RL 24.11-07 Pekkaniskan Pojat ja Kati Forss ork. [Esiintyjät] (Andreas pks 2007-11-26 0:48)
Hei,
Yhdyn pitkälti aiempien kirjoittajien musiikilliseen kritiikkiin. PNP:n musiikki tyydyttää hyvin tanssiharrastajaa, Kati Forsin iskelmävoittoinen musiikki oli minustakin tanssiharrastajana ajoittain yksitoikkoista ja tylsää.
Viihdyin kuitenkin Ruusulinnassa ensi valssista viimeiseen valssiin asti illan tanssillimusiikillisista epäkohdista huolimatta. Osasyynä saattoin olla se, että haettavista naisista oli runsaudenpulaa. Muutama näkökulma tanssi-iltaan:
1) Ohjelmiston iskelmäpainotteisuus vetää puoleensa laajaa tanssiyleisöä. Ruusulinnan tansseihin tulee paljon muutakin väkeä kuin pelkkiä tanssiharrastajia. Biisit, joissa tanssityyli vaihtuu kesken kaiken ovat haastavia, varsinkin miehelle.
Järvenpään, varsinkin sunnuntaistanssien piirteenä on (ollut) harrastasidonnaisuus; fiilis on kuin kuin tanssitreenien jatkoilla. Kesäsunnuntaina Etelä-Suomen tanssiharrastajien "kokoontumisajot" ovat Kolmilammilla ja alkusyksyllä Järvenpäässä. Näihin verrattuna ruusulinnan tunnelma on rennompi, ollemme tulleet tanssimaan keskenämme.
2) Pidän PNP:n taatusta musiikista, jossa on kaikkia tanssilajeja tasapuolisesti. - Mutta alan osata nämä biisit jo ulkoa. Välillä kaipaisin ylläriä, joka sekoittaisi konseptin kokonaan. Pidän elävästä musiikista siksi, että esittäjän ja yleisön välillä on kontakti. PNP:n kanssa tuntuu välillä siltä, että soitto on kuin playbackia, biisit kuulostavat kerrasta toiseen samanlaisilta. PNP:n valotaulu kertoo seuraavan biisin, mutta artistien välispiikki luo kontaktia yleisöön. Siispä kaipaisin valotaulun infoa seuraavasta tanssista SEKÄ rentoa välispiikiä seuraavasta tanssikappaleesta.