TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu
Neuloja kartalle: Kuikasta Haikkaan, osat 1-5 (Hani 2004-07-06 0:02)

Neuloja kartalle: Kuikasta Haikkaan, osat 1-5

Hani
2004-07-06 0:02

Osa 1. Keskiviikko, Kuikan lava

Sen jälkeen, kun sopivin ajankohta etelään suuntaútuvalle tanssiristeilylle oli valittu, oli varsin helppoa päättää ensimmäinen etappi: Kuikassa Helmi => sinne siis.

Aikataulusta hieman myöhässä - tietysti - saatiin kamat autoon ja matkaan. Sää oli sateinen ja samana jatkui illan mittaan. Kuikan lavasta ei saatu uutta merkintää, siellä oli käyty jokunen vuosi sitten.

Plussaa paikalle mahdollisuudesta vuokrata sähköpiste matkailuautolle ja mistäpä siitä asiasta olisi muualta saanut tietoa kuin tanssi.netistä. Lisää plussia ilmaisesta (hana)vedestä ja erillisestä peilailuhuoneesta. Kuikan lava pihoineen on varsin viehättävä paikkana. Tanssiyleisöä oli näihin naistentansseihin saapunut sopiva määrä, tungoksesta ei kärsitty missään vaiheessa ja nähtiinpä sellainenkin ihme, että miehiä oli enemmän kuin naisia.

Helmi soitti tuttuun tapaansa musiikkia laidasta laitaan. Sukea innosti varsinkin foksien muikeat tempot ja Tango Pelargonian upea sovitus samoin kuin harvemmin kuultu Kultainen tango. Masurkan ja jenkan jekutukset olivat hauskoja.

Viimeisten valssien aikaan kömmittiin kosteankalseitten petivaatteiden väliin odottamaan seuraavan päivän vain paikallisia sateita.

Osa 2. Torstai, Jenkkapirtti.

Paikallista sadetta piisasi sitten Vaajakosken eteläpuolelle saakka. Päiväkahveet nautittiin Joutsassa Karoliinan Kahvimyllyssä, suosittelemme.

Lahden tienoilla tarkistettiin Humppiksen ja Isännän sijainnit ja päivitettiin muonavarastot. Isäntä perunakaupoiltaan ehätti poimimaan meidät mukaansa ja tuota pikaa oltiinkin matkalla Jenkkapirtille joskin sovitusta aikataulusta myöhässä - tietenkin - mutta niin oli onneksi toiseksi lavakummiksi lupautunut Humppiskin ja sielläpä sitten parkkipaikalla jälleennäkemisen suoritimme. Lavan tilojen ja tapojen esittely jäi suullisen tiedon varaan kun molemmat kummit nykäistiin lattialle heti kun ovesta sisään päästiin mutta olipa meillekin heti kättelyssä kättelyssä pari aiemmalta etelän reissulta tuttua palstalaista Tuomari etunenässä.

Kummit käyttivät maanittelua, pakottamista ja mitäniitänytolikaan taivuttelutapoja varsin menestyksekkäästi ja Sukella riitti hakijoita, minä taas pääsin tutustumaan peräsaliin kummien kanssa, sikäli kuin heitä onnistui kiinni saamaan.

Jenkkapirttiä ei ulkoa päin katsoen ehkä kovin kauniiksi kutsuisi mutta sisätilat ovat varsin mielenkiintoiset. Tilaa oli koko illan oikein mukavasti ja erilaisia nurkkauksia kädenali- tai muuhun yksityisempään tanssiin jäi lukuisia käyttämättäkin. Naisten hakurivin paikka oli oivallinen siinä mielessä, ettei se vienyt tanssitilaa lainkaan.

Jenkkapirtin tunnelma oli mukava ja ilta kaiken kaikkiaan onnistunut, mitä nyt joillakin seurueen jäsenillä pakkasi olemaan turhan kuuma.

Osa 3. Perjantai, Kapakanmäki

Alunperin perjantain sään ennustettiin olevan reissupäivistä surkein mutta harvoinkos ennusteet ovat pieleen menneet: aurinkohan se meille paistoi, joten tuntui turhalta tuhlata pvä pääkaupunkireissuun ja sen sijaan käytiin vain kirkonkylällä kävellen.

