojenkin hakemisen. Kolmanteen peräkkäiseen iltaan mahtui paljon uutta ja mielenkiintoista haastetta ja vauhtia viimeiseen pitkäaskeliseen valssiin asti niin paljon, että autolle siirryttäessä oireili krampin poikanen jalkaterissä.
Perjantaina kello 17-20 Marjorina & Castra Karhulan torilla. Ensimmäiset buggit svengasivat hienosti, ja jatko oli yhtä hyvää. Mistä tällainen bändi oli putkahtanut! Lupailivat levyä - ja tervetuloa vain lavoille, nuoret! Täydestä menee. - Mutta se tanssiminen. Aluksi siinä norkoili hyvä hitaan valssin tanssija, jonka Mleena pääsi nauttimaan edellisiltana Tampsalla, mutta hitaita valsseja ei kannattanut jäädä odottamaan, kun ei muitakaan tanssijoita ollut. Miksi ei veljenikään? Noin viisi askelta kädenalifoksia innokkaan oloisen miehen kanssa yritettyäni totesin, etten niillä kengillä sellaisia veivaamisia rohkenisi jatkaa - polviriskin takia. Niin liu'uin vähitellen autolle ja koti-iltaa viettämään.
Millaiset kengät muuten ovat parhaat asvaltti- tms.- toritansseissa? Vinkatkaa!
Lauantaina sitten Mleenan rantasaunan ja uintien jälkeen kimppa Iitiään, tuohon minulle kalliiden muistojen paikkaan. Otin mukaani tanssilenkkarit, mutta ensin päätin kokeilla pyöräilykenkiä - enkä niitä sitten riisunutkaan. Pohjat vinkuivat välillä pyörähdyksissä, mutta eipä tarvinnut pelätä kaatumista! Seuraavana aamuna totesin, että sääristä oli löytynyt uudet lihakset, kun tossuissa ei ollut nimeksikään korkoa eikä juuri pohjaakaan. - Paljon tanssituttuja vuosien varrelta paikalla ja hyhvin tilaa, joten tanssikaistojen kiertämisessä meni suurin osa illasta. Useammankin uuden kanssakin tuli tanssituksi, uusi bongauskin - terveisiä jivettäjälle sinne pohjoiseen! - Matko Lämsä osoittautui hienoääniseksi, monipuoliseksi ja ilmeisen rytmivetoiseksi laulajaksi. Pallosalaman soitto yllätti iloisuudellaan, omaperäisillä sovituksillaan ja erinomaisella lajityyppisyydellään. Toissa vuoden komea tangokuningas kiersi nopealla encorellaan ennen Mauno Kuusiston laulua kättelemässä penkeissä istuneet ihmiset. Kaunis päätös koko illan ilmenneelle sopivan makuiselle yleisökontaktin pidolle. - Viimeistä valssia ei enää jaksettu. Kotimatkalla hereilläoloa auttoivat Ärrän tekemät eväät - niistä maukkaat kiitokset!
Pojantyttären sunnuntaiset rippijuhlat katkaisivat tanssiputken, joka todennäköisesti jäi kesän pisimmäksi, logistisista ym. syistä. Onneksi on kuntoa kohottava ja fiilisteltävä pyörätuolitanssi!