Sykkeet koholla Mäntsälän Finkkutansseissa [Tanssipaikat] (Aito 2008-05-18 10:39)
Olipa tanssit. En tiiä mistä aloittaisin tän kirjoittamisen, että varmasti muistaisin kirjoittaa kaiken sen mitä haluankin. No jospa aloittaisin ihan alusta.
Olipa kerran aviopari, Savolaiset, joiden lapsivapaaviikonloppu ei toteutunut Aidon pojan isän kalareissun vuoksi. Niinpä Aito ensin meinasi heittää rukkaset nurkkaan ja mennä pojan kanssa mummilaan yöksi, niin Savolainen pääsisi reissuilleen eli tanssimaan Mäntsälään vaan sitten Aitoon iski mustasukkaisuus ja kyttäysmieli ja hän päätti että mukaan on päästävä hinnalla millä hyvänsä.
No ei se nyt ihan noin mennyt, mutta joiltain kohdin kyllä. Poika jäi siis kiltisti mummilaan kunhan lupaisin mennä sinne yöksi ja olisin aamulla kello 8 herätettävissä. Tämä sopi meille oikein hyvin ja niinpä illalla sitten auton nokka kohti Mäntsälää ja ennenkuin huomattiinkaan, oltiin jo perillä, niin lyhyt matka on, alle 50km. Saatiin auto ihan lippuluukun eteen, ei enää lähemmäs voisi saada. Siitä sitten luukulle ja sisään ja sopivasti kun vessan kautta parketille kiiruhdettiin, oltiin jo ensimmäisillä valsseilla parketilla. Olin ajatellut että kun Mäntsälän lava on minulle se huonoin mahdollinen lava, tanssiinpääsyn suhteen ja varsinkin ruuhka- ja/tai finkkutansseissa, en välttämättä seisoisi rivissä lainkaan. Yleensähän mä seison siellä viimeisessä rivissä kun olen näin pitkä, mutta eilen sitten päätin, että jos yrittäisin vähän edempänä seistä. Ja kyllä kuulkaa kannatti. En muista milloin olis ollut tuollaista vientiä silloin kun Savolainen on paikalla. Hänhän ei välillä kerennyt edes jalkaansa liikauttaa minun suuntaani kun olin jo parketilla. Ainoastaan jenkat ja polkat kiiruhdin penkkiin istumaan tai vessaan kipulääkettä nauttimaan, mutta muut kappaleet minä tyttö tanssin. Naistentunnilla istuin kahdet nopeammat penkissä kun en ehtiny Savonpoekaa hakemaan ja katselin kuinka upeasti jotkut tanssivat. Katselin yhtä pariskuntaa, joka tanssi nyt erikseen, ovat kaiketi ansioituneitakin tanssijoita, muistaakseni saaneet joitain voittoja ja palkintojakin. Katselin kun mies tanssi toisen naisen kanssa hillitysti, ilmeisesti naisen taitojen mukaan, mukavaa katsottavaa sekin. Vaan kun katseeni siirtyi tähän pariskunnan naiseen ja häntä tanssittaneeseen mieheen, joka tanssitti myöhemmin naistentunnilla kahtakin naista yhtäaikaa, en voinut muuta kuin kuola valuen suupielistä ja hymy huulilla suorastaan TUIJOTTAA heitä, niin upeaa musiikin, sanojen ja tunnelman tulkintaa tuo fusku oli täynnä. Ai että. Jos luette tätä palstaa, kiitos ja niiaus, siinä oli jotain niin hienoa katseltavaa etten oikein osaa edes hehkuttaa.