Humppis oli saatu taivuteltua ( se ei ollut kovin vaikeaa ) kyläilemään illansuussa ja Suke sai nauttia verrattomasta saunaseurasta ja minäkin kahvi-. Kummipalveluihin kuului nyt myös kuljetuksen järjestäminen Kapakanmäelle, kiitokset Jääpuikolle erityisesti palautuksesta tukikohtaan yöllä.

Kapakanmäelle saavuttaessa tuntui hiukan tragikoomiselta nähdä kesäteatterin mainoskyltti; näytelmän otsikko näytti olevan "Kohta sataa".

Tämäkään rakennus ei näyttänyt arkkitehtuurin riemuvoitolta; vanhahtava kahvio-osa sekä pihan pöydät ja penkit toivat etsimättä mieleen kotiseudun vanhat nuorisoseurantalot.

Ahdasta!!

Salin ilma ei tuntunut vaihtuvan mistään reiästä. Pelkäämäni jalkateräongelmakin alkoi vaivata vaikka olin pukeutunut elegantisti tanssilenkkareihin. Ilmankos Humppis pääsi jossain vaiheessa moittimaan meitä vaisun oloisiksi. Humppis-kummin kanssa osuin kyllä sopivasti pääsemään muutamalle revittelykappaleelle kikkailemaan ja sainpas hänet lopulta siepattua vauhdista buggillekin liitelemään! Jokunen vanha tuttava oli paikalla; DMalonen kanssa Sukella kehkeytyy aina syvälliset keskustelut aiheena musiikki ja musiikin tekijät ja Päivi saapui sievässä mekossaan iloisesti tervehtien. Uusia tuttavia tuli varsinkin Sukelle tanssilattialla.

Kokonaisuudessan Kapakanmäen ilta jäi reissun huonoimmaksi johtuen kuumuudesta ja ahtaudesta.

Osa 4. Lauantai, Riutta

Nyt oli turneekestävyys koetuksella. Lieneekö johtunut univelasta vai hiljalleen päälle pukkaavasta viruksesta, mutta aamupuuron jälkeen oli otettava parin tunnin päiväunet. Sitten saunaan ja 17-asteiseen järveen ja johan tuntui elämä voittavan. Minen ymmärrä, miten se Humppis jaksaa illasta toiseen.

Pilvisessä iltapäivässä hieman lohdutti teksti-tv:n tieto siitä, että kotipuolessa olivat vallalla valtakunnan ihanteellisimmat sääolosuhteet: Ylivieska +23 ja selkeää.

Iltapäivän ratoksi seurattiin Kyröskosken KIV-uusintaa ja Mikko Mäkeläisen esiintyminen lupaili hyvää seuraavan keskiviikon Hietasaari-illalle.

Kimpsut siirrettiin autoon ja suunta kohti Riuttaa. Päivän sade alkoi tässä vaiheessa ja näytti siltä, että illalla kohtuuhyvä sää tarkoittaisi sitä, ettei aivan kaatamalla sataisi. Lähetettiin myötätuntoinen ajatus Jonnalle Puistobluesiin, joka kuulosti ulkoilmatilaisuudelta.

Riutalle olisi pitänyt osua aiempia käyntejä poikkeavasta suunnasta, joten eksyttiin. Jouduttiin Lopelle ja siinä Lopen Perunan viljelystiellä käännettiin kärry tulosuuntaan. Kasvustot olivat hyvällä mallilla, mutta vakojen välissä vellova vesi oli surkea näky. Moottoritien kautta koukattiin oikeaan liittymään ja parkkeerattiin tuttuun nurkkaan.

Enpä ole tainnut milloinkaan kipittää lippujonoon moisessa sateessa helmoja pidellen, sää ei ollut edes kohtuuhyvä. Humppis löytyi jo tunnelmoimasta iloisen seuralaisen kanssa ja Isäntäkin saapui illan mittaan kunhan velvollisuuksiltaan ehätti. PNP ilahdutti taas tanssimaan houkuttelevalla ohjelmistollaan, samoin Charlies erityisesti muutamilla bugg- ja fuskusovituksillaan. Profylaktisesti nautittu burana piti tällä kertaa jalkavaivat poissa.

Suke jäi ihmettelemään pinssi-daamien tapaa vähätellä omia tanssitaitojaan, siihen ei kuulemma ole mitään syytä. Turha ujostelu pois!

Illan päätteeksi oli aika hyvästellä ja halailla Humppis samoin kuin Isäntä yöpalamutustelun jälkeen.

Yllättävän mukava Riutan ilta minulle ja erityisesti Sukelle.

Osa 5. Sunnuntai, Haikka

Kurkunpääntulehdus antoi oireita mutta äänen katoaminen oli vielä lievää, kotiin asti ennätettäessä puhuminen tulisi muuttumaan kähisemiseksi. Puolipilvisessä säässä siirryttiin pikkuhiljaa Tamperetta kohti. Jo Kuikassa oli kysytty Helmen Lasselta ajo-ohjeita Haikan lavalle mutta taas eksyttiin. Puhelimitse niitä sitten saatiin lisää ja löydettiin perille.

Mikä idylli! Jos eivät Kapakanmäki tai Jenkkapirtti hivelleet silmää niin sitä teki kyllä Haikka!

Valtaisa ukkoskuuro pyyhkäisi alueen yli juuri kun saavuimme paikalle, mutta lavan isäntä Ilpo lupasi, että tilaisuuden alkaessa klo 18 aurinko paistaisi ja lupaus myös toteutui. Ilpo-isännältä kuulimme Helmen/Lassen meille järjestämästä iloisesta yllätyksestä, kauniit kiitokset sinne Helmen suuntaan!! Tämä muistetaan!

Pienehkö pyöreä lava sijaitsee kallioisen niemekkeen kärjessä ja veden rajassa oli soma käydä tuulettelemassa auringonsiltaa katsellen. Avoimien ikkunoiden kautta tuuletus toimi myös sisätiloissa. Olimme totisesti luonnon helmassa: lavan takana oli osa kalliosta eristetty nauhalla kieltäen kulun alueelle, koska lokki pesii männyn oksalla. Äiti-lokki näkyikin käyvän siinä oksalla aina välillä laulamassa.

Lavan erikoisuuksina mainittakoon jo aiemmin palstalla kerrottu monikäyttömukisysteemi ilmaiselle vedelle ja salissa ollut vieraskirja, johon mekin terveisemme jätimme. Tanssiyleisö oli ikäjakaumaltaan arviolta 20-65-vuotiasta ja keskimääräinen tanssitaito oli varsin korkea, olipa joukossa muutama hyvinkin kauniisti liikkuva pari, joiden tanssia oli ilo seurata. Illan yllätyksiin kuului myös tavata Aku, joka oli kotikulmillaan käymässä. Tälläkin pikkulavalla oli Kuikan tapaan miesenemmistö ja Haikka oli kierroksella käymistämme lavoista ainoa, jolla olisin voinut kuvitella rohkaistuvani hakuriviin. Edellisiltojen tapaiseen hakuriviryysikseen en katsonut tarpeelliseksi lähteä.

Haikkaan halusimme mennä suureksi osaksi myös sen takia, että Liisa Tuhkanen ja Ihmemaa olivat esiintymässä, eivätkä he odotuksia pettäneetkään. Mukavan svengaava menoa ja paljon outoja biisejä jopa Sukelle. Kuulutetuista chacha-kappaleista emme kyllä chachata tunnistaneet.

Menkää Haikkaan!

Tanssien jälkeen auton keula kohti pohjoista ja maanantai-illaksi kotiin.

Epilogi

Kaiken kaikkiaan reissu oli erittäin onnistunut, kaikki sujui suunnitelmien mukaan ilman kommelluksia ja tapasimme mukavia ihmisiä. Jalat kestivät 5 iltaa perätysten vaikka toista olin pelännyt. Kierroksemme ei olisi ollut tällainen ilman tanssinettiä ja sen kautta tulleita etelän ystäviä. Erityiskiitokset Jääpuikolle matkaseurasta/kimppakyydistä, SepeS:lle ryöstöstä masurkalle ja Peterille juttutuokiosta.

Sylin täydeltä kiitoksia Humppikselle huomiosta ja huolenpidosta sekä Isännälle lämpöisestä vieraanvaraisuudesta. Toivottavasti näemme teidät pian taas täällä päin, jotta voimme korvata potut pottuina!

Kirjoittajan avainsanat: Kuikan lava, Jenkkapirtti, Kapakanmäki, Riutta, Haikan lava, Helmi, Liisa Tuhkanen

TanssipalvelinYleisönosastoKeskustelu