Satulinnassa poikkeamassa [Tanssipaikat] (Marcos 2008-01-29 17:53)
Satulinnaan taas, koska se kuitenkin on niitä lähimpiä paikkoja. Esiintyjäkaartikin lupaili hyvää.
Väkeä oli kuitenkin alkuillasta nirkosenlaisesti. Oikein mietitytti, ketä hakea. Illan loppua kohden tilanne kuitenkin muuttui. Väkeä tuli hitaasti lisää tasaiseen tahtiin, Hämeessä kun oltiin. Loppuillasta oli porukkaa sen verran kuin järkevästi sopi tanssimaan.
Kohtuullisia tansseja tuli tanssittua. Mieleen jäi tangot tangoista pitävän naisen kanssa ja hauskat masurkat hyvin tutun tanssijattaren kanssa. Kädenalituksissa en päässyt viime kerran elämysten tasolle, selkeää, jämäkänkevyttä käden kontaktia kaipasin. Vaan tärkeintähän se on, omasta mielestäni, jos kohdalle sattuu positiivisuutta ja iloisuutta huokuva ihminen, siinä mielessä ei se ilta ihan tyhjä ollut.
Naisten aktiivisuuden testaus naistenvuorolla jäi melko vähäiseksi. Ensimmäisellä vuorolla jäi menestys heikonlaiseksi, toisin oli tilanne kaksi viikkoa sitten. Ei ole illat veljeksiä. Pääosan vuorosta tosin vietin limutankkauksessa. Toinen vuoro jäi kokematta, suunnistin siinä vaiheessa jo kotin päin, ei ole oikein aikaa käyttää seuraavaa päivää tanssiväsymyksestä palautumiseen. No, ehkä olisin jäänyt, jos ekan vuoron flaksi olisi ollut mahtavampi.
Pakit tuli myös koettua, edellisistä onkin jo aikaa pari, kolme vuotta. Ainahan se hiukan harmittaa antohetkellä, mutta vähän ajan kuluttua palaa tapahtuma mieleen lähinnä humoristisena. Vielä rohkenee joku poiketa virallisesta etiketistä. En tällä toki pakitteluun kehoita, kaikki eivät pidä niitä humoristisina episodeina. Oli oma vikani sitäpaitsi pitkälti tuo, nirpasta hain, enkä uskonut katsekontaktin katkeamisen kieltä, kuten yleensä teen (vaihtoehtoisia kohteita kun ei kohdalla juuri ollut). Löysin korvaavan kohteen sitten toisesta kohtaa riviä, kaikki hyvin.
Mukava oli vaihtaa kuulumisia tutun miespuolisen palstalaisen kanssa, ei enää kylläkään juuri palstalle kirjoittele. Mukava oli myös juttutuokio nuorehkon, tanssiuraansa aloittelevan miehen kanssa naistenhakuvuorolla. Kertoi vuosi sitten aloittaneensa lavatanssikurssilla. Hyvä kun heitä on, ei äijäin ja neitokaisten tanssista sen kummempaa synny, vauvoja ainakaan. Ei mies tainnut olla kumminkaan Mikko, mietiskelin, oliko Hämeenlinnan seudulta sympaattiselle miehelle yösijaa lohjennut. Onhan noita vain-yöpyjiä tanssinetin kulta-aikaan majoitettukin, itsekin pariin otteeseen saanut vieraanvaraisuudesta nauttia.
Itse suoritan hallittua ja hidasta tanssimisen alasajoa, saattaa tuo kyllä kauankin kestää. Ei tästä kuolemaan silti vielä jouda. Talokin pitäisi vielä tehdä, ja mökki, ei ole isoja kaikki lapsetkaan. Ja eihän vauvoistakaan koskaan ihan varma voi olla.
Sellaisia kotimatkalla mietiskelin, sellainen oli ilta, ei nyt ihan täysosuma, keskivertotanssit kukaties. Ehkä jatkossa suunnistan Kisarantaan tai kukaties ihan Kerholaan saakka.
Tanssi-ilta on päätöstä vaille,
hiukopalaa hiukan ja unten maille.
Naamariin nakit,
ja lasketaan haut.
Lasketaan pakit,
niille piut paut.