No sitten hehkutan vähän lisää omista fiilistelyistäni. Ai että. Siis miten voikaan olla nautinnollista kun tuntee itse olevansa korkealla tanssitaivaassa, silmät kiinni liitää pitkin parkettiä (siellä nimittäin mahtui paikoittain jopa liitämään) turvallisessa ja hyvässä sylissä ja sitten mies sanoa paukauttaa tanssien jälkeen "Olen aivan täpinöissäni" tai "Saako jo hengittää". Aah. No entäs ne oman rakkaan Savolaisen kanssa tanssitut kipaleet joista toinen oli kissanainen, meinasin onnesta ja hurmiosta pyörtyä siihen Savolaisen käsivarsille. Tai entä ne parit nenänvarsihumpat tai ihanat chachat minkä sain mennä tutussa seurassa. Puhumattakaan muutamista kädenalihöpötyksistä ja bugg-viennistä. Voi että oli kivaa. Mua haki muuten muutkin kuin tutut, ehkä osasyynä tuo minun reipas olemus, hiukset letillä ja seisominen lähellä eturiviä.
No sitten tulee lopuksi se osio mikä olisi saanut eilen jäädä kokematta. Nimittäin kipu. Olin aiemmin päivällä käynyt juoksulenkillä ja tuntenut että lihakseni ovat oudon hapoilla. Tunsin lantion seudussa ja jaloissa outoa "paksua ja jäykkää" tunnetta, lievää kipuakin, mutta päivän aikana sain sen menemään jotenkin ohi. No kun olin tunnin liidellyt pitkin parkettia, se iski totaalisen lamauttamana: selkäkipu. Selkäni on ollut hyvässä kunnossa viime aikoina mutta eilen ei ollut. Kipu lisääntyi minuuttien, kymmen minuuttien ja tuntien aikana niin ettei enää kipulääkkeestäkään ollut apua. Mutta kun olin niin hurmiossa tanssimisesta, en tajunnut edes kunnolla kipua vaikka toisaalta tajusin sen todella hyvin. Tunne kun kipu raastaa koko oikean puolen alaselkää, pelko että jalka pettää alta hetkellä minä hyvänsä tai se kauhea jomotus mikä koko ajan raastaa hermoa, ei ole mitenkään paras mahdollinen nautinnolliselle tanssi-illalle. Yöllä ajattelin että ehkä mulla oli niin huippuilta että pystyin kestämään tuon kivunkin. Jos olis ollut huonompi ilta, en varmasti olisi nauttinut niin paljon kuin nyt tein. Kotimatka meni jonkiasteisen kipushokin alla, en nimittäin muista matkasta oikeastaan mitään. Muuta kuin sen kivun ja pelon että en kykenisi omin jaloin sänkyyn kävelemään. Vaan ihminen pystyy näköjään mihin vain :)
Aamulla kun viisivuotias kahdeksalta sovitusti kömpi viereeni ja käpertyi kainalooni ja hymyili suurta hymyään onnellisena siitä kun äiti oli heti paikalla kun hän heräsi, tajusin että kipu oli sen arvoista. Oma mieli on niin hyvä mahtavista tansseista ja siitä kun Suomi rökitti Ruotsin jääkiekossa ja vielä pikkuinen pojan nassikka on onnellinen päästyään äidin kanssa mummilaan yöksi, mitä sitä enempää voi toivoa. Isäni totesi aamiaisella että milloinkohan olen viimeksi nauttinut aamiaista heillä, tuli lämmin ja hyvä mieli siitä että isäni jopa on saattanut jopa kaivata sitä hetkittäin ;)
Musiikista vielä loppuun kaunis kiitos kummallekin bändille: Sykkeelle ja Finlandersille. Tietty tällä kivulla en voinut ihan täysillä painaa mennä sitä nopeaa tuotantoa, mitä kummallakin bändillä aika paljon on, mutta sen mitä pystyin, nautin musiikista tanssin ohella.
Kiitos Mäntsälä, kiitos ihanat miehet, teitte illastani aivan upean ja mahtavan. Kiitos myös yhdelle Ystävälleni joka tuli puolen yön päästä kesken kappaleiden meidän luokse ja sanoi "Voidaanko edes halata?" kun ei oltu päästy puheille koko iltana, niin paljon oli vain tanssittu ;D
Savolaiselle sinne kotiin terkut että pian tullaan kotiin. Oot sinä sitten vain ihana mies <3 <3 <